Aamulehti
Tamperelainen Länsilinjoilla työskentelevä linja-autonkuljettaja Markku Peltola sanoo, että keskiviikkona alkaneessa lakossa on kysymys ensisijaisesti työajoista ja työntekijöiden jaksamisesta, jotka halutaan nyt kuntoon, koska kahden viimeisen työehtosopimuskierroksen aikana kehitystä ei ole tullut.
Näin hän vastaa kysymykseen siitä, onko AKT joutunut perääntymään palkkavaatimuksissaan ja esittää kasvojensa säilyttämiseksi, että työolot ovat rahaa tärkeämmät.
”Mitä teen rahalla, kun viimeisessä nutussa ei ole taskuja. Autonkuljettajat haluaisivat viettää perheensä kanssa aikaa, eikä rahalla voi korvata rikkoutunutta perhettä.”
Lue lisää: AKT hylkäsi linja-autoalan sovintoehdotuksen – rahan lisäksi haetaan muutoksia työpäiviin
Peltola on paikallisen AKT:n osaston Tampereen seudun linja-autohenkilökunta ry:n puheenjohtaja ja mukana työehtosopimuksen neuvottelukunnassa.
Raskaat työajat
Annetaan Peltolan kertoa, mikä työajoissa hänen mielestään hiertää.
Hänen mukaansa työn rytmitys, työaikojen sijoittelu, työpäivien pituudet ja vaihtelu muodostavat työntekijälle erittäin raskaan kokonaisuuden. Työpäiviä voi olla kuusi peräkkäin ja varsinainen työaika kahden viikon jaksossa 80 tuntia. Varsinaisen työajan päälle tulevat tauot, joita voi ajovuorojen välissä olla palkatta yksi tunti vuorossa ja palkallisena enemmän. Vuorokaudessa työsidonnaisuusaika, eli tauot ja varsinainen työaika yhteensä saavat olla 11,5 tuntia.
”Nysse-alueella pahimmillaan kuljettajalla on ollut yhdeksän 11,5 tunnin päivää kahden viikon jaksossa. Kotoa poissaolotunteja tuli 103 plus työmatkat. Varsinainen työaika jäi alle sallitun 80 tunnin.”
Lisäksi ilta- ja aamuvuorojen rytmitys voi olla sellainen, että edellinen vuoro päättyy lauantaina puoliltaöin, ja seuraava alkaa maanantaina aamuyöllä.
Liukuhihnatyötä
Tauotus on Peltolan mukaan olennainen osa työn hankaluuksia. Peltola sanoo, että Länsilinjoilla taukopaikat on Tampereella ja ympäristökunnissa järjestetty varsin hyvin, niitä on Taysilla, linja-autoasemalla, Sarankulmassa, Nokialla ja Ylöjärvellä. Aina kuitenkaan tauko ei järjesty taukopaikan lähellä vaan esimerkiksi vuorojen väli päätepysäkillä on merkitty tauoksi. Siellä ei välttämättä ole käytettävissä taukotiloja tai edes wc:tä ja tauko kuluu autossa.
Päivät vaihtelevat, äärimmillään 11,5 tunnin työaikana voi olla taukoa 33 minuuttia, tai jos vuorot ovat kovin hajanaiset, varsinaista työaikaa eli bussin kuljettamista viisi tuntia ja kaksi–kolme tuntia taukoa.
”Tämä on pakkotahtista liukuhihnatyötä: ajetaan tiukoilla aikatauluilla, ja työnantaja määrää työpäivän pituuden ja taukopaikat.”
Mitä Peltola ajattelee siitä, että kuljettajat saavat asiassa kielteistä julkisuutta, kun ihmiset jäävät vaille tarpeellisia kyytejään?
”Olemme tietysti pahoillamme, mutta tämä on viimesijainen keino, jolla saamme asioita vauhditettua.”
