Aamulehti
Ensimmäisellä yrittämällä teatterikorkeakouluun ja teatterilavojen kautta katsojien rakastamaksi ruutukasvoksi. 40-vuotista taiteilijauraansa viettävä Esko Kovero on kulkenut ainoana alkuperäisnäyttelijänä koko Salattujen elämien tarinan läpi. Kysyimme häneltä, miten Ismo Laitela on kehittynyt lähes 25 vuoden aikana ja miten paljon roolihahmossa on häntä itseään.
Esko Koverolla on laaja teatterikokemus, kuten tässä Turun kaupunginteatterissa. Kuva on vuonna 1985 ensi-iltansa saaneesta Uninäytelmästä, jossa Koveron asianajajaroolihahmon lisäksi kuvassa Indra-jumalan tytärtä näytellyt Eila Halonen.
1. Muistellaan tovi hetkeä, kun valmistuit teatterikorkeakoulusta vuonna 1983. Mikä oli tuolloin suurin haaveesi alan ammattilaisena?
”Neljän vuoden opintojen aikana oli kirkastunut, että tämä on hommaa, josta tykkään kaikista eniten. Tuolloin oli maailma edessä ja tukka takana. Toivoin, että työni näyttämötaiteen palveluksessa kantaisi hedelmää ja tämä olisi mielenkiintoista koko uran ajan.”
2. Olet viihdyttänyt katsojia tuhansina iltoina aivan Salattujen elämien alusta asti. Kutsutaanko sinua Ismoksi myös studion ulkopuolella?
”Kyllä näin on päässyt käymään”, Kovero muistelee huvittuneena.
Hauskoja juttutuokioita on syntynyt esimerkiksi Tampereen ja Helsingin välillä huoltoasemalle pysähtyessä. Erään kerran täysin vieras ihminen aloitti jutustelun samalla tavoin kuin vanhalle tuttavalle, kunnes hän muutaman minuutin omia kuulumisiaan kerrottuaan ymmärsi, ettei ole nähnyt Koveroa koskaan kasvotusten.
”Selitys on tietenkin se, että kun on melkein 25 vuotta joka ilta olohuoneessa mukana, minusta on tullut ikään kuin perhetuttu. Se oli ihan suloista, ei siinä mitään. Nummisuutarin Eskoa mukaillen pitäisi varmaan sanoa, että sanottakoon meitä Ismo Eskoksi tai Esko Ismoksi.”
Vaikka Kovero tekee itse selkeän eron roolihahmonsa välillä, on hän oppinut Ismolta paljon.
3. Miten paljon Ismon roolihahmossa on sinua?
”Olemme molemmat aika isänmaallisia patriootteja, joille Suomi on rakas maa. Arvostamme myös rehellisyyttä ja vihaamme selkäänpuukottajia ja valehtelijoita. Toivottavasti minä ja roolihahmoni emme kuitenkaan ole sulautuneet yhteen tai muuten minulla alkavat terapiatunnit.”
4. Mikä on ollut tv-urasi vaikein kohtaus näytellä?
”Jakso, missä piti saattaa Laitelan oma tytär niin nuorena iäti muistettavaksi. Aloimme valmistautua tähän kohtaukseen pikkuhiljaa, jotta tiesimme, mitä on luvassa. Meillä oli mahdollisuus olla yhteydessä hoitolaitokseen, jossa hoidettiin myös aivokasvaimeen sairastuneita nuoria ihmisiä, jotta saimme faktatietoa taudin etenemisestä. Pyrimmekin olemaan tässä niin totuudenmukaisia kuin vain ikinä voimme olla. Työryhmä oli myös tukena, ja meille annettiin aikaa niin paljon kuin vain halusimme käyttää.”
5. Mitä olet oppinut Ismolta?
”Vaikka olisi kuinka synkkää ja tunnelin päässä ei olisi pienintäkään valoa, Ismo on aika periksiantamaton ja hänellä on sisua. Vaikka häntä ei ole maailma aina kohdellut silkkihansikkain, jokaisella pilvellä on hopeareunus. 24 vuoden aikana hahmon kynnys pyytää apua on madaltunut, kun omat keinot eivät enää riitä. Myös ystävyyssuhteiden luominen on hänelle hyvin tärkeää.”
6. Olet matkannut vuosien varrella Tampereen kodin ja kuvauspaikan välillä monen maailmanympärysmatkan verran. Miten pitkä tovi näyttelijällä kuluu päästä irti roolistaan työpäivän jälkeen?
”Tosiaan, jos lasketaan, että melkein 40 000 kilometriä tuli täyteen melkein vuodessa, on työvuosien myötä kertynyt lähes 18 kierrosta maailman ympäri. Auto onkin ollut hyvä irtautumiskeino, koska matkalla voi kuunnella uutisia, ajankohtaisohjelmia ja musiikkia radiosta. Tunnin kuluttua eli noin Hämeenlinnan kohdalla pystyy päästämään irti roolihahmostaan.”
Tästä alkoi Salatut elämät. Näyttelijät poseerasivat ensimmäisessä ryhmäkuvassa tammikuussa 1999.
7. Työskentelit pitkään kaupunginteattereissa, Vaasassa, Turussa ja viimeisimpänä Tampereen Työväen Teatterissa. Miten usein pääset tänä päivänä irtautumaan tv-kameroiden edestä teatterilavoille?
”Koska silmien sanotaan olevan sielun peili, ovat nämä kovin tärkeät kameran edessä. Kameralle ei tarvitsekaan tehdä yhtä paljon kevätjuhlaliikkeitä kuin isoilla näyttämöillä, joissa ilmaisu on suurempaa. Onkin ollut ilo ja etuoikeus päästä muistelemaan, miltä tämä kuningaslaji tuntuukaan esimerkiksi kesätauolla kesäteatterissa ja joulutauon aikana. Olin kuitenkin 16 vuotta pääsääntöisesti lavanäyttelijä, joten esiintymistilanne, jonka luo elävä yleisö ja teatterin magiikka, on syöpynyt selkärankaan.”
8. Kun on näytellyt näin pitkään yhtäjaksoisesti samaa hahmoa, pystyykö henkilöstä päästämään koskaan irti?
”Uskon, että ihmisellä on sen verran aivokapasiteettia ja harmaita aivosoluja, että kaikista merkittävistä rooleista jää muistiin ikään kuin tatuointi. Vaikka olisi kulunut vuosikausia, ei menisi montaa päivää oppia roolia uudelleen. Vaikka näyttelijöillä on varmasti kullakin oma tyylinsä haudata roolihahmo ja se vaatii ammattitaitoa, Ismon kohdalla aika näyttää. Voisikin sanoa laulun tavoin, että käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain. Ismo on alter egoni.”
Vaikka Koveron näyttelijänura alkoi jo varhain, ennen tätä hän opiskeli kuitenkin instrumenttiasentajaksi ja pääsi työskentelemään Outokummun sähkölaitoksella.
Kuka?
Esko Kovero
Syntynyt vuonna 1958 Kuusjärvellä, joka on nykyään Outokummun kaupunki.
Asuu Tampereella.
Valmistunut vuonna 1983 teatteritaiteen kandidaatiksi Teatterikorkeakoulusta. Seuraavalla vuosikymmenellä tutkintonimike päivitettiin teatteritaiteen maisteriksi. Hänellä on myös instrumenttiasentajan ammattitutkinto.
Tunnetaan Ismo Laitelan roolista, jota on näytellyt Salatut elämät -sarjassa vuodesta 1998 lähtien.
Työskennellyt Vaasan kaupunginteatterissa 1983–1985, Turun kaupunginteatterissa 1985–1993 ja Tampereen Työväen Teatterissa 1993–1997. Elokuvarooleista tunnetuin on Talvisota vuodelta 1989.
9. Minkälaiseksi näyttelijävuodet ovat muokanneet, jos vertaat itseäsi juuri teatterikorkakoulusta valmistuneeseen Eskoon?
”Kävin katsomassa Kansallisteatterissa Karpolla on asiaa -näytelmän, jossa juuri valmistuneet näyttelijät esittivät suurella näyttämöllä yleisölle monologeja. Ihailinkin sitä energiaa ja katsetta, josta välittyi tunne, että kaikki on mahdollista.”
Kovero uskoo olleensa samanlainen uransa alussa, mutta 40 vuotta ja maailmantapahtumat ovat muuttaneet ajatusmaailmaa. ”En sano, että minusta on tullut pessimisti tai mielensäpahoittaja, mutta ehkä olen tullut enemmän harkitsevaksi. Ennen sitä lähti välittömästi tekemään ja improvisoimaan, nyt on suuntautunut enemmän syvälliseen pohdiskeluun. Ajattelee ennen kuin tekee eikä tee ennen kuin ajattelee.”
10. Olet ehtinyt tehdä paljon näiden 40 vuoden aikana. Mitä tavoittelet seuraavina vuosina?
”Olen nöyrä ja kiitollinen tällaisena juhlahetkenä siitä, että olen saanut tehdä työtä, jonka olen kokenut omakseni. On käynyt tuuri, että olen päässyt tähän ammattiin. Jos luoja suo terveyttä ja päässä pysyy vielä muukin kuin hattu, kyllä tässä mennään kiinnostuneena eteenpäin ja otetaan vastaan, mitä näyttelijänä tuleekaan eteen.”