Aamulehti
Energiayhtiö Fortum pitää hallussaan paria hyvin kyseenalaista ennätystä. Se teki Euroopan ja Venäjän valloituksellaan Suomen yrityshistorian ehkä suurimmat tappiot. Fortumin epäansioiden sarakkeeseen merkitään myös Suomen yrityshistorian suurimpiin kuuluvat mainetappiot.
Fortumin nykyinen toimiva johto voi siirtää osan taloustappioiden vastuusta edeltäjilleen ja maailman eteen tuomille vääryyksille, mutta munauksista se ei saa vastuuvapautta. Fortumin etätöihin siirtyneen toimitusjohtajan Markus Rauramon lähtölaskenta on alkanut. Jos ei ole alkanut, sekin on munaus.
Kun Fortum peräytyi Venäjältä ja Saksasta, se tarvitsi valtion apua. Uniper-yhteyden katkaiseminen muuttui kahden maan keskinäiseksi väännöksi, jossa Suomen hallitus auttoi. Kuten Fortumissa kuvailtiin: ilman tätä apua suomalaisella energiayhtiöllä olisi pyyhitty pöytää.
Maailmanvalloituksella oli taloudellisia ulottuvuuksia aina veronmaksajiin saakka. On selvää, että yhteiseen kassaan tuloutettavat osingot kärsivät. Veronmaksajat auttoivat myös siinä, että Fortum sai tukea, kun se joutui ongelmiin sähkömarkkinoiden johdannaistensa kanssa.
Yhtiön uudesta strategiasta näkee, että se palasi maitojunassa kotiin. Fortum kuvailee toimivansa tästä lähtien pohjoismaisena, uusiutuvan energian yhtiönä. Maitojuna toi yhtiön myös lähemmäs pelastajaansa, valtiota – siis veronmaksajien, omistajiensa kainaloon. Fortum hukkasi lompakkonsa hetkellä, jolloin energian tuotannon murros kaipaisi valtavia investointeja.
Kaiken tämän jälkeen yhtiön hallitus ja toimiva johto olivat sitä mieltä, että yhtiön ylimmät päättäjät pitää palkita hakemalla perusteet palkkioille ajalta ennen yhtiön pahimpia ongelmia. Toisinkin olisi voitu tulkita. Työntekijöille tätä tulkintaetua ei tarjottu. Valinta kertoo moraalisesta sokeudesta. Niin pahasta, että näitä ratkaisuja tehneet ja niitä hyväksyneet eivät voi jatkaa tehtävissään.
Toimitusjohtaja Markus Rauramo ei ole vain päätösten viaton kohde. Hän olisi aivan hyvin voinut sanoa, että kieltäytyy potista, koska tällainen ei ole sopivaa. Ratkaisu ei häntä olisi vienyt mieron tielle.
Fortumin suurin omistaja valtio munasi myös. Se ei ollut valtion edustaja Fortumin hallituksessa tai palkitsemisvaliokunnassa, joka huomasi moraalittomuuden. Asiasta huomautti ensiksi eläkeyhtiö Ilmarisen edustaja. Tukea tuli myöhemmin pienomistajiltakin. Vasta liputusten jälkeen valtion edustaja Fortumissa ymmärsi sen, minkä ymmärtäjäksi hänet oli asetettu.
Rauramon ja Fortumin lohtu on juuri nyt se, että hallitus on muuttunut toimitusministeristöksi. Omistajaohjauksesta vastaava Tytti Tuppurainen (sd.) pääsee vähällä, kun ei ole ihan selvää, pitääkö hänen tai toimitusministeristön tehdä muuta kuin vaatia selvityksiä. Vielä viime lokakuussa Tuppurainen oli tomerana Ylen Ykkösaamussa. Hän kertoi ottavansa Uniper-seikkailujen vuoksi Fortumin niin tarkkaan seurantaan, että valtion tahto tulee yhtiössä aina selväksi.
Jos näin väittää ja sen jälkeen käy kuten Fortumissa, niin voi ihan perustellusti sanoa, että myös Tuppurainen munasi. Hallituksen entisen puheenjohtajan Veli-Matti Reinikkalan epäonnistumisesta ei ole mitään epäselvyyttä.
Fortumin hallituksen toiminta voi kertoa siitä, miten käy kun toimiva johto tulkitsee yhtiön rahan olevan isännätöntä. Se voi kertoa myös suomalaisen yritysmaailman sisäsiittoisuudesta. Yhtiöiden hallituksissa istuu toisten yhtiöiden pomoja tai heidän valvojiaan, jotka ovat hiljaa moraalin puutetta havaitessaan. Se moraalin puute kun saattaa seuraavaksi pilkistää omassa yhtiössä ja silloin olisi kiva, kun hallituksen jäsenet olisivat hiljaa. Näin hankitaan yrityksille lisää munauksia.
