Tässä tamperelaisravintolassa jopa yrittäjät pyrkivät nelipäiväiseen työviikkoon – Tavoitteena korjata alalla yleinen ongelma: ”Pahimmillaan se voi olla todellakin uuvuttavaa”

Tamperelainen ravintola Kajo haluaa olla ravintola-alan edelläkävijä. Se aikoo tehdä työntekijöidensä hyvinvoinnista valttikortin. Erilaisille työaikaratkaisuille voi tulevaisuudessa olla kasvava tarve, kun työväestö laajenee eläkeiän noustessa. Työhyvinvointi lisääntyy, jos työaikaan voi vaikuttaa itse.

Kilpaillulla ravintola-alalla työntekijöiden houkuttelussa on eduksi se, että työntekijät voivat hyvin. Näin ajattelee tamperelaisen ravintola Kajon perustajiin kuuluva Marko Simunaniemi.

23.8. 5:00 | Päivitetty 23.8. 11:44

Aamulehti

Ammattilaisten intohimoa pitäisi ruokkia, ei tappaa uuvuttamalla. Siksi tamperelaisessa ravintola Kajossa kokeillaan nyt uutta tapaa järjestellä työaikoja: sekä työntekijöille että yrittäjille itselleen pyritään tarjoamaan mahdollisuus nelipäiväiseen työviikkoon.

Perimmäinen ajatus on työhyvinvoinnin kasvattaminen. Tai oikeastaan Kajon perustaja Marko Simunaniemi puhuu mieluummin työssä jaksamisesta. Juuri se rakoilee hänen kokemuksensa mukaan usein ravintola-alalla.

Kajossa paitsi yrittäjät, myös työntekijät, elävät ja hengittävät työtään. ”Pahimmillaan se voi olla todellakin uuvuttavaa, kun antaa koko ajan kaikkensa”, Simunaniemi sanoo. ”Jotta pystyt antamaan töissä parhaasi, tarvitaan kunnon vapaalta tuntuvia vapaita.”

Ultimaattinen rutistus

Ravintolassa henkilökunta on paikalla aina, kun vieraatkin ovat. Usein työpäivä alkaa jo vähän ennen vieraiden tuloa ja jatkuu vieraiden lähdettyä. Simunaniemen mukaan se tarkoittaa, että standardimittainen seitsemän ja puolen tunnin työpäivä harvoin toteutuu.

Kajossa ravintolasalin työntekijä voi kohdata 100 vierasta yhden työvuoron aikana. Simunaniemi sanoo, että palvelutyö on henkisesti kuormittavaa jopa hänelle itselleen, puheliaalle pohjalaiselle. Hän on vasta palannut Helsingissä järjestetyiltä Flow-festivaaleilta kotiin Tampereelle. 3 000 ihmisen kohtaaminen kahdessa päivässä oli suorastaan ultimaattinen rutistus, josta ei palaudu tunnissa tai kahdessa.

Käytännössä nelipäiväisiä työviikkoja pyritään toteuttamaan Kajossa sovittamalla viikon työtunnit neljälle päivälle. Lisäksi osa työntekijöistä on valinnut tehdä vajaata, esimerkiksi 80-prosenttista, työaikaa.

Mikä?

MVP Ravintolat oy

Mikä: Tamperelainen ravintolayritys. Ravintola Kajo ja viinibaari Villit ja Viinit.

Missä: Yrityksen kotipaikka Tampere. Molemmat ravintolat sijaitsevat Tampereella Rautatienkadulla.

Milloin: Yritys on perustettu vuonna 2018. Ravintola Kajo avasi ovensa huhtikuussa 2018. Villit ja Viinit avasi ovensa syyskuussa 2019.

Työllistäjä: Työllistää 13 henkeä yrittäjät mukaan lukien.

Talous: Liikevaihto 670 000 euroa ja tilikauden tulos 20 000 euroa vuonna 2021.

Ei hinnalla millä hyvänsä

Simunaniemi sanoo, että MVP Ravintolat oy:n kaltaisessa pienessä yrityksessä toiminnan mukauttaminen on mahdollista. Tänä kesänä Kajo on ollut avoinna tiistaista lauantaihin, Villit ja Viinit taas keskiviikosta sunnuntaihin. Syyskuussa toimipisteet palaavat normaaliaukioloaikoihin, jolloin ravintola ja viinibaari ovat avoinna keskiviikosta lauantaihin.

Vaikka yritys voisi aukioloaikoja laajentamalla kasvattaa liikevaihtoaan, se ei tee sitä. ”Se on valinta, minkä olemme tehneet. Vaikka voisimme tehdä enemmän liikevaihtoa, emme tee sitä hinnalla, missä ei ole järkeä.”

Simunaniemi sanoo, että kaiken toiminnan pohjalla on oltava periaatteita ja lähtökohtia. Kajossa yksi peruslähtökohdista on kestävyys. ”Haluamme toimia järkevästi ja kestävästi, itsemme, työntekijöidemme ja kaiken muunkin kannalta.”

Simunaniemi on ollut urallaan harjoittelija, tarjoilija, vuoropäällikkö, ravintolapäällikkö ja lopulta ravintoloitsija. Eri roolit ovat opettaneet, miten ravintolan toiminta voidaan suunnitella hienosti – ja toisaalta huonosti.

Neljä ja puoli vuotta sitten hän ja Veli-Matti Lampinen avasivat esikoisravintolansa Kajon. Simunaniemi sanoo, että hän ja Lampinen toteuttavat työajan järjestelyssä samaa ajatusta kuin keittiössä: yritys kokeilee, uskaltaa ja menee päätyyn asti.

Eroon kuolleista tapanormeista

Korona-aikana moni ravintola-alan ammattilainen totesi, että samoihin tuloihin voi päästä kaupan alalla. Nyt ravintoloiden on mietittävä, miten ammattilaiset houkutellaan takaisin vanhoihin töihin.

Simunaniemi haluaisi nähdä, että ravintola-ala olisi houkutteleva myös työolojen vuoksi. Ihan ensimmäiseksi pitäisi hänen mukaansa päästä eroon ”kuolleista keskiaikaisista tapanormeista”, kuten ilmaisen työn teettämisestä sillä verukkeella, että työntekijä saa arvokasta kokemusta.

Simunaniemi toivoo, että ravintola-ala nähtäisiin alana, jossa ei aina tarvitse juosta kieli vyön alla. ”Miten saisimme ulos markkinoitua sen tiiminä tekemisen, perhekeskeisyyden?”

Simunaniemi sanoo, että ravintola-alalla on aivan tavallista, että parhaat ystävät ovat entisiä ja nykyisiä työkavereita. Se kertoo yhteishengestä, mutta on hänen mukaansa myös yksi syy vinoutuneeseen työkulttuuriin.

”Totta kai jäät silloin auttamaan ja jelppaamaan. Mutta entä kun olet koko heinäkuun ajan tullut kello kymmeneksi aamulla lounasvuoroon, ja joka päivä on kysytty, voitko joustaa ja jäädä sulkemaan.”

Marko Simunaniemi toivoo, että ravintola-alan yhdessä tekemisen kulttuuria hyödynnettäisiin alan markkinoinnissa. Ravintola-alan on yksi työvoimapulasta kärsivistä aloista.

Nuori suunnannäyttäjä

Ravintola-ala on luonteeltaan ohikulkuala, jolle voi työllistyä vähäisellä kokemuksella. Simunaniemi sanoo, että alan yrittäjä voi miettiä, miksi panostaisi aikaa ja rahaa henkilöstöön, kun jo puolen vuoden päästä työntekijä voi ilmoittaa työpaikanvaihdoksesta.

Samalla hän näkee, että ilman suunnitelmallista työolojen parannusta ala ei onnistu sitouttamaan työntekijöitään. ”Se on noidankehä. Jonkun on pakko polkaista portin ovi auki.”

Simunaniemi sanoo, että paras tapa vaikuttaa asioihin on näyttää esimerkkiä. ”Haluan ajatella, että olemme nuori ravintola, joka voi olla standardinasettaja.”

Työaikaratkaisut voivat lisätä työhyvinvointia

Erilaiset työaikaratkaisut, kuten tiivistetty työviikko ja lyhennetty työaika, voivat yleistyä Suomessa, kun eläkeikä nousee ja työväestön ikähaitari kasvaa. Tulevaisuudessa työelämän olisi sovittava yhteen yhä erilaisempien elämäntilanteiden kanssa.

Mahdollisuudet vaikuttaa omiin työaikoihin lisäävät tutkimuksen mukaan työntekijöiden terveyttä ja työtyytyväisyyttä. ”Autonomian tarve on meille hyvin tärkeä”, Tampereen yliopiston työ- ja organisaatiopsykologian tenure track -professori Sampsa Puttonen sanoo.

Työntekijä, joka voi vaikuttaa työaikoihinsa, jatkaa muita todennäköisemmin työntekoa myös lakisääteisen eläkeiän alarajan jälkeen.

Puttonen mainitsee myös ruotsalaistutkimukseen, jonka mukaan lyhennetty työviikko täydellä palkalla lisäsi unen määrää ja paransi työstä palautumista. Dramaattisia muutoksia mielen hyvinvoinnissa tai jaksamisessa ei kuitenkaan havaittu.

Puttonen on tutkinut työaikaa 15 vuotta, viime keväästä lähtien Tampereen yliopistossa ja sitä ennen Työterveyslaitoksessa.

Ei yhtä patenttiratkaisua

Suomalaisilla työpaikoilla on eurooppalaisittain matala hierarkia. Työaikajoustoja, kuten työaikapankki ja etätyö, on käytössä laajalti. Etätyön määrä kasvoi jo ennen koronapandemiaa. Kuitenkin esimerkiksi osa-aikatyötä tehdään pohjoismaalaisittain vähän.

Puttonen painottaa, että olemassa ei ole yhtä, kaikille aloille tai työpaikoille sopivaa työaikaratkaisua.

Samaa sanoo Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tenure track -professori Mia Tammelin. Tammelin korostaa yksilön elämäntilanteen kokonaisuutta. Vaikutusta on muun muassa perhetilanteella ja sukupuolella.

Esimerkiksi perhe-elämään liittyy usein sukupuolittuneita velvoitteita. Jos nainen kantaa pääasiallisen vastuun kodin arjesta ja hoivasta, voi työajan uudelleenjärjestely työpäiviä pidentämällä voi olla naiselle mahdotonta, vaikka vastapainona tiedossa olisi pitkiä vapaita.

Tammelin sanoo, että kysymys on myös siitä, mikä on kenellekin mahdollista taloudellisesti. Työajan lyhentäminen tarkoittaa pääsääntöisesti tulojen pienenemistä.

Tammelin on tarkastellut työelämän ja muiden elämän osa-alueiden yhteensovittamista erityisesti perheiden näkökulmasta.

Palautumista ei voi varastoida

Tiivistetty työviikko, jossa työpäivä on tavanomaista kahdeksaa tuntia pidempi, voi Puttosen mukaan olla oikein toteutettuna toimiva esimerkiksi fyysisesti kevyessä työssä. On myös töitä, joissa ei voida sietää pitkän työajan mahdollisesti aiheuttamaa vireyden laskua ja tapaturmariskin kasvua. Työajoista ja tauoista on perinteisesti säädetty turvallisuuden vuoksi.

Työ on suomalaisille palkansaajille edelleen tärkeä elämänalue. Esimerkiksi Tilastokeskuksen työolotutkimus kuitenkin kertoo, että työn rinnalla vapaa-ajan merkitys on kasvanut. Tammelin sanoo, että vapaa-ajasta saattaa tulla yksi syy järjestää työaikaa eri tavalla kuin aiemmin.

Tammelin huomauttaa, että palautumista ei voi tehdä varastoon. Siksi työpäivässä pitäisi olla palautumisen paikkoja. ”Jos päivittäinen työaika on jatkuvasti kauhean pitkä ja päivä kiireinen, pitempi vapaa ei välttämättä riitä nollaamaan työstä syntyvää kuormitusta.”

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut