Aamulehti
Katri Mäkelä lähti maanantaiaamuna polkemaan Lentävänniemestä Näsijärven jäätä pitkin työpaikalleen Koukkuniemeen. Kun hän vähän ennen aamuseitsemää oli jo melkein perillä, jää yhtäkkiä petti pyörän alta.
”Kuului rits ja sitten mentiin”, Mäkelä sanoo.
Hän kertoo, että on polkenut aiemminkin samaa reittiä luisteluradan reunassa Onkiniemen kohdalta Koukkuniemeen. ”Pyörässä oli valo ja minulla oli kirkas otsalamppu, enkä polkenut hirveää vauhtia”, Mäkelä kertoo. Silti jäässä ollut railo tuli yllätyksenä. ”En kerta kaikkiaan pystynyt näkemään sitä siinä.”
Hän sanoo polkeneensa mielestään luisteluradan reunaa, mutta ilmeisesti harhautui siitä jonkin verran sivuun. Sitten kuului ritinää ja samantien pyörä ja Mäkelä olivat jäissä.
Mäkelä sanoo, että muutama ärräpää suusta pääsi, mutta paniikki ei iskenyt. Hän uskoi hyväkuntoisena ihmisenä pääsevänsä omin neuvoin ylös. ”Ihan heti en päässyt, vähän jää siinä rikkoutui. Olin kuitenkin rauhallinen ja menin siihen suuntaan mistä tulin. Lähdin ryömimään jäistä pois.”
Heikoilta jäiltä kehotetaan joskus tulemaan pois kierimällä, mutta Mäkelä kertoo ryömineensä hitaasti leveässä sammakkoasennossa ja koputelleensa jäätä, että kestääkö se. Kirkas otsalamppu auttoi näkemään, mihin suuntaan pitää mennä ja missä menee jälkiä rantaa kohti.
Katri Mäkelä palasi valoisaan aikaan rannalle katsomaan vajoamispaikkaa.
Rantaan päästyään Mäkelä soitti hätäkeskukseen ja kertoi tilanteen. Kello oli 7.01. Kännykkä oli onneksi säästynyt takin selkätaskussa riittävän kuivana toimiakseen.
Mäkelä oli jo niin lähellä työpaikkaa, että pääsi nopeasti lämpimään ja vaihtamaan kuiviin vaatteisiin. Pelastustehtävälle ei siten ollut tarvetta, mutta kun Mäkelä palasi varttia vaille kahdeksan rannalle, oli rannassa paloauto ja jäihin jäänyt pyörä oli saatu jo haettua pois.
Pian tämän jälkeen pelastuslaitos julkaisi varoituksen Näsijärven isosta railosta.
Tampereen satamavastaava Tuomas Salovaara kertoi Aamulehdelle maanantaina, että jäähän muodostunut railo ei ole varsinaisesti aukko, vaan kyse on siitä, että jäät ovat menneet ikään kuin limittäin ja jään päälle on muodostunut vettä.
Mäkelä sanoo, että hän ei ainakaan huomannut vedessä ollessa, että jalat ulottuisivat alla olevaan jäähän kiinni. Pyörä ei kuitenkaan uponnut kokonaan, vaan eturengas jäi näkyviin. Mäkelä arvelee, että ehkä sen takia hänkään ei mennyt kokonaan uppeluksiin, mikä helpotti pelastautumista.
Maanantaina päivällä Mäkelän pyörä oli sisätiloissa kuivumassa, ja hän suunnitteli polkevansa sillä töiden jälkeen takaisin kotiin Pohtolaan. ”Mutta en jään kautta.”
Mitään kammoa jäällä liikkumiseen Mäkelälle ei omien sanojensa mukaan silti jäänyt. Hän aikoo jatkossakin luistella ja liikkua muuten jäällä. Yhtä pimeään aikaan kuin maanantaiaamuna hän ei kuitenkaan ehkä enää lähde jäätä ylittämään.