Katrina-näytelmässä Jonna Järnefelt tulkitsee 50 vuoden kaaren saaristolaisnaisen elämää – Tamperelaisuuteen helsinkiläisnäyttelijällä on jännittävä varhaislapsuuden kytkös

Jonna Järnefelt tarttuu jo toiseen suuren rooliin Tampereen Työväen Teatterissa. Näyttelijä sanoo, ettei olisi voinut tehdä Katrinan roolia parikymppisenä.

Jonna Järnefelt nähdään pääosassa Tampereen Työväen Teatterin näytelmässä Katrina, joka perustuu Sally Salmisen rakastettuun saaristolaisromaaniin. ”Esitys on voimakkaasti tyylitelty ja poeettinen. Musiikki on läsnä, mutta musikaali Katrina ei ole,” sanoo Järnefelt.

9.1. 7:02

Aamulehti

Sinulla on rooli viime syksynä ensi-iltansa saaneessa TTT:n musikaalissa Come from Away, ja nyt ensi-iltansa suurella näyttämöllä saa Katrina. Miten olet viihtynyt Tampereella, Jonna Järnefelt?

”Erittäin hyvin. Olen mukana kahdessa tuotannossa, joiden molempien vaatimustaso on huikea. Ne ovat vaativia ja isoja rooleja paneutumisen kannalta. Come from Away on musikaali, joka ei muistuta musikaalia. Se on teknisesti haastava, ja yleisö rakastaa sitä. Siihen on syntynyt ihmeellinen flow, ei väliaikoja, silti siinä on helppo elää ja olla. Viihdyn Tampereella myös fantastisen yleisön takia ja TTT:n talon takia. Freelancerin elämä on välillä ankeaa, kun kaikki pitää hoitaa itse: pitää olla sisällöntuottaja, markkinointijohtaja, näyttelijä ja laulaja yhden hengen yksiköllä. TTT:ssä minut on otettu hienosti vastaan ja minusta on pidetty huolta.”

Lue lisää: Tämän teollisuuspohatan perintö näkyy yhä Tampereen katukuvassa päivittäin – Moni perillisistä koki traagisen kohtalon, mutta nyt yksi heistä on teatteritalven suurin tähti

Miten olet viettänyt täällä vapaa-aikaasi?

”Se parin tunnin vapaa-aika, mikä jää aamupäivän harjoituksien jälkeen ja illan esitysten väliin, on kulunut aika tarkkaan Bermudan kolmiossa ruokakauppa, teatteri ja kämppä. Perheeni on Helsingissä. Pyynikin uimahallissa, Metsossa ja Laukontorilla olen käynyt.”

Sinulla on sukujuuria Tampereen seudulla. Millainen oli suhteesi kaupunkiin ennen tätä?

”Sekä isäni että äitini ovat Tampereelta, ja vanhempani menivät jopa naimisiin täällä. Minulla on hyvin kaukaisia lapsuuden muistoja isoisistäni, jotka ajan tavan mukaan olivat aika etäisiä. He olivat jo iäkkäitä, kun olin ihan pieni. Molemmat olivat voimakkaasti kiinni Tampereen teollisuushistoriassa. Toinen oli Winterin maalitehtaan johtaja ja toinen Lokomolla tekemässä vetureita. Äitini lapsuudenkodissa Epilässä toimii nykyään Väripilkun päiväkoti. Toinen isoisistäni asui Tammelantorin lähellä.”

Katrina perustuu Ahvenanmaalla syntyneen kirjailijan Sally Salmisen romaaniin, joka ilmestyi vuonna 1936. Mitä annettavaa vanhalla tarinalla on nykykatsojalle?

”Siinä on ikiaikaiset teemat: sitoutuminen, oman paikan löytäminen, rakkaus ja naisen asema. Katrina on poliittisesti moderni teos. Katrina on torpparin vaimo, joka synnyttää neljä lasta ja alkaa vaatia työstään palkkaa. Hän ei suostu olemaan tiskirätti. Hän tulee pieneen yhteisöön ulkopuolisena tilanteessa, jossa mies ei ole kertonut ihan koko totuutta itsestään. Kyseessä on kasvutarina siitä, miten nuoresta tytöstä kasvaa oman arvonsa tunteva aikuinen nainen, joka uskaltaa rakastaa miestä, joka ei kaikkien mielestä sitä ansaitse. Katrina on oman tiensä kulkija niin kuin oli Sally Salminenkin, joka muutti Ahvenanmaalta New Yorkiin piikomaan ja kirjoitti romaaninsa öisin.”

Onko roolissa jotain erityistä?

”Aikajana on 50 vuotta. Näytelmän alkaessa Katrina on 23 ja sen päättyessä 73-vuotias. 20-vuotiaana en olisi voinut tehdä tätä roolia. Kaikki eletyt iäthän kulkevat meissä mukana. Jokainen tämän ikäinen nainen tai mies tietää, miltä tuntuu olla 25-vuotias ja rakastunut ja tietää senkin, miltä tuntuu, kun takaseinä alkaa jo häämöttää. Minusta on järjettömän ihana tehdä näyttelijänä tämmöinen kaari. Ikä on tässä pienin haaste.”

Katrina on täysin uusi näytelmä eli kantaesitys. Kuinka paljon nimi- ja pääosan esittäjänä jännität näytelmän onnistumisen puolesta?

”Sitä ei kerkeä ajatella tietoisesti. Yritän tehdä parhaani ja luotan siihen, että ohjaaja on halunnut rooliin juuri minut. Näytelmähän ei voi koskaan olla sama kuin kirja. Jännitän onnistumisessa sitä, saammeko tuotua tarinan niin herkästi ja tarkasti kuin haluamme. Johanna Freudlich on tehnyt valtavan pohjatyön, ja lavastus on kaunis. Harjoitellessamme olen ajatellut paljon Suomen jumalaisen kaunista Turun saaristoa ja Ahvenanmaata, jollaisia on hyvin harvassa paikassa missään muualla.”

Äidinkielesi on ruotsi ja olet kaksikielinen. Onko siinä eroa näytteleekö suomen vai ruotsin kielellä?

”On. Lyhyesti sitä on vaikea tiivistää. Molemmissa kielissä on oma semantiikkansa, ja vaikka kääntäisi lauseen suoraan toiselle kielelle, merkitys saattaa olla vähän erilainen. Kieli on fyysinen asia, se vaikuttaa meidän koko tapaamme liikkua ja olla. Minä olen eri ihminen suomeksi ja ruotsiksi, vaikka en osaa edes sanoa, kummalla kielellä ajattelen. Ruotsi on minulle koti, koulu ja kunnollisuus. Suomen kieli taas on lapsuuden pihaleikkien kieli. Viime aikoina olen tehnyt niin paljon töitä suomen kielellä, etten kunnolla tahdo osata enää kirjoittaa ruotsiksi.”

Korjaa jokin väärinkäsitys itsestäsi!

”(Nauraa). Todellisuudessa olen tosi helposti lähestyttävä ja puhelias. Nuorempana ujoudestani johtuen ihmisten käsitys saattoi olla jotain muuta. Mutta ne, jotka tuntevat minut, tietävät, että puhetulvaani on mahdoton lopettaa. Rakastan huonoja vitsejä ja höntsäilyä. Elämä on minusta lähtökohtaisesti sekä hauskaa että surullista. Itku ja nauru ovat elämässä koko ajan läsnä tasavertaisesti.”

Katrinan kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä 11. tammikuuta kello 19.

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut