TTT:n uusi johtaja vastusti ennen laitosteatteria: "Järjestelmä ei palvele katsojia parhaalla mahdollisella tavalla, mutta sen voi kehittää sellaiseksi"

Kaikki alkaa vaikuttaa tähtiin kirjoitetulta.

Ohjaaja Otso Kauton piti täysin keskittyä rituaaleja käsittelevään väitöskirjaansa. Tampereen Työväen Teatteriin haettiin johtajaa, mutta Kautto ei edes hakenut.

Toisin kuin kirjoitustöillä yleensä on tapana, väitöskirja alkoi edetä rivakammin kuin piti.

Sitten Kauton puhelin soi. Siellä eräs teatterin henkilökunnan jäsen, jättäkäämme hänen henkilöllisyytensä tässä salaperäisyyden sumuun, kysyi Kautolta, eikö tätä sittenkin kiinnostaisi alkaa johtaa Työväen Teatteria.

Ja kohta soittikin teatterin hallituksen puheenjohtaja Kai Hintsanen ja pyysi haastatteluun.

Haastattelun tulos onkin sitten iso kulttuuriuutinen, joka julkistettiin perjantaina. Ohjaaja, näytelmäkirjailija Otso Kautto aloittaa virallisesti Tampereen Työväen Teatterin johtajana 1.1.2019.

Suuri uudistuksen halu

Todellisuudessa pohjatyöt alkavat heti.

–Toisella kädellä kirjoitan väitöskirjaa ja toisella valmistelen tulevaisuutta. Molemmat asiat ovat nautinnollisia ja ehkä jopa ruokkivat toisiaan, Kautto sanoo.

Mutta millaisella hetkellä Kautto johtajaksi rupeaakaan! Teatterikenttä on porisevassa muutoksen tilassa. Esityksiä halutaan yhä enemmän tehdä uittotunneleihin ja pikkuautoihin eikä suurille näyttämöille keskikaupungilla.

Valtionosuusjärjestelmää uudistava työryhmä ehdotti juuri pokerilla että Tampereen Työväen Teatterin avustuksia laskettaisiin kahdella miljoonalla eurolla.

Kautto on silti innoissaan.

–On poikkeuksellisen hieno tilanne ryhtyä johtamaan teatteria tässä maassa tällä hetkellä. Parikymmentä vuotta on mennyt niin, että teatterinjohtajien pääasiallinen tehtävä on ollut pyörittää koneistoa. Nyt yhtäkkiä joka puolelta tulee paine, että laitosteatterijärjestelmä voisi muuttua ja kehittyä. Kulttuuripoliittinen tilanne oli yksi oleellinen syy siihen, että halusin lähteä tällaiseen isoon urakkaan, Kautto sanoo.

Työväen Teatterissa johtajaa on tapana etsiä niin, että mahdollinen johtaja tapaa kaikkia henkilöstöryhmiä. Kauton mukaan näissä pitkissä haastatteluissa oli ilmeistä, että kehityksen tarve oli suuri.

–Tajusin, että en ole lähdössä survomaan käärmettä piippuun, vaan kaikilla tahoilla, sekä rahoittajien, yhteiskunnan että tekijöiden puolella, uudistuksen halu on suuri.

Ohjaaja Otso Kautto aikoo muuttaa Helsingistä Tampereelle uuden johtajapestin myötä. –Tottakai, Kautto sanoo. Kuva: Eriika Ahopelto/Aamulehti

Otso Kautto on Jouko Turkan oppilaita ja johtohahmoja paikasta toiseen vaeltelevassa Quo Vadis -ryhmässä.

Aiemmin hän on ollut jopa laitosteatterivastainen. Nuoruuden kuumapäisyys on tällä saralla laantunut.

–Nuorena poikana, sellaisena kiihkeänä alle kolmekymppisenä, olen ollut sitä mieltä, että laitosteatterit ovat epätaiteellisia ja että vain yksittäiset ryhmät tekevät hyvää. Mutta olen joutunut muuttamaan mieleni monta kertaa. Olen huomannut, että pienet ryhmät ovat monesti vakavammin laitostuneita ja enemmän oman yleisönsä suosiosta riippuvaisia kuin isot talot, Kautto sanoo.

Nyt Kautto sanoo näkevänsä laitosteatterijärjestelmän lähinnä vähän vanhentuneena ja vähän jäykkänä.

–Laitosteatterijärjestelmä ei palvele katsojia parhaalla mahdollisella tavalla, mutta sen voi kehittää sellaiseksi, Kautto sanoo.

Suuren näyttämön mahti

Entä suuri näyttämö, mitä Kautto aikoo sen kanssa tehdä? Tuon nykyisin epämuodikkaan, suurella rahalla rakennetun aavan tilan, jota väliin tuntuu olevan vaikea saada täyteen ja joka on usein musikaalien elinympäristöä.

–Se on huikea työkalu. Kun 800 ihmistä hengittää samaa tahtia esityksen kanssa, siinä on valtavaa mahtia, Kautto sanoo.

–Isolla näyttämöllä voi ilmaista asioita ja ajatuksia, jotka muilla keinoin eivät ole mahdollisia. Monesti suuret näyttämöt nähdään riskinä ja vähän riesana, että jotain sinne pitäisi keksiä. Näen sen aivan päinvastoin.

Kautto huomauttaa, että Suomessa TTT:n kokoluokan lavoja on vähän. Samaan aikaan lavan koko on aika normaali ympäri maailmaa.

–Jos haluaa olla muutakin kuin kansallisesti merkittävä näyttämö, se tapahtuu suuren näyttämön kautta. Riman on oltava korkealla. Teatterilla on laadullisia ulottuvuuksia myös maan rajojen ulkopuolella, Kautto sanoo.

Lähtökohta on tietysti oma yleisö. Joka on erityisesti tamperelaista.

–Olen ohjannut Tampereella aika monta juttua enkä ole koskaan ajatellut, että nyt tehdään erityisesti tamperelaisille, vaan että tehdään erityisen hyvää teatteria. Se, että teatteri on otettu hyvin vastaan, ehkä tarkoittaa sitä, että olen pohjimmiltani tamperelainen. Tai sitten tamperelaiset vain ovat arvostaneet tekemääni teatteria.

TTT:n ohjelmistossa pyörii parhaillaan Kauton ohjaama Molièren Luulosairas. Se sai Aamulehden kriitikolta viisi tähteä.

Lue arvio täältä: Täydet viisi tähteä: Menisitkö katsomaan jauhoperuukkikomediaa auktoriteetin sokaisemana?

Kautolla on kokemusta niin laitosteatterista, pienryhmistä kuin kansainväliseltä teatterikentältä. Hänen kansainväliset vierailunsa ulottuvat Euroopan, Etelä-Amerikan ja Venäjän teatterifestivaaleilta yhteistuotantoihin Pariisissa, Madridissa ja Zakopanessa.

Aiotko muuttaa Tampereelle?

–Totta kai. Todennäköisesti tämä vaatii myös jonkinlaisen tukikohdan säilyttämistä Helsingissä.

Yhteispeliä pienten ryhmien kanssa

Yhtenä suurena tehtävänään tuleva johtaja näkee laitosteatterikentän ja vapaan kentän yhteispelin kehittämisen. Työväen Teatterin selkäranka on toki oma ensemble ja omat tuotannot. Mutta Kautto haluaa kehittää sellaisen laitosten ja pienten ryhmien yhteistyön muodon, joka olisi hyvä molemmille.

–Sitä on laiminlyöty nyt parikymmentä vuotta. TTT voisi olla siinä jonkinlainen malliteatteri, Kautto sanoo.

–Kun laitosteatterijärjestelmä pistettiin pystyyn, 80 prosenttia maan teatterintekijöistä oli laitoksissa ja 20 ryhmissä. Nyt luku on päinvastoin. Tähän on reagoitava tavalla tai toisella. Se tarkoittaa myös parempaa yleisön palvelemista, koska silloin diversiteetti laajenee välittömästi.

Pienillä ryhmillä on sellaista tietoa, osaamista ja taitoa, jota välttämättä isoissa taloissa ei ole. Isoilla taloilla taas on resursseja ja rakenteita, joilla pystytään auttamaan pieniä ryhmiä.

Kautto visioi yhteistyötä sekä suomen rajojen sisällä että rajojen ulkopuolelle.

–Monin tavoin kaivataan uutta. Mutta suomalainen laitosteatterijärjestelmä on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Sen rampauttamisessa ei ole mitään järkeä. Sen kehittämisessä paljonkin.

Myös yhteistyötä Nätyn ja Teakin kanssa aiotaan syventää.

Se kaksi miljoonaa

Entä se kaksi miljoonaa euroa, joka TTT:ltä on vaarassa lähteä, jos valtionosuusuudistuksen työryhmän kaavailut otetaan todesta?

–Kahden miljoonan leikkaaminen on absurdi ajatus. Lähden nyt siitä, että se ei voi toteutua. Se on niin typerää, Kautto sanoo.

Lisäksi pienten ryhmien ja laitosten välisen jännitteen ratkaiseminen on juuri se, mitä työryhmä haluaa tehdä. Ja sille työmaalle Työväen Teatteri nyt juuri aikoo.

–Aiomme vastata siihen huutoon, joka uudistuksessa on. Jos meiltä viedään työkalut, se kirahtaa kaikkein pahiten freelancereiden ja pienten ryhmien nilkkaan. Se osuu diversiteettiin. Silloin se on myös katsojan ongelma.

Kautolla on itsellään kokemusta pienten ryhmien pyörittämisestä.

–Ytimeltään uudistusajatuksessa on terve pyrkimys uusia järjestelmä, mutta seurauksia ehdotuksille ei ole tarpeeksi hyvin mietitty. Meillä on jo laitoksia, joilla on infrastruktuuri. Se helpottaa ja kanavoi rahaa itse tekemiseen. Ja tiloja jo on. On kyse myös siitä, miten niitä resursseja yhteistyössä käytetään, Kautto sanoo.

Mitä tämä voisi olla konkreettisesti?

–Täytyy luoda rakenne, jota ei vielä ole. Käytännössä pitää vain ryhtyä tekemään ja tuottamana yhdessä ja oppia, mikä toimii mikä ei. Tähän mennessä yritykset ovat olleet, että ryhmä koettaa lypsää laitosta tai laitos ryhmää.

Kauton esikoisromaani Matka Mundakaan (2003) oli eräänlainen surffiailuympäristöön sijoittuva vaellusromaani. Tuolloin Kautto asuu puolet vuodesta Lounais-Ranskassa, josta teki matkoja surffirannoille.

Vieläkö surffaat?

Otso Kautto hekottaa:

–Luulen, että tämän homman myötä surffaaminen jää vähemmälle. Nyt siirryn surffaamaan vähän toisenlaisia aaltoja.