Tämä italialaisravintola haluaa kovasti olla italialainen, mutta ei kumminkaan uskalla

Ravintola-arvio: Valkeakosken ravintolaylpeys Stella kompuroi tällä kertaa palvelussa ja ruoan suolaisuudessa.

Tämä italialaisravintola haluaa kovasti olla italialainen, mutta ei kumminkaan uskalla

Stellassa mahtuu yhtä hyvin ruokailemaan iso seurue pitkissä pöydissä kuin pienemmät porukat viihtysissä loosseissa.

Vesa Laitinen

Mikä:Anniina ja Petri Kerkkänen avasivat italialaistyyppisen Stella-ravintolansa Valkeakosken kauppakeskus Koskikaraan kesällä 2014. Kerkkänen oli sitä ennen tullut Tampereella tunnetuksi Hotelli Tammerin pitkäaikaisena keittiömestarina. Aamulehti arvosteli Stellan ensimmäisen kerran heti avaamisen jälkeen syyskuussa 2014. Sen jälkeen ravintola on kokenut muodonmuutoksen. Iso pubipuoli on pienentynyt puoleen ja tilalle on rakennettu kabinettimaisia ruokailutiloja.

Sijainti ja miljöö: Stella sijaitsee keskellä kylää, joten sinne on helppo tulla. Sisään pääsee niin kadulta kuin kauppakeskuksen puolelta, joten se napannee huomaansa myös satunnaisia ohikulkijoita. Kesäkelillä asiakkaita palvelee myös komean kokoinen terassi. Pitkämatkalaisten ei tarvitse etsiskellä parkkipaikkoja, sillä ravintolan vieressä on iso pysäköintialue. Sisältä Stella on kabinettimuutoksia lukuun ottamatta kuta kuinkin ennallaan. Loossimaiset pöytäratkaisut antavat yksityisyyttä, mutta isommallekin seurueelle löytyy riittävästi pitkiä pöytiä.

Tunnelma: Ruokailemme ravintolassa toukokuisena lauantai-iltana ja väkeä on liikkeellä - osin varmasti jääkiekon MM-kisojen ansiosta. Saapuessamme ruokailemassa on nuoria urheilijaporukoita, minkä vuoksi tarjoilija huomauttaa jo etukäteen, että keittiössä on hieman ruuhkaa.

Petri Huhtinen / Aamulehti
Stellan antipastilautanen ei ole ihan ennalta arvattavin. Katkaravut maistuvat upeilta ja juustot sekä porchetta pitävät huolen, ettei rasvaakaan puutu.

Stellan antipastilautanen ei ole ihan ennalta arvattavin. Katkaravut maistuvat upeilta ja juustot sekä porchetta pitävät huolen, ettei rasvaakaan puutu.

Ruoka ja juoma: Italialaisessa ravintolassa syömisessä on aina yksi hankaluus. Jos haluaa noudattaa sikäläisiä ruokailutapoja, alku- ja pääruoan välissä pitäisi kyetä syömään pasta tai risotto. En ole koskaan oppinut ymmärtämään, kuinka italialaiset kykenevät tähän, mutta lupaan taas kerran yrittää urhoollisesti.

Aloitamme kuitenkin pienesti. Itse valitsen antipastilautasen ja seuralaiseni tomaattikeiton. Antipastilautanen on onneksi hillityn kokoinen, mutta mukavan monipuolinen eikä ollenkaan ennalta arvattava. Katkaravut ovat poikkeuksellisen herkullisia ja oliiveissakin on talon oma twisti. Gorgonzola- ja tryffelijuusto takaavat, että annoksessa on myös asennetta. Kun lopuksi siemaisee suuhunsa loput salamit, pelkkää läskiä tarjoavan porchetan ja uuden tuttavuuden, hieman chorizo-tyyppisen n'duja-tahnan, ei tarvitse maanantaina mennä mittaamaan kolesterolia.

Seuralaiseni tomaattikeiton luvataan ruokalistassa olevan kesäinen ja sisältävän myös mozzarellaa. Italian ytimessä siis ollaan, paitsi kesä näyttelee näillä leveysasteilla vasta ensimmäisiä elkeitään. Parhaissa tomaattikeitoissa tomaatin aromi on syvällisesti integroitunut liemeen, mutta tässä maistuu enemmän kasvisliemi kuin tomaatti.

Sitten kohtaloa uhmaten kohti risottoa. Tilaamme puolitetun kuusenkerkkärisoton, mutta kun kokki tuo lautasia pöytään, hän kertookin, ettei kuusenkerkkiä olekaan vielä saatavilla. Sen sijaan kuusen makua on yritetty tehdä annokseen neulasilla. No, ei maistu samalta. Eikö tarjoilija olisi voinut kertoa tästä puutteesta jo tilausvaiheessa? Olisin saattanut valita jotain muuta. No, tässä olen ja kiltisti syön. Päädymme vääntämään seuralaiseni kanssa kättä risoton rakenteesta. Hän olisi halunnut kosteampaa, minusta riisi on mukavasti al dente ja kosteus juurikin riittävä. Suolaa annoksessa on riittävästi ja puolitettunakin se on niin ruokaisa, että jätän vatsaa vähän pääruoallekin.

Koska kolesterolihuolet menivät jo alkuruoan kohdalla, jatkan rohkeasti porsaankylkirullalla, kun seuralaiseni vie listan suosikkini viiriäisen koivet.

Porsaankylkeä on paahdettu antaumuksella ja vierellä tarjoillaan houkuttavasti rasvaa tirisevää venetsialaista siansaparomakkaraa. Eipä ole ennen tullut maistettua. Tässä ravintolassa lisäkkeet saa tilata erikseen ja kiitän kaukonäköisyyttäni, että valitsin tämän rasvapommin vastapainoksi pelkän salaatin. En ole yleensä ensimmäisenä valittamassa ruoan suolaisuudesta, mutta nyt liikutaan kyllä yläkvartaalissa. Sinapinsiemenet oli kekseliäs lisä.

Viiriäinen on hilltympi. Kaksi kaunista koipeaan kokille luovuttanut viiriäinen maistuu juuri niin hyvältä kuin se parhaimmillaan voi maistua. Paistetut perunat sen sijaan ovat saaneet hieman siipeensä. Kuori on lötkö ja sisus tulikuuma. Mutta ei jäädä saivartelemaan nyt perunoista.

Sen sijaan hieman epäilyttävää on se, että maun ja ulkonäön perusteella viiriäisen ja possunkyljen kanssa tarjoiltiin samaa timjamikastiketta. Myös peston valinta viiriäisen lisäkkeeksi epäilytti. Herkkä linnun maku jäi jalkoihin.

Vaikka vatsa on jo täynnä, aina on tilaa jälkiruoille. Tiramisussa keittiömestari Kerkkänen oli käyttänyt kekseliäisyyttään ja annos oli onnistunut kosteuttaan ja makujaan myöten. Vanha suosikkini mansikoita ja marenkia oli taas takuuhyvä, joskin marengit muistuttivat kooltaan enemmän pihalaattoja kuin jälkiruoan koristeita.

Stellan viinilista tapailee Italiaa, mutta kovinkaan mielenkiintoisia yksilöitä en listalta löytänyt. Paitsi tämän: ison tuottajan Corvina-lajikeviini Jèma (56,30) yllätti suloisuudellaan.

Palvelu: Tarjoilija varoitti etukäteen, mutta pidän silti kohtuuttomana, että alkuruoka tulee pöytään vasta tunti sen jälkeen, kun olen istunut pöytään. Eikä ravintola siis ollut läheskään täynnä. Tarjoilijat olivat reippaita ja ystävällisiä, mutta myyntitaidoissa on opettelemista. He eivät esimerkiksi kysyneet, haluaako asiakas kenties tilata aperitiivin. Lisäksi kaksi kertaa pöytään tuotiin annos, johon keittiö teki raaka-aineiden puuttuessa muutoksia asiakkaalta kysymättä. Ja ehkä olisin tarjoilijan asemassa pahoitellut, kun tiramisusta löytyi pala muovia.

Stella on myös risottokilpailun voittaja

Mikä: Rusticheria Stella, Torikatu 2, Valkeakoski.

Avoinna: ma-to 10-21, pe-la 10-23, su 12-18.

Hinnat: alkuruoat 4,50-11,50, pääruoat 17,50-32, pizzat 12,50-16,50, jälkiruoat 3,90-8,50 euroa.

Erityistä: Stella voitti talvella 2016 Aamulehden pasta- ja risottovertailun punajuuririsotollaan.

Tuomio: Stellassa on viehättävää italialaisuutta ja riittävästi keittotaitoa, mutta se ei sittenkään uskalla heittäytyä täysin italialaiseksi. Tästä ovat osoituksena pääruokalistalla komeilevat varmistusannokset kuha ja pippuripihvi. Osavastuu on tietysti asiakkailla, jotka näitä annoksia vaativat. Tällä käyntikerralla miinuspuolelle menivät hidas tarjoilua ja ruoan suolaisuus. Stella herättää edelleen lupauksia ja odotuksia, mutta tähdet pysyvät ennallaan: ★★★.


Kommentit (3)

  • Nimetön

    Hienoa että uskaltavat yrittää Valkeakoskella aitoa italialaista. Ymmärrän hyvin kompromissiannokset sillä Tampereellakin joka on kuitenkin iso kaupunki Valkeakoskeen verratuna, on aito italialainen ollut vaikeuksissa pärjätä taloudellisesti.

  • Nimetön

    ”Italialaisessa ravintolassa syömisessä on aina yksi hankaluus. Jos haluaa noudattaa sikäläisiä ruokailutapoja, alku- ja pääruoan välissä pitäisi kyetä syömään pasta tai risotto. En ole koskaan oppinut ymmärtämään, kuinka italialaiset kykenevät tähän, mutta lupaan taas kerran yrittää urhoollisesti”

    Kummallisia yleistyksiä ja yleensä käsityksiä suomalaisilla. Ei tuo ole mikään italialainen tapa. Ihan saat päättää itse mitä syöt. En ymmärrä mistä toimittaja on tuon päähänsä saanut.
    Terv. maassa 30 vuotta matkustellut/asunut.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet