Aamulehti
Elena Ferranten lukijan silmissä vuonna 2002 kirjoitettu Hylkäämisen päivät on aavistuksen laimea romaani. Tunnetta ja vimmaa siinä riittää, mutta Ferranten napolilaisromaaneille ominainen aistit täyttävä runsaus puuttuu.
Teatterin näyttämölle pieni, intensiivinen teos kuitenkin sopii. Perheenäidin eronjälkeinen romahdus ja pääroolia näyttelevän Mari Turusen karisma täyttävät Frenckell-näyttämön täydellisesti kahdeksi ja puoleksi tunniksi.