Suurten liikennemäärien aiheuttamia ongelmia ratkotaan Tampereen seudulla purukumilla, eikä mikään koskaan muutu

Joukkoliikenteen suosiminen voisi vähentää yksityisautoilua ja siten suuria liikennemääriä, mutta tarvitsen joukkoliikenteen käyttämisen motiiviksi jotain muutakin kuin huonoa omaatuntoa ilmaston tuhoamisesta, kirjoittaa kommentissaan Aamulehden toimittaja Saara Nyystilä.

Vaitinaron liittymä on tunnettu liikenteen pullonkaula Tampereella. Liittymän yllä kuvattiin 3. kesäkuuta 2020.

2.6. 16:15

Aamulehti

En ole koskaan pelännyt liikenteessä yhtä paljon kuin Tampereen Rantaväylällä iltapäiväruuhkassa. Kumpikin kaista länteen on usein niin tukossa, että Paasikiventielle liittyessä joutuu puristamaan rattia. Olen varma, että jonain päivänä vielä rysähtää.

Liikennemäärät ovat valtavat, ja ruuhkat lisäävät aina peltikolareiden riskiä riippumatta siitä, ketkä autoja ajavat. Kaikkea ei voida laittaa kuljettajien piikkiin.

Ratkaisuksi esitetään niitä perinteisiä: kaistoja, ratikkaa ja lähijunaa. Mikään näistä ei kuitenkaan ole tähän asti onnistunut vähentämään liikennemäärää, joten miksi ne onnistuisivat tulevaisuudessakaan? Liikennemäärä on vain kasvanut entisestään. Fintrafficin tilastojen mukaan huhti–toukokuussa tieliikenteen määrä oli suunnilleen vuoden 2019 vastaavan ajan tasolla.

Lue lisää: Kuvat ja video: Neljän auton peräänajo ruuhkautti pahasti Tampereen Rantaväylää ja haittasi laajasti koko keskustan liikennettä – Ruuhkaa myös läntisellä kehätiellä

Syyllistän usein itseäni siitä, että kuljen bussin sijaan autolla töihin Nokialta Tampereelle. Bussimatka kestäisi vain reilun puolen tunnin ajan. Itsekkäänä ihmisenä valitsen silti usein auton. Sillä pääsee töihin vartissa.

Yksi bussimatka maksaa A–C-linjalla aikuiselle mobiilisovelluksella 4,50 euroa. Yhden päivän aikana työmatkat maksavat siis yhteensä yhdeksän euroa. Vaikka bensan hinta on kallistunut, autolla ajaminen on edelleen edullisempaa. Kulutan tällä hetkellä bensoihin noin 18 euroa viikossa.

Joukkoliikenteen suosiminen voisi vähentää yksityisautoilua ja siten suuria liikennemääriä, mutta tarvitsen joukkoliikenteen käyttämisen motiiviksi jotain muutakin kuin huonoa omaatuntoa ilmaston tuhoamisesta.

Elokuussa on tulossa jonkinlaista helpotusta, kun lähijunavuoroja lisätään viimeinkin Nokian ja Tampereen välille. Junalla matka taittuu niin nopeasti, ettei autolla ajamista voi enää perustella ainakaan nopeudella.

Toisin kuin yksityisautoilu, joukkoliikenne ei ole koskaan palautunut korona­pandemian jäljiltä. STT:n mukaan esimerkiksi Matkahuollon matkustajamäärä on noin puolet siitä, mitä se oli vuonna 2019. Voisin kuvitella, että kaupunkiliikenteessä tilanne on hieman parempi, mutta ei varmastikaan entisellään.

Valtio ei ole toistaiseksi alentanut autoilun kustannuksia mielenilmauksista huolimatta, ja ilmaston kannalta ihan hyvä niin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksei joukkoliikenteelle suoda verotuksella jonkinlaista helpotusta, jotta liikenteen kulut eivät maksaisi yhtä paljon kuin yksityisautoilijoille. Kulujen vähentyessä hinnoista voitaisiin tehdä kilpailukykyisempiä, mikä motivoisi itseni kaltaisia ihmisiä valitsemaan kulkuvälineensä vastuullisemmin.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut