Aamulehti
Tamperelaisesta suurtuotannosta, Lumikuningatar-jääbaletista esitettiin pitkän odotuksen jälkeen viisi näytöstä vuodenvaihteessa Tampereen Nokia-areenassa. Kunnianhimoisen tuotannon taiteellisia ansioita on kiitelty, mutta julkisuudessa ei ole tarkkaan kerrottu, mitä tämä Suomen kaikkien aikojen suurimmaksi esittävän taiteen tuotannoksi hehkutettu jättisatsaus maksoi ja kuka sen maksoi. Julkisuuteen on kerrottu vain hankkeen kestäneen viisi vuotta, siihen käytetyn miljoonia ja sen tuloksen ”päässeen plus miinus nollaan”.
Tampere-talon tuottamaa Lumikuningatarta yritetään nyt myydä ulkomaille, mutta näyttää siltä, että tuotantoa esitetään ulkomailla vain, jos siihen saadaan Suomen valtion tukea.
Koska Tampereen kaupungin omistama ja veronmaksajien tukema Tampere-talo ei ole julkistanut Lumikuningattaren kustannuksia ja sen keräämiä tuloja, Aamulehti laati karkean arvion kustannuksista sillä perusteella, mitä se on selvittänyt tuotannon saamasta tuesta ja mitä sen mittakaavasta ja lipunmyynnin sujumisesta on kerrottu julkisuudessa. Apunaan laskelman teossa Aamulehdellä oli tapahtuma-alan ammattilainen. Kyseessä on suuntaa-antava arvio, jossa menot on laskettu ennemmin ala- kuin yläkanttiin.
Lumikuningatarta teki yli 500 ihmistä
Lumikuningatar on spektaakkeli, jota tekemään tarvittiin sellainen joukko ammattilaisia Suomesta ja ulkomailta, että tavallinen tamperelainen tuskin tulee sitä ajatelleeksi: visualisti, video-ohjaaja, maskeerauksen ja peruukkien suunnittelija, muodostelmaluistelun koreografi, konserttirakenteen käsikirjoittaja, valokuvaajat, kääntäjät, pukusuunnittelija noin 280 puvulle, 21 pukujen valmistajaa, pukijat, roolittaja, saliäänistä vastaava, 21 avustavaa teknikkoa, esityksessä nähdyn korppihahmon rakentaja ja kuljettaja, korpin prototyypin suunnittelija, tehoste- ja pyroteknikot, seurantavalo-operaattorit, saliäänten hoitaja, markkinoinnin, viestinnän, HR:n ja mainonnan ammattilaiset, asianajajat, palkanlaskijat, tuottaja, säveltäjä, taitoluistelijat, jääkiekkoilijat, tanssijat, näyttelijät... Tuotannossa työskenteli kaikkiaan 511 ihmistä. Osa heistä oli mukana koko noin viisivuotisen tuotannon ajan, osa lyhyemmän aikaa.
Aamulehti arvioi tuotannon ja Tampere-talon henkilöstön palkkakustannuksiksi Lumikuningattaressa karkeasti 1,25 miljoonaa euroa. Kun sen jakaa tuotannossa työskennelleiden kesken, keskiarvoksi tulee noin 2 400 euroa per henkilö. 1,25 miljoonan euron palkkakulu tulisi jo siitä, jos noin 25 hengen asiantuntijatiimi työskentelisi vuoden ajan.
Mikä?
Tampere-talo oy
Tampereen kaupungin omistama osakeyhtiö.
Hallitsee vuokralaisena Tampere-taloa ja vuokraa sitä tapahtumia varten.
Tampere-talo on vuonna 1990 yleisölle avattu kulttuuri- ja kongressikeskus Tampereen keskustassa.
Vuonna 2021 Tampere-talo oy sai kaupungin toiminta-avustusta 879 000 euroa ja vuokra-avustusta 5,6 miljoonaa euroa.
Tampere-talon liikevaihto vuonna 2021 oli 6,2 miljoonaa euroa.
Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas kertoo, että kun tuotantoa vasta ideoitiin ja kansainvälisesti menestynyt elokuvasäveltäjä Tuomas Kantelinen saatiin mukaan, oli selvää, että tuotantoon välttämättä haluttiin kolme ihmistä: kansainvälisissä suurtuotannoissa työskennellyt valo-, lavastus- ja videosuunnittelija Mikki Kunttu, jota Ahokas luonnehtii yhdeksi maailman parhaista, Anu Oksanen, jota Ahokas luonnehtii muodostelmaluistelun parhaaksi koreografiksi, ja pukusuunnittelun huippu Erika Turunen. Ahokas kertoo, että kun nämä olivat koossa, alettiin etsiä muita yhdessä Kantelinen Companyn kanssa.
Lumikuningatar-jääbaletin työryhmässä vaikuttaakin joukko huipputekijöitä, kuten ohjaaja ja koreografi Reija Wäre sekä käsikirjoittaja, maailmankuulun kanadalaisen sirkusseurueen Cirque de Soleilin pitkäaikainen konseptikirjoittaja Melissa A. Thompson. Näytöksen päätähtenä luisteli EM-kultaa ja useita muita arvokisamitaleita voittanut taitoluistelija Laura Lepistö.
Esimerkiksi puvustuksen kunnianhimosta kertoo, että Lumikuningattaren näytöksissä nähtiin noin 280 pukua, joista noin 150 oli balettioopperatasoisia, käsin valmistettuja töitä. Osa puvuista vuokrattiin Rauman kaupunginteatterista.
Myös Nokia-areenan vuokraus maksaa. Esityksille varattiin areenasta kolme päivää. Sitä ennen jäästä piti poistaa jääkiekko-otteluissa nähtävät mainokset ja jää piti tehdä uudelleen. Tätä varten Nokia-areena varattiin kahdeksi lisäpäiväksi.
Lumikuningattaren kunnianhimosta, mittakaavasta ja kustannustasosta voi tehdä päätelmiä myös sillä perusteella, mitä hankkeesta on kerrottu julkisuuteen. Aamulehden haastattelussa Lumikuningattaren päätähti, luistelija Laura Lepistö sanoi, että ”kerrankin Suomessa ajatellaan isosti eikä mietitä ensimmäisenä, että näin vähän rahaa voidaan käyttää, vaan mietitään, mikä on mahtavinta, mitä voitaisiin tehdä. Mitä maailma haluaa?”
Lumikuningattaren päätähti oli taitoluistelija Laura Lepistö. Harjoituksissa häntä puki ompelija Ella Kauppinen.
”Tähänhän pitää myydä järjetön määrä lippuja”
Toimitusjohtaja Paulina Ahokas kertoo, että ensimmäinen laskelma Lumikuningattaren kustannuksista tehtiin heti, kun sen toteuttamista alettiin suunnitella. ”Hirveän nopeasti ymmärsimme, miksi tällaista tuotantoa ei ole ennen tehty Pohjoismaissa. Että tähänhän pitää myydä ihan järjetön määrä lippuja. Tajusimme, että eihän tällaista saa kasaan ilman julkista ja säätiöiden ja muiden kumppanien rahoitusta.”
Lumikuningattarella oli Tampere-talon itsensä lisäksi neljä päärahoittajaa. Niiltä tuli tukea yhteensä 465 000 euroa: valtionapua opetus- ja kulttuuriministeriöltä, suurtuotantoavustusta Tampereen kaupungilta sekä apurahat Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahastolta ja Svenska Kulturfondenilta. ”Tukia sekä kumppanirahoitusta tuli ihan mittava määrä. En usko, että summat ovat julkista tietoa”, Ahokas sanoo.
Tosiasiassa tiedot ovat julkisia. Opetus- ja kulttuuriministeriö tuki Lumikuningatarta kahden osastonsa kautta yhteensä 150 000 eurolla, Tampereen kaupunki antoi 150 000 euroa, Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto 15 000 euroa ja Svenska Kulturfonden 150 000 euroa.
Lumikuningattaren sivustolla luetellaan runsaat 20 yhteistyökumppania. Mainituista osa on yrityksiä ja osa yhdistyksiä tai yhteisöjä. Ahokas kertoo, että yksityiset sponsorit eivät maksaneet tuotantoon rahaa, vaan antoivat palvelujaan. Aamulehden tietojen mukaan sivustolla kumppaniyrityksiksi on mainittu myös sellaisia yrityksiä, jotka ovat ainoastaan myyneet tuotteitaan tai palvelujaan.
Lumikuningattaren verkkosivuilla luetellaan yli kaksikymmentä yhteistyökumppania. Kuvakaappauksessa näkyy niistä osa. Yleisötapahtumissa yhteistyökumppani tarkoittaa yleensä sitä, että yritys maksaa tapahtumalle rahaa ja saa sitä vastaan näkyvyyttä, pääsylippuja asiakkailleen tai muuta hyötyä tai antaa etuja vastaan tavaroitaan tai palveluitaan tapahtuman käyttöön. Lumikuningattaressa yhteistyökumppanit ovat paljolti yhdistyksiä ja julkisyhteisöjä. Tuottaja Paulina Ahokas kertoo, että Lumikuningattaressa yksityisten sponsorien raha ei ole liikkunut tuotantoon päin.
Paljonko on liikaa?
Paulina Ahokas ei liikesalaisuuteen vedoten kerro Lumikuningattaren lipputuloja. Hän kuvaa lippujen menekkiä: ”Kyllä se tavoite itse asiassa täyttyi.”
Lipunmyynnin perusteella voi tehdä suuntaa-antavan arvion lipputuloista. Viiteen näytökseen oli tarjolla yhteensä 50 000 lippua. Niistä meni kaupaksi runsaat 33 000 eli keskimäärin 6 600 lippua yhtä esitystä kohden. Esitysten täyttöaste oli keskimäärin noin 66 prosenttia. Jos lipun keskihinta olisi 59 euroa, lipputuloiksi tulisi arvonlisävero ja Lippu.fi:n komissio vähennettynä 1,67 miljoonaa euroa.
Tampere-talon johto on myöntänyt, että Lumikuningatar ei ollut voitollinen. Tampere-talon hallituksen puheenjohtaja Martti Silvennoinen kertoo Lumikuningatarta suunniteltaessa lähdetyn siitä, että vähintään nollatulokseen päästään. ”Mutta sitten tuli korona väliin. Vuoden viivästyminen aiheutti ylimääräisiä kuluja.” Viivästyminen johtui tapahtumasulusta. Silvennoinen ei kerro, paljonko tappiota tuli: ”Tätä en ala arvailla. Kaikkia tuloja ja menoja ei ole vielä saatu selville.”
Koronasta aiheutuneen Lumikuningattaren lykkäyksen on kerrottu maksaneen 780 000 euroa. Silvennoisen mukaan tappio ei kuitenkaan ole niin suuri. Tästä ei kuitenkaan ole tietoa yleisesti saatavilla.
Aamulehden laskelman mukaan varovaisestikin arvioiden Lumikuningattaren kustannukset olivat noin 2,4 miljoonaa ja sen keräämät lipputulot ja tuet noin 2,15 miljoonaa. Näin ollen Lumikuningatar olisi tehnyt tappiota varoenkin laskien ainakin 250 000 euroa ja julkiset tuet huomioiden hintalappu veronmaksajille olisi ainakin 550 000 euroa. Menolaskelmassa ei ole huomioitu koronalykkäyksen hintaa. Laskelma on karkea arvio. Tarkempaa tietoa ei ole, koska Tampere-talo ei avaa tuotannon tuloja ja menoja. Tiedossa kuitenkin on Tampere-talon johdon arvio, että ulkoisen keikkajärjestäjän pitäisi myydä yli 30 000 lippua, jotta uudelleen tehtävä ja jo valmiiksi harjoiteltu Lumikuningatar-tapahtuma ei tuottaisi tappiota.
Onko Lumikuningattaren tekemä tappio sitten paljon tai liikaa? Laskelman laatimiseen osallistunut kokenut tapahtumatuottaja vastaa: ”Takkiin ei voi ottaa yhtään, ei ainakaan yksityinen yrittäjä. Mutta ei Lumikuningattaressa kukaan omilla rahoillaan pelaakaan, vaan julkisyhteisön rahoilla.” Aamulehti ei julkaise tapahtumatuottajan nimeä, jotta hänen yritystoiminnalleen ei koidu Tampere-talon toiminnan kommentoinnista haitallisia seurauksia.
”Tehtävä on tuottaa kokemuksia”
Tampere-talon hallituksen puheenjohtaja Martti Silvennoinen sanoo, että Lumikuningattaren toinen tuottaja, Kantelinen Company, kärsii tappiosta osan.
Kantelinen Company oy on Lumikuningattaren säveltäjän Tuomas Kantelisen omistama yritys, joka teki tilikaudella 2021 runsaan 147 000 euron liikevaihdon ja noin 16 000 euroa tappiota. Vuoden 2021 lopussa yrityksen taseen loppusumma oli 277 000 euroa, josta aineettomia oikeuksia oli 193 000 euroa sekä rahaa ja pankkisaamisia 3 300 euroa. Yrityksen oma pääoma oli yhteensä 88 000 euroa miinuksella. Käytännössä tuolloin kyseessä oli hyvin pieni yritys.
Yritys on perustettu vuonna 2020. Tuomas Kantelisen nimissä lähetetyssä sähköpostiviestissä kerrotaan, että kyseessä on taidetuotantoihin sijoittava innovatiivinen yritys ja Tampere-talo tuotantokumppanina paras mahdollinen. Kantelinen kehuu Tampere-taloa. ”Henki on ollut äärimmäisen hyvä ja hommat hoidettu aina huolella, visionäärisesti ja samalla todella tarkan säästeliäästi veronmaksajia ajatellen”, Kantelisen sähköpostiviestissä lukee.
Tamperelaisten veronmaksajien puolesta on perusteltua kysyä, miksi osin verorahoitteinen Tampere-talo lähtee tekemään jättituotantoa Nokia-areenaan ja on tyytyväinen, kun tulos jää vain vähän tappiolle. Hallituksen puheenjohtaja Martti Silvennoinen vastaa: ”Näemme, että Tampere-talon tehtävä on tuottaa kokemuksia ja elämyksiä ihmisille. En tiedä, miksi emme voisi tehdä sitä. Me olemme kulttuuri-, kokous- ja kongressitalo.”
Säveltäjä Tuomas Kantelisen sähköpostiviestin mukaan Lumikuningatar on sen mittakaavan teos, että sen talousvaikutukset tuovat merkittävän lisän Tampereen talousalueen veronmaksajille.
””Rahalla ei voi mitata kaikkea sitä, mitä ihminen kokee kulttuurielämyksen äärellä, mutta on yleisesti tiedostettu tosiasia, että jokainen kotimaiseen tapahtumateollisuuteen sijoitettu euro poikii kerrannaisvaikutuksina yhteiskuntamme hyvinvointiin valtavan määrän aineellista ja aineetonta hyvää”, Kantelisen sähköpostiviestissä lukee.
Samalla, kun Kantelinen vastaa Aamulehden kysymyksiin sähköpostilla, hän ilmoittaa käsitelleensä haastattelukysymyksiä juristiensa kanssa ja ohjeistaa juristeilta saamiaan kommentteja toimittajalle.
Lumikuningatar-jääbaletin ensi-ilta oli 30. joulukuuta 2022 Nokia-areenassa.
”Matti Nykäsen sanoin fifty-sixty”
Lumikuningatar on nyt nähty Tampereella. Seuraavaksi sitä yritetään myydä maailmalle. Paulina Ahokkaan mukaan Lumikuningatar voi kiertää maailmalla aikaisintaan vuonna 2024. Ennen sitä esitys pitää treenata uudelleen ja osa tekijöistäkin saattaa vaihtua. Sama työ, jonka Tampere-talo teki esityksen markkinoinnissa Suomessa, on tehtävä uusilla markkinoilla alusta uudestaan.
Paljonko uusintaesitys maailmalla voisi maksaa? Jotakin voi päätellä siitä, että koronasta aiheutunut esityksen siirto vuodella, eli valmiiksi tai lähes valmiiksi tehdyn tuotannon esittäminen pitkän ajan kuluttua uudelleen, maksoi arviolta 780 000 euroa. Vientiesitys maksaisi todennäköisesti paljon enemmän, koska peruuntuneista esityksistä todennäköisesti ei maksettu kaikkia kuluja ja viennissä esimerkiksi matkakustannukset ja markkinointi maksavat lisää. Toimitusjohtaja Paulina Ahokas on arvioinut julkisuudessa, että ulkomailla pitäisi myydä 35 000 lippua. Jos lipun keskimääräinen tuotto olisi 40 euroa, tuotto olisi 1,4 miljoonaa.
Tuotanto vaatii ison areenan ja valkoisen jään sekä huomattavan ripustuskorkeuden jään päälle. Sopivia, vähintään noin 10 000 katsojan areenoita on maailmassa korkeintaan parisensataa, todennäköisesti joitakin kymmeniä. Lisäksi tuotantoa varten pitäisi varata iso areena useaksi päiväksi. Brändi on toistaiseksi tuntematon.
Miksi Tampereen kaupungin omistaman Tampere-talon ylipäätään pitää viedä Lumikuningatar-jääbaletti maailmalle? Mitä Tampere-talo, Tampereen kaupunki ja tamperelaiset siitä hyötyvät, että joku näkee esityksen vaikkapa Lontoossa? Ahokas vastaa, että jos Lumikuningatar onnistutaan viemään maailmalle, Tampereen ja Suomen tunnettuus kasvaa ja imago kehittyy räjähdysmäisesti. ”Mitä Cirque du Soleil on tehnyt Kanadalle ja Montrealille? Tuonut tuhansia ja tuhansia työpaikkoja. Millä todennäköisyydellä Suomeen tulee lisää paperitehtaita? Suomi on panostanut kansainväliselläkin mittakaavalla poikkeuksellisella tavalla luovien alojen koulutukseen, joten kannattaisiko panostaa myös sinne prosessin loppupäähän? Kulttuurivientiin kannattaa panostaa, kuten paperiteollisuuteenkin.”
Erona on se, että Cirque du Soleil ja paperiyhtiöt ovat yksityisiä yrityksiä. Lumikuningatar vietäisiin ulkomaille veronmaksajien tuella. Esitysten myönteiset taloudelliset oheisvaikutukset, kuten hotelliyöpymiset, eivät tulisi Suomeen vaan ulkomaille. Ainakaan julkisesti ei ole selvillä, miksi ja miten Tampere-talo on ylipäänsä päättänyt, että Lumikuningatar-tuotantoa yritetään myydä ulkomaille.
Paulina Ahokas toivoo Lumikuningattaren maailmanvalloitukseen valtion tukea. Hänen mukaansa Saksa ja Kanada antavat miljoonatukea vastaaville tuotannoille. ”Jos raha ei tule Suomesta, se on kerättävä kansainvälisiltä brändeiltä. Mahdollisuudet ovat Matti Nykäsen sanoin fifty-sixty. Se edellyttää paria kolmea miljoonaa euroa rahoitusta, koska kansainvälisten promoottoreiden riski on saatava järjelliselle tasolle. Lumikuningatar ei ole valmis brändi, se ei ole Metallica eikä Robbie Williams.”
Ellei Lumikuningatar saa valtiontukea, vaihtoehtona on, että se löytää promoottorin, joka lähtee viemään sitä maailmalle. Ahokas kuvasi 2.1.2023 Aamulehdelle tämän vaihtoehdon toteutumisen vaikeutta näin: ”Yksi on se, että kumppanimme ottaa riskin, että saa uuden tuotteen lanseerattua niin, että 35 000 lippua saadaan myytyä viikossa. Ja se on valtava riski, jonka ottamista en kyllä neuvoisi enkä ehdottaisi kumppaneille.”
Kokenut tapahtumatuottaja kommentoi tätä Ahokkaan lausuntoa: ”Siinä se mahdottomuus oikeastaan tulee vastaan. Kuka kumppani ottaisi sen riskin?”
