Maryna Sokolenko ja Eva-tytär hyppäsivät bussiin, jossa sattui olemaan tilaa – Se toi heidät sodan jaloista Suomeen, ja nyt edessä on erilainen joulu Tampereella

Maryna ja Eva Sokolenko joutuivat jättämään kotinsa Ukrainan Harkovassa sodan vuoksi. He viettävät nyt ensi kertaa talvea ja joulua Tampereella. Huoli ja koti-ikävä varjostavat tunnelmaa, mutta juuri nyt ukrainalaisten perinteiden vaaliminen tuntuu Maryna Sokolenkosta entistäkin tärkeämmältä.

Maryna Sokolenkolla on kädessään ukrainalaiseen asuun puettu Barbie-nukke. Kuvassa Sokolenko on Tampereen Joulutorilla.

24.12.2022 5:30 | Päivitetty 27.12.2022 10:08

Aamulehti

Maryna Sokolenkolla on edessään ensimmäinen talvi Suomessa. Sokolenko on asunut lähes koko elämänsä Ukrainan toiseksi isoimmassa kaupungissa Harkovassa, mutta kun sota syttyi, hän joutui lähtemään kotoaan nyt 10-vuotiaan tyttärensä Evan kanssa. Äiti ja tytär ovat asuneet keväästä asti Tampereella. Täällä he luultavasti kyläilevät jouluna uusien suomalaisten ystäviensä luona.

Aamulehti haastatteli Sokolenkoa tulkin välityksellä. Ukrainalaisten joulua vietetään perinteisesti vasta tammikuussa, jolloin Suomessa jo siivotaan viimeiset koristeet pois. Silloin Sokolenkot aikovat lähteä ortodoksiseurakunnan kerhon järjestämälle retkelle Valamon luostariin.

Mitä?

Kaksi joulua

Ukrainassa ortodoksit viettävät joulupäivää 7. tammikuuta, kun esimerkiksi Suomessa juhlitaan 25. joulukuuta.

Syynä on se, että muun muassa Ukrainan ja Venäjän ortodoksiset kirkot käyttävät vanhaa juliaanista kalenteria, jolla laskettuna juhlapyhät tulevat pari viikkoa myöhemmin.

Suomen ortodoksinen kirkko käyttää muutenkin käytössä olevaa kalenteria, eli joulu on 25. päivä.

Joulu- ja tammikuu ovat Ukrainassa talvisten juhlien sesonkia. Näille kuukausille osuu monia uskonnollisia ja maallisia merkkipäiviä, joista tärkeimpiä ovat uusivuosi ja joulu. Talven keskellä myös Ukrainassa herkutellaan, lauletaan sekä ihaillaan koristeita ja ilotulituksia.

Maryna Sokolenkon lapsuudessa joulu ei ollut kovin merkittävä asia. Itäukrainalaisella perheellä ei ollut juurikaan jouluperinteitä, vaan talven isoin juhla oli uusivuosi. Se muistutti monella tapaa suomalaisten joulunviettoa: isovanhempien kanssa syötiin rosollia ja laatikoita, katsottiin piirrettyjä televisiosta ja koristeltiin kuusi.

Talven juhlia vietetään usein perhepiirissä, mutta Maryna Sokolenko kertoo hänen perheensä olevan pieni – äidin ja tyttären lisäksi siihen kuuluu mummo ja kissa. Juhlatunnelmaa saadaan lapsen partio- ja kuororyhmien yhteisistä tapahtumista. Sokolenkolle kohokohtia ovat erilaiset musiikki- ja näytelmäesitykset, joita järjestetään Tampereellakin joulukuussa tiuhaan.

Uudenvuodenjuhlinta ei kiinnosta Sokolenkoa enää, vaan nykyisin häntä kiehtovat vanhat ukrainalaiset perinteet. Niitä hän on uppoutunut tutkimaan viime vuosina. Sokolenko myös levittää niiden sanomaa muun muassa laulamalla. Eva-tyttären kansanlaulukuoro on hajallaan ympäri maailmaa sodan vuoksi, mutta äiti ja lapsi ovat esittäneet kansanlauluja kahdestaan muun muassa Tampereen Joulutorilla.

Maryna Sokolenkolla on valtava kokoelma Barbie-nukkeja kotonaan Harkovassa. Kolme nukkea hän otti mukaansa pakomatkalle Tampereelle. Kuva on otettu Tampereen Ukraina-talossa.

Nuket kertovat kulttuurista

Intohimo elää Maryna Sokolenkon nukkeharrastuksessa. Hän keräilee Barbie-nukkeja sekä ompelee näille tarkkaan suunniteltuja asuja. Viimeksi niistä koottu näyttely oli esillä Tampereella design-viikolla.

Viime aikoina hän on tehnyt esimerkiksi perinnepukuja, historiallisia hahmoja ja kevään viisuvoittajan. Perinteiseen tyyliin puettu nukke poseeraa valokuvassa himmelin kanssa, sillä se tuo mieleen ukrainalaiset hämähäkinseittiä jäljittelevät kuusenkoristeet. ”Tämä harrastus on minulle terapiaa, pelastukseni.”

Nukeillaan Sokolenko haluaa tehdä maan kulttuuria tunnetuksi, ensin Ukrainassa ja nyt myös täällä. Useimpien harkovalaisten tapaan hänen ensimmäinen kielensä on venäjä, mutta varsinkin nykyisin hän puhuu mielellään ukrainaa.

Viime vuosina ukrainalaisen kulttuurin ja historian opiskelu on tuntunut tärkeältä, ja Sokolenko kertoo kokevansa, että hänen tehtävänsä on kertoa niistä muillekin. ”Monet unohtavat, että sota on ollut käynnissä vuodesta 2014”, Sokolenko sanoo.

Barbie-nuket mielletään usein lasten leluiksi, mutta Maryna Sokolenko kertoo tutustuneensa aikuisiän keräily- ja käsityöharrastuksensa kautta moniin muihin harrastajiin. Nykyisin Sokolenkoa inspiroivat muun muassa historialliset ukrainalaiset hahmot ja perinteet. Helsingin-vierailulla hän törmäsi kuvaan Lucia-neidosta. Matkan jälkeen vaaleatukkainen nukke sai muuntua Luciaksi.

Äiti ja kissa jäivät kotiin

Sokolenkot saapuivat Suomeen 8. maaliskuuta 2022. ”Oli kansainvälinen naistenpäivä”, Sokolenko sanoo esitellessään viestintäkanava Telegramissa lähettämiään kuvia matkalta. Sokolenko kertoo, että ennen lähtöä he viettivät kolme pelottavaa yötä kerrostalon kellarissa pommitusten takia. ”Meillä oli muutama tunti aikaa miettiä, mitä pakkaamme mukaan. Rautatieasemalla oli täyttä, eikä ollut varmaa tietoa siitä, minne junat suuntaavat.”

Kaksikolla kävi hyvä tuuri, sillä juna vei Puolan rajan yli, kuten Maryna oli toivonutkin. Siellä vastassa oli vapaaehtoisia eri maista. Yksi heistä sanoi, että Suomeen ajavassa bussissa on tilaa. ”Olin, että vau, Suomi, siistiä! Tuntui hyvältä lähteä varmasti kauas sodasta.”

Äiti ja perheen kissa jäivät Harkovaan. Maryna ja Eva viestittelevät mummon kanssa ja puhuvat tämän kanssa puhelimessa viikoittain.

Ukrainan yli 40 miljoonasta ihmisestä arviolta 6,5 miljoonaa on paennut kodeistaan muualle Ukrainaan ja 8 miljoonaa on jättänyt kotimaansa. Suomeen heistä on tullut noin 46 000 eri puolille maata. Pirkanmaalla heitä oli Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan joulukuussa vajaat 1 800.

Lahjatoiveena läheisiä

Päällisin puolin elämä ei ole täysin erilaista kuin vuosi sitten. Vastaanottokeskuksen asunto Tampereella ei ole suuri, mutta ei ollut entinen kotikaan. Eva käy koulua, ja arkkitehdiksi opiskellut Maryna etsii töitä. Lauluharrastus ja nuket kannattelevat, vaikka harrastuskaverit ovat vaihtuneet. Maryna Sokolenko odottaa helmikuisia nukkemessuja ja taiteilijaresidenssiin pääsemistä kesäkuussa.

Ajatukset ovat tietysti kotimaassa. Monet ystävät ovat yhä siellä, ja Maryna on kertonut elämästään Suomessa heille. Muutama tulikin lastensa kanssa Suomeen heti keväällä.

Jouluisin toivotaan usein lahjoja, joko pakettiin käärittäviä tai aineettomia toiveita. Maryna Sokolenko kiittelee sitä, että Tampereella bussilla tai kävellen pääsee sinne, minne tarvitsee, ja että keskuksen työntekijät auttavat järjestämään asioita. Hän haaveilee silti omasta asunnosta. ”Haaveet ovat haaveita. Ensin pitäisi löytää töitä.”

Ja jos kotiin olisi turvallista palata, hän haluaisi tietysti sinne, sillä koti-ikävä on kova. ”Tietysti. Mutta tämä on meidän elämäämme nyt. Mennään eteenpäin.”

Eva-tytär toivoo Lego-kirjaa. Tai sitä, että mummo ja oma кошка, kissa, tulisivat tänne.

Siirretäänkö joulu?

Pitäisikö joulua siirtää? Kysymys on Ukrainassa polttava. Perinteisesti ortodoksienemmistö väestöstä on viettänyt sitä vanhan juliaanisen kalenterin mukaan 7. tammikuuta, eli pari viikkoa esimerkiksi katolisten joulupäivän jälkeen.

Venäjän ortodoksinen kirkko elää samassa tahdissa. Osa ukrainalaisista haluaisi ottaa etäisyyttä itänaapuriin ja mukautua sen sijaan läntisen Euroopan rytmiin. Keskustelua juhlapäivien ajankohdista on käyty erityisesti vuodesta 2014, Krimin valtauksen jälkeen, ja tänä vuonna se on jatkunut entistä kovempana.

Myös 25. joulukuuta on ollut virallinen juhlapäivä Ukrainassa jo muutaman vuoden ajan. Tänä vuonna myös ortodoksikirkko on julistanut, että seurakuntalaiset voivat juhlia kumpana päivänä vain.

Neuvostoliitossa korostettiin maallista juhlaa uuttavuotta. Siihen liitetään joissakin entisissä neuvostomaista tapoja, jotka muistuttavat täkäläisestä joulusta: Ukrainassakin pystytetään vuodenvaihteessa kuusia ja odotetaan joulupukkimaista Pakkasukkoa tuomaan lahjoja.

Maassa jouluun kuuluvat muun muassa kiertävät joululaulukulkueet ja perheateriat. Ortodoksiperinteessä joulun alla paastotaan. Aattoiltana syödäänkin perinteisesti monen ruokalajin illallinen, johon ei kuulu mitään eläinperäistä.

Nähtäväksi jää, kuinka moni ukrainalainen pitää nyt kiinni perinteisestä tammikuisesta joulusta ja kuinka moni kokeilee uutta. Toisaalta, nähtäväksi jää myös se, miltä juhlakausi näyttää tänä vuonna – hyökkäyksen kohteeksi joutuneessa ja sotaa käyvässä maassa mikään ei ole itsestään selvää.

Oikaisu 27.12.2022 klo 10.05: Jutun toisen kuvan kuvatekstissä luki virheellisesti, että kuva olisi otettu Tampereen vastaanottokeskuksessa. Kuva on otettu Tampereen Ukraina-talossa.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut