Yksi erikoinen polku Suomen rikoshistoriassa päättyi joulukuussa 2015. Anneli Auer vapautui tuolloin lopullisesti Ulvilan henkirikosjuttua koskevasta epäilystä ja hänet todettiin syyttömäksi miehensä murhaan.
Korkein oikeus ilmoitti hylänneensä tapauksessa syyttäjien ja asianomistajien valituslupahakemukset. Nämä valitukset koskivat Vaasan hovioikeuden tuomiota, jolla Auer oli jo vuonna 2011 vapautettu murhasyytteestä. Hovioikeus oli hylännyt vuoden 2010 käräjätuomion, jolla Auer oli tuomittu elinkautiseen vankeuteen aviomiehensä murhasta.
Auerin 51-vuotias aviomies Jukka S. Lahti oli surmattu pariskunnan omakotitalossa yöllä yhdeksän vuotta aiemmin. Hän kuoli useisiin veitseniskuihin Ulvilassa 1. joulukuuta vuonna 2006. Auerin mukaan tekijä oli asuntoon tunkeutunut tuntematon mies.
Auerin vapautumista edelsi pitkä poliisitutkinta ja oikeusrumba lukuisine erikoisine käänteineen. Ulvilan henkirikosjuttu on yksi Suomen rikoshistorian tunnetuimmista ja monivaiheisimmista rikosmysteereistä, jossa tekijää ei ole edelleenkään selvitetty.
Lue lisää: HS: Anneli Auer hakee tuomionsa purkua – lapset peruneet todistuksensa äitiään vastaan
Tässä jutussa kerrataan tapaukseen liittyen vuosien varrella esille tulleita erikoisia seikkoja ja sivujuonteita.
1. Yli 600 mieheltä kerättiin dna-näytteet
Tutkinnan alussa vuosina 2007–2008 poliisi etsi Auerin ja hänen lastensa kertomusten perusteella epäiltynä isokokoista miestä, jolla oli pyöreä nenä ja silmät etäällä toisistaan.
Poliisilla oli välillä epäiltyjä, jotka kuitenkin todettiin syyttömiksi. Teosta epäiltiin muun muassa porilaista näyttelijää, joka hänkin osoittautui pian syyttömäksi. Poliisi myös keräsi jopa yli 600 mieheltä dna-näytteet.
Henkirikoksen tutkinnanjohtaja vaihtui vuonna 2008, sillä tutkinta ei edennyt.
Noin kolme vuotta myöhemmin syyskuussa 2009 esitutkinnassa tapahtui käänne, kun Auer vangittiin epäiltynä aviomiehensä murhasta.
2. Peitepoliisi esitti ystävää
Vuonna 2009 Auerin elämään ilmestyi Sepoksi itseään kutsunut mies, joka oli todellisuudessa peitetyötä tekevä poliisi. Peitetoiminnan aikana Auerin ystäväksi lyöttäytynyt poliisi tapasi Auerin 15 kertaa helmi–joulukuussa 2009.
Poliisimiehen soluttautumisella Auerin lähipiiriin poliisi yritti saada esitutkinnan aikana tietoa surmayön tapahtumista ja näyttöä epäilyjensä tueksi.
Mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan käynyt ilmi.
Peitetoimintaa koskeva pöytäkirja tuli osittain julkiseksi vuonna 2011.
3. Laboratorion tutkijan dna:ta löytyi halosta
Ulvilan henkirikoksen esitutkinnassa on myöhemmin osoitettu tapahtuneen virheitä ja puutteita muun muassa rikospaikan tutkinnassa.
Surmatalon sängyssä olleesta halosta taltioitiin tutkinnan alkuvaiheessa dna:ta, jonka keskusrikospoliisi tulkitsi uhrin ja toisen henkilön dna:n sekoitukseksi.
Tuntemattoman dna:n omistajaa ei tunnistettu laajasta testauksesta huolimatta. Dna antoi yhden syyn epäillä, että tekijä olisi ulkopuolinen.
Kesällä 2013 kuitenkin selvisi, että dna-tunniste sopii rikosteknisessä laboratoriossa työskennelleen tutkijan tunnisteeseen. Hänen dna-näytettään ei ennen kesää 2013 ollut ollut poliisin eliminaatiorekisterissä.
Laboratorion antaman selvityksen mukaan tutkija ei ollut kosketuksissa halkoon, mutta hän oli työskennellyt laboratoriossa, jossa halkoa oli tutkittu. Dna oli voinut päätyä halkoon huoneilmasta, tutkijan käyttämistä välineistä tai laboratorion pinnoilta.
Julkisuuteen ovat nousseet myös Auerin kiistanalaiset väitetyt tunnustukset. Tutkintavankeudessa ollessaan Auer antoi lausuntoja, jotka poliisi tulkitsi tunnustukseksi. Auer perui kuitenkin pian lausuntonsa vedoten unettomuuteen. Auerin asianajaja ei hyväksynyt poliisin tulkintaa asiasta. Hovioikeus katsoi myöhemmin, että Auerin tuolloisia lausumia ei voi pitää aitona tunnustuksena.
4. Alkuaikojen tutkinnanjohtajaa epäiltiin virkarikoksesta
Henkirikoksen tekijäksi epäiltiin aluksi taloon tunkeutunutta miestä Auerin kertomuksen perusteella. Teosta epäiltiin tuolloin porilaismiestä, joka osoittautui pian syyttömäksi.
Tuolloista tutkinnanjohtajaa epäiltiin myöhemmin virka-aseman väärinkäyttämisestä liittyen miehen kohteluun esitutkinnassa. Virkarikosepäily ajoittui heinäkuulle 2007, eli ajalle ennen kuin poliisi alkoi epäillä teosta Aueria.
Virkarikosepäily liittyi siihen, että Auer oli saanut nähdäkseen murhaepäillyn valokuvan ennen epäillyn tunnistamistilaisuuksia. Auerin tunnistamisen perusteella kyseinen syytön mies vangittiin joksikin aikaa.
Vaasan hovioikeus vapautti vuonna 2015 murhajutun alkuaikojen tutkinnanjohtajan virkarikossyytteestä. Hovioikeuden mukaan tutkinnanjohtaja menetteli virheellisesti, mutta ei tehnyt sitä tahallaan, minkä vuoksi hänet oli vapautettava syytteestä.
5. Anneli Auer ja entinen miesystävä tuomittiin seksuaalirikoksista
Syksyllä 2011 Auer vangittiin jälleen, tällä kertaa epäiltynä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Auer ja hänen entinen miesystävänsä tuomittiin ensin käräjillä vuonna 2012 ja hovioikeudessa vuonna 2013 useista törkeistä seksuaalirikoksista. Uhrit olivat lapsia.
Hovioikeus tuomitsi Auerin seitsemän ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen. Oikeus katsoi hänen syyllistyneen muun muassa törkeisiin lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin ja pahoinpitelyihin ajoittuen Ulvilan surman jälkeisille muutamalle vuodelle.
Sekä Auer että hänen entinen miesystävänsä kiistivät rikokset. Auer vaati korkeinta oikeutta purkamaan hovioikeuden tuomion. Korkein oikeus kuitenkin hylkäsi Auerin hakemuksen ja hovituomio jäi lainvoimaiseksi.
Nyt lapset kertovat nyt valehdelleensa Auerin ja tämän entisen miesystävän väitetyistä seksuaalirikoksista. Mitään rikoksia ei heidän mukaansa tapahtunut.
Auerin asianajaja jätti viime perjantaina korkeimpaan oikeuteen vaatimuksen Auerin ja ex-miesystävän tuomioiden purkamisesta. Purkuhakemuksen mukaan kaksikon tuomio perustui keskeisesti lasten kertomuksiin ja nyt tuomiolta on pudonnut pohja, koska lapset kertovat valehdelleensa.
6. Syyttäjä epäili saatananpalvontaa
Toukokuussa 2012 Ulvilan tapaus sai uuden omituisen käänteen. Tuolloin julkiseksi tulleessa syyttäjien lisäkirjelmässä korkeimpaan oikeuteen kerrottiin, että syyttäjien näkemyksen mukaan Auerin väitetyssä toiminnassa olisi ollut merkkejä mahdollisesta saatananpalvonnasta.
Kyse oli lisätutkinnasta, jota poliisi oli tehnyt syyttäjien pyynnöstä henkirikosjutussa elokuusta 2011 lähtien. Lisätutkinnan erikoisimman vihjauksen mukaan ilmi olisi tullut epäily saatananpalvontaan liittyvistä rituaaleista.
Syyttäjien mukaan tapetun Lahden molemmissa olkavarsissa oli ollut nähtävissä pistohaavoista muodostunut haavakuvio, joka olisi muistuttanut ristiä käännettynä ylösalaisin. Syyttäjät pitivät tuolloin mahdollisena, että henkirikoksessa olisi ollut kysymys saatananpalvonnasta.
Auerin puolustus tyrmäsi väitteet saatananpalvonnasta, eikä syyttäjien lisäkirjelmässä esitetylle väitteelle saatu myöhemminkään näyttöä.
Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi vuonna 2013, että syyttäjä luopui väitteestään myöhemmin uusintakäräjien oikeudenkäynnin alussa. Todistajana kuullun satanismia tutkineen teologian tohtorin mukaan Jukka Lahdessa olleet pistojäljet olivat sellaisia, ettei niistä voinut vetää johtopäätöksiä saatananpalvontaan.
7. Ennätyksellinen korvausvaade
Murhasyytteestä vapauduttuaan Auer haki oikeusteitse Suomen mittakaavassa ennätyksellisen suuria korvauksia vankeusajastaan.
Auer vaati valtiolta yli 2,5 miljoonan euron korvauksia vapaudenmenetyksestä johtuvasta kärsimyksestä ja tulojen menetyksestä.
Auer vaati korvauksia vedoten siihen, että pitkittynyt vangitseminen tuhosi hänen perheensä, ammattinsa ja elinkeinonsa. Erityisenä korvausta korottavana tekijänä hän mainitsi julkisuuden.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus päätti vuonna 2018, että Auer saa vain 22 800 euron lisäkorvaukset vangitsemisensa aiheuttamasta kärsimyksestä.
Valtiokonttori oli myöntänyt Auerille vuonna 2016 korvauksia 545 000 euroa. Kärsimyskorvauksia maksettiin 611 vapaudenmenetyspäivältä, eli Auer sai 800 euroa korvausta jokaisesta vuorokaudesta.
