Kirsi Koski johtaa Tampereella 10 000 asukkaan Toasia – nyt hän kertoo nousustaan miesvaltaiselle alalle ja siitä, mikä koettelee itsehillintää

Aamulehti

Toimitusjohtaja Kirsi Koski, 57, vitsailee mielellään. Vaarilta peritty piirre sopi hyvin myös diplomi-insinööriopintoihin, jotka toivat Kosken Tampereelle. Hänestä tuli aktiivinen teekkari. Huumoriin liittyy yksi ehto. ”Sen pitää olla hyväntahtoista”, hän sanoo.

Tampereen opiskelija-asuntosäätiö Toasia Koski on johtanut syyskuusta 2016 lähtien. Sitä ennen hän kerrytti johtamiskokemusta useissa Tampereen kaupungin tehtävissä.

Toasissa ympyrä tavallaan sulkeutui, sillä Hervannassa syksyllä 1984 diplomi-insinööriopinnot aloittanut Koski asettui asumaan Toasin soluasuntoon Opiskelijankadulla. ”Ala-aulan kolikkopuhelimesta soitin kotiin”, hän muistelee. Pian isä osti tyttärelleen puhelinosakkeen, jotta sai itsekin hänet lankapuhelimella kiinni.

Toasilla on nyt yli 300 miljoonan euron tase, 40 miljoonan liikevaihto ja 10 000 asukasta 6 400 asunnossa. Alaisia on 26. Säätiön perustehtävä on ollut 60 vuotta ja on edelleen tarjota opiskelijoille kohtuuhintaista asumista Tampereella.

Koski on leiponut edellisiltana pullaa Aamulehden haastatteluhetkeä varten, mikä vie meidät Hervannasta Lammille nykyiseen Hämeenlinnaan.

Hassutkin paistettiin

”Äiti leipoi joka lauantai ja aina pullaa. Hän antoi myöskin minulle aina osan taikinasta ja nysväsin sitä siinä vieressä”, Koski kertoo.

Kirsi Koski kertoo, että korona-aika palautti kotihommiin pullan, pannukakun ja muiden perinteisten asioiden tekemisen. Edesmenneen äidin resepteillä on syntynyt lapsuudesta tuttuja makuja. Kuva: Eriika Ahopelto / Aamulehti

Äiti teki näin, vaikka nopeus ja siisteys arvostettiin tuolloin niin korkealle, että lapsia hätisteltiin helmoista. ”Kun sain jotain tehtyä, se aina paistettiin, vaikka se olisi ollut ihan hassun muotoinen.”

Äiti leipoi pitokokkina muillekin, ja isä oli kuorma-autoilija. Myös isä kannusti tytärtään, eikä hän muista tämän koskaan asettaneen puhein esteitä millekään.

Koski oli perheen ainut lapsi, mutta ei kokenut olevansa sitä, sillä kahdesta Yläneen kylällä lähellä asuneesta serkusta tuli kuin isosisko ja -veli, ja lähes samaa taloutta olivat isovanhemmatkin.

Serkkupojan opetuksista on edelleen hyötyä. ”Peruutin ihan pikkulikkana traktorin latoon. Oli ihanaa, että hän halusi opettaa minulle sen. Taidosta on yhä auton peräkärryn kanssa apua.”

Matikantunnit venyivät

Myös koulusta löytyi kannustusta, ja Koski huokaiseekin tämän päivän vaatimukselle oppilaiden itseohjautuvuudesta. Lammin lukiossa pitkä matematiikka vei koko ryhmän mennessään. ”Opettaja oli niin innostunut, että tunnitkin venyivät. Hän oli myös vaativa.”

Oppilaat pohtivat yhdessä tehtäviä jopa ennen koulupäivän alkua. ”Jokin nälkä siihen oli.”

Jos muut eivät asettaneet Koskelle esteitä, ei hän tehnyt sitä itsekään valitessaan opinahjoa 1980-luvulla. Vielä tänä päivänä pohditaan, miksi tytöt eivät hae teknisille aloille.

”Höh, totta kai sinä sinne pääsit”, matematiikan opettaja tokaisi, kun Koski kertoi alkavansa opiskella Tampereelle rakentamista. ”Jälkeenpäin tajusin, että hän tarkoitti sitä hyvällä. Hänen tyylinsä ei ollut kehua.”

Opitun ansiosta opinnot sujuivat heti. ”Ensimmäinen matikan kurssi tuntui helpolta, ja siksi opinnoissa pääsi heti kivasti eteenpäin.”

Hän teki diplomityönsä liikennesuunnittelusta.

Naftan käryyn oppiin

Jo ennen Toasia Koskella oli pitkä johtajakokemus. Sitä kertyi ensin Tampereen kaupungin liikennelaitoksella. ”Ehkä se naftan käry sieltä kotoa vei tuohon suuntaan”, vitsailee kuorma-autoilijan tytär.

Liikennelaitoksella oli töissä noin 400 bussinkuljettajaa. ”Olen käynyt esimiehen korkeakoulun siellä, ja bussikuskien äidiksikin minua sanottiin”, hän kertoo. ”Kun pitää johtaa, pitää uskaltaa johtaa. Pitää itse mennä työntekijöiden eteen ikävänkin asian kanssa, eikä lähettää terveisiä jonkun kautta.”

Kirsi Koskesta tuli Tampereen kaupungin liikennelaitoksen päällikkö Harri Savontauksen jäätyä eläkkeelle. Aamulehti valokuvasi heidät 28. huhtikuuta 1999. Kuva: Raine Lehtoranta / Aamulehden arkisto

Koskella oli kannustajansa myös liikennelaitoksella. Viime vuonna kuollut liikenneneuvos Heikki Lehtinen toimi liikennelaitoksen toimitusjohtajana. ”Hän oli vahva taustavoima. Vähäeleisesti.”

Johtaessa ihmisiä on kohdeltava Kosken mukaan aina hyvin. "Tekemisiä voi moittia työtehtävässä, mutta ei saa arvostella ihmistä henkilönä”, hän sanoo.

Syvälle jäi myös oppi siitä, että alaiselta ei vedetä mattoa alta, sillä silloin vaivalla hankittu luottamus menee hetkessä, eikä palaa.

Kirsi Koski toimi Tampereen ensimmäisen pormestarin, kokoomusta edustavan Timo P. Niemisen (vas.) yhteysjohtajana 2007–2012. Heidät ja kiinteistöjohtaja Mikko Nurminen valokuvattiin Raatihuoneen ovella 16.8.2011. ”Tehtävä oli verkottumisen kannalta tosi iso juttu, kun ajattelen asiaa nyt”, Koski sanoo. Kuva: Nea Ilmevalta / Aamulehden arkisto

Omaa johtamistyyliä ei saa Kosken mukaan miettiä liikaa. ”Sen pitää tulla luontaisesti. Ajattelen, että se näkyy, jos alkaa suorittaa sitä. Se huomataan heti”, hän sanoo. ”Ne eivät ole ristiriidassa, etteikö voisi olla ystävällinen ja asiallinen ja tietyissä kohdissa tiukka ja periksiantamaton.”

Luontaisetuna nuoret

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan vei koko Euroopan talousnäkymät vuosi sitten sumuun. Koski pohti, aloitetaanko Toasin historian suurin rakentaminen Kalevassa. ”Yritin ajatella loogisesti, ja silloin keveät puheet jäivät vähän vähemmälle”, hän sanoo. ”Monimutkaisessa tilanteessa johtoryhmääni arvostin kovasti ja linjakasta Toasin hallitusta myös.”

Tärkeä osanen oli se, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara myönsi opiskelija-asumisen lainoitukseen korkotukea ja investointiavustusta. Samoin se, että nuori hallituksen jäsen sanoi ääneen, että nuoret luovivat tänä päivänä eteenpäin tilanteessa, jossa parempaa aikaa ei tule. ”Tuli olo, että minunkaan ei tarvitse perustella, että sitten joskus, vaan kysyä, riittäväkö tämän hetken tiedot päätökseen.”

Oliko päätös oikea? ”Todellakin! Kannatti uskaltaa aloittaa.”

Nuorten valoisuus on hänelle luontaisetu. ”Heidän kanssaan saa aina katsoa enemmän eteenpäin kuin taakse. Samalla kun he ovat kriittisiä, ei heillä ole mahdottomia vaatimuksia. He vain haluavat eri asioita asumiselta kuin aikanaan haluttiin.”

Kirsi Koski ulkoilee, hiihtää ja golfaa mielellään. Valokuvaan hän veti käsiinsä upeat Lapin lapaset, jotka on tehnyt Rovaniemen opiskelija-asuntosäätiön toimitusjohtajan äiti. Kuva: Eriika Ahopelto / Aamulehti

Yksiöiden oma rauha on nykyisin opiskelijoille tärkeää, mutta Kosken mukaan myös paikat, joissa tavata muita, kuten kuntosali. ”Se on ihan ykkönen.”

Itsehillintä kasvaa

Toas aloittaisi rakentamisen Itsenäisyydenkadun ylämäessä ja Tuomiokirkonkadun ja Verkatehtaankadun kulmassa, jos Tampereen kaavoitus etenisi. ”Itsehillintäni on kyllä kasvanut paljon. Ajattelen ratkaisukeskeisyydestäni huolimatta, että kyky neuvotella täytyy säilyttää”, Koski sanoo.

"Koen, että minulla on vastuu laittaa omat tekemiset järjestykseen, mutta eihän siitä tule mitään, jos yhtäkkiä voi mennä vuosi tai kaksi lisää. Nyt on lupauksia, että kevään aikana mentäisiin eteenpäin”, Koski kertoo. ”Ulospäin näyttäytyy nyt siltä, että kaikki asiat voivat kaavoituksen edetessä yhä olla saman verran auki. Se vie energiaa ja voimia kaikilta, ja myös rahallisesti hukataan paljon euroja.”

Koski kertoo Kalevan tontilta huomion. ”Kukaan ei valittanut kaavasta, eikä kukaan ollut nurjalla mielellä yleisötilaisuuksissa. Liittyy tähän 6,5 vuoteen tällainenkin kokemus.”

Asiassa pelasi Toasin pussiin se, että kukaan ei kokenut kaupunkikuvallisesti tärkeäksi paikalla ollutta valtion vanhaa virastotaloa Hipposta. Se oli rumuudestaan kuuluisa. Mielikuva alkaa naurattaa, joten on hyvä hetki palata Lammin vaarin ja teekkariperinteen pariin.

Korppuja myyntiinkin

Vapun alla teekkariperinteeseen kuuluu jäynäkisa. Hyvä idea sai Kosken mukaan vielä valmistuttuaan. Jos lankapuhelimet ovat vieraita tämän päivän nuorille, niin ovat myös korput. Koski leipoi neliönmallisia korppuja, joiden pintaan hän teki kanelilla HD- tai DD-kirjaimet. Korput pakattiin myyntiä varten.

Kirsin Koski johtaa säätiötä, jonka nimi Toas herättää heti mielikuvia tuhansissa ihmisissä. Koski arvio oman neljän vuoden asumisensa soluasunnossa kivaksi ja yhteisölliseksi. Kuva: Eriika Ahopelto / Aamulehti

Jäynäkavereita alkoi hirvittää siinä vaiheessa, kun yliopiston aulan ainoalla pankkiautomaatilla nostettiin rahaa korppujen ostamiseksi tietokoneisiin. Tuon ajan tietokonelevykkeitä kutsuttiin korpuiksi.

Jäynä ei kuitenkaan voittanut kisaa. ”Minusta se kuitenkin kuvaa sitä henkeä, jolla jäyniä tehdään”, Koski sanoo. ”Hullutella saa, mutta ollaan avuliaita ja tehdään yhdessä. Ilkeät kepposet eivät kuulu asiaan.”

Koskella on yhä kiinnekohta Lammilla. Lapsuudenkodin pihapiirissä nousee mieleen vitsaileva vaari, isänisä, joka oli kirvesmies. ”Hänkin olisi ollut täysin kuin teekkari.”

Suku on edelleen tärkeä, ja myös yli 30 vuotta rinnalla ollut puoliso, huumorintajuinen ja kannustava teekkari. Jotkut ovat harmitelleet suoraan, että lapseton pariskunta ei voi nauttia lapsenlapsista. ”En ole asiaa niin edes ajatellut, sillä meillä on lähipiirissä suvun nuorten pieniä. Olemme tosi läheisiä. Se on tosi ihanaa.”