Legendaariset munkit tuovat Pyynikille pitkät jonot päivästä toiseen: ”Voit kysellä tässä samalla, otan välissä asiakkaita vastaan” – Sunnuntaina jonossa kuuli niin englantia kuin Etelä-Karjalan kuulumisia

Tampereella Pyynikinharjun huipulla sijaitsevassa munkkikahvilassa on riittänyt runsaasti kävijöitä koko kesän ajan. Aamulehti vieraili kahvilassa sunnuntai-iltapäivällä.

Vaikka jono ylsi reilusti rakennuksen ulkopuolelle saakka, kahvilan vuoropäällikön Tuula Aspelinin mukaan kyseessä oli tavallinen päivä kahvilalle.

24.7. 18:47

Aamulehti

Pysäköidyistä autoista muodostuva letka alkaa jo ennen kuin Tampereen Pyynikinharjulla sijaitseva näkötorni alkaa pilkottaa.

Aurinkoinen keli on houkutellut ihmisiä Pyynikille sunnuntaina. Sää on hiostava, vaikka lämpöä ei ole 20 astetta enempää. Ne, jotka eivät ole kurvanneet paikalle autolla, saapuvat hengästyneinä metsäpolkua pitkin.

”Jesus Christ!” eräs polulta saapuva seurue huudahtaa helpottuneena, kun näkee edessään vihdoin graniittisen tornin.

Pyynikin munkkikahvila ja näkötorni ovat säilyttäneet suosionsa, sillä rakennuksen sisältä jono melkein yltää tyhjälle mansikkakioskille saakka. Myös jäätelökioskille on jonoa, ja ulkoterassi on täysi.

Lue lisää: Moni ravintola laajensi aukioloaan kesäksi mutta ei sunnuntaiksi – ”Meitä vähän tympäisee, ettei Tampereella ole hirveästi sunnuntaisin paikkoja auki”

Pientareelle pysäköityjä autoja riitti sunnuntaina pitkäksi letkaksi asti.

Katri Koivisto (vas.), Jari Peltola ja Heli Rautalin jonottivat iltapäivällä kuuluisille munkeille.

Mikä?

Pyynikin munkkikahvila

Toiminut perheyrityksenä jo yli 30 vuotta. Sijaitsee Pyynikinharjun näkötornissa.

Kahvilan perustaja Eva Suoste kehitti nyt jo legendaariseen maineeseen kohonneen munkin.

Nykyisin kahvilan toimitusjohtajana ja toimitusjohtajan sijaisena toimivat Jaro ja Maria Suoste.

Munkit leivotaan kahvilassa ja tarjotaan tuoreina. Valikoimassa myös laktoosittomia, maidottomia, kananmunattomia ja gluteiinittomia munkkeja.

Yritys on sitoutunut käyttämään kaikissa tuotteissaan vain luomu-, vapaan- tai ulkokanalan munia vuoteen 2022 mennessä.

Pyynikinharjun alkuperäinen pieni puinen näkötorni rakennettiin vuonna 1888. Se kuitenkin tuhoutui vuonna 1918 tykkisodassa.

Nykyisen tornin suunnitteli apulaiskaupunginarkkitehti Vilho Kolho. Punagraniittinen torni rakennettiin Tampereen kaupungin 150-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1929.

Lähteet: Pyynikin munkkikahvilan nettisivut ja Fonecta finder.

Jo neljäs kerta

Tampereen yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä on houkutellut paikalle myös ulkopaikkakuntalaisia. Jonossa kuulee useamman kerran puhuttavan englantia, ja jaetaanpa siellä myös kuulumisia Etelä-Karjalasta.

Muistoksi napsitaan valokuvia, joissa poseerataan tornin edessä.

Kotkalainen Jari Peltola, tamperelainen Katri Koivisto ja helsinkiläinen Heli Rautalin ovat rakennuksen ulkopuolella jonottamassa. Peltolalle ja Koivistolle kyseessä on jo neljäs munkkikahvilareissu tänä kesänä.

”Sisko tuli Helsingistä, sen kunniaksi olemme tulleet”, Koivisto iloitsee.

”Yhden kerran olemme päässeet sisälle niin, ettei ole tarvinnut jonottaa”, Peltola kertoo muista kesän käynneistään.

Tällä kertaa kolmikolle riittävät munkit, eikä aikeissa ole kivuta näkötorniin maisemia ihailemaan.

Vaikka ulkona oli jonoa, kahvilan sisällä oli useita pöytiä tyhjillään.

Heikki Leppänen (vas.), Lauri Toivanen, Sari Heiskanen ja Iines Toivanen paistattelivat päivää pihalla muun seurueensa kanssa. He kertoivat saapuneensa hyvään rakoon, sillä heidän ei tarvinnut jonottaa 10 minuuttia pidempään. ”Onhan tämä kiva paikka.”, Leppänen tuumi.

Kahvilan vuropäälliköllä Tuula Aspelinilla riitti kiirettä tiskin takana. Hän palveli Tampereella asuvaa Kim Olssonia, joka tilasi kaksi munkkia ja kahvin.

Kiirettä piisaa

Sisällä kahvilassa on yllätykseksi useita pöytiä vapaana. Ilmeisesti asiakkaiden mielestä munkit maistuvat paremmilta ulkoilmassa.

Henkilökunnalla riittää kiirettä. Juomia viedään kylmään ja takana keittiössä käy hyörinä.

”Voit kysellä tässä samalla, minä otan välissä asiakkaita vastaan”, vuoropäällikkö Tuula Aspelin ehdottaa.

Asiakkaiden palvelemisen lomassa hän kertoo, että sunnuntai ei ole tavallista vilkkaampi, vaan kahvilalle aivan normaali päivä. Kävijöitä on riittänyt tasaisesti läpi kesän. Itse asiassa vilskettä on riittänyt samalla lailla koko korona-ajan.

Kun Aspelinilta kysyy, kuinka paljon asiakkaita päivän aikana suunnilleen käy, hän katsoo kohti ja naurahtaa: ”Paljon!”

Hän uskoo, että ihmisiä kahvilaan vetää ”paikka ja maailman parhaat munkit”. ”En itse leivo, niin voin sanoa!” hän naurahtaa uudestaan.

Myös kesy orava saapui osingoille, ehkäpä munkin tuoksun houkuttelemana.

Sen jälkeen hän siirtyy palvelemaan Kim Olssonia, jonka tilaukseen kuuluu kahvi ja kaksi munkkia. Yksi hänelle itselleen ja yksi ystävälle Lauri Vehviläiselle.

Olsson arvioi, että jonossa kului aikaa 20 minuuttia. ”Joka kerta, kun olen tänne tullut, on ollut samaa luokkaa”, hän kertoo, vaikka on paikalla ensimmäistä kertaa tänä kesänä.

Olssonin mukaan häntä munkkikahvilaan vetää ”tämä kaveri tässä”. Vehviläinen kertoo olevansa entinen tamperelainen, nykyinen nummelalainen. ”Aina kun olen Tampereella käymässä, tulemme tänne, jos Kimillä on aikaa”, hän kertoo hyväntuulisesti.

Myöskään kaksikkoa ei houkuttanut jäädä sisätiloihin. He arvelevat lähtevänsä syömään munkkejaan ulos luonnon helmaan.

Ja mikäpäs siinä, kun lauantain sateiden jälkeen sää suosii.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut