Ravintola-arvio: Seitsemän vuotta Tampereen Rautatienkadulla toiminut Ravinteli Bertha osaa yllättää edelleen. - Ravintolat - Aamulehti

Tämän kurittoman ravintolan ruoka on parhaimmillaan Michelin-tasoa – Nyt se saa viidennen tähtensä takaisin

Nuoret kokit Henrik Heiskanen (vas.) ja Antti Leuku loihtivat illan upeat annokset. Ravintolapäällikkö Pasi Mamia on ollut Berthan primus motor alusta alkaen.

28.9.2017 19:37

Mikä: Veljekset Pontevat eli Mika Roito ja Pekka Salmela löivät hynttyynsä yhteen seitsemän vuotta sitten syksyllä 2010. Kolmantena muskettisoturina tähän kokkitaistoon liittyi viinimestari Pasi Mamia. Loppu on tamperelaista ravintolahistoriaa. Ravintola oli käytännössä loppuunmyyty usean vuoden ajan. Nyt sinne jo onnistuu saamaan pöytävarauksen muutaman päivän varoitusajalla. Jos on onni myötä. Berthan konsepti on alkuajoista muuttunut sen verran, että aiemmin asiakas pääsi valitsemaan menunsa raaka-aineet kolmesta vaihtoehdosta, mutta nyt valittavana on vain neljän tai kuuden ruokalajin menu.

Sijainti ja miljöö: Bertha ei ole muuttunut sitten viime näkemän. Se on yhä tyylikäs, hillitty, arvokas ja intiimi. Sijainti Hämeenkadun kulman arvotalossa on edelleen toimiva.

Tunnelma: Saamme pöydän vasta illan viimeiseen "kattaukseen" kello 19.30, joten moni muu asiakas on jo jälkiruokavaiheessa. Bertha on onnistunut luomaan konseptin, jossa palvelu rullaa, mutta kenelläkään ei näytä olevan kiire. Erehdynpä itsekin pöytään istuessani kysymään, ehdimmekö tosiaan syödä vielä kuuden ruokalajin menun (65,00). Kolmen tunnin kuluttua voin tyytyväisenä todeta, ettei se tehnyt tiukkaakaan. Asiaa tietysti auttaa se, ettei ravintolalla ole virallista sulkemisaikaa. Asiakkaat palvellaan loppuun asti.

Ruoka ja juoma: Berthassa ruokaileminen on joka kerta jännitysnäytelmä. Asiakkaalle paljastetaan ruokalistassa vain annosten pääraaka-aineet. Mutta kun valinnanvaraa ei paljon jätetä, on otettava rohkeasti se, mitä on tarjolla.

Ensimmäiseksi jännitämme, mitä ihmettä keittiö on päättänyt loihtia punajuuresta, ruususta ja tattarista. Samppanjalasillisen ja parin perunarieskapalan jälkeen se selviää. Kevyt haudutus nostaa punajuurisiivujen maun kauniisti esiin, ruusun terälehdet, hapatettu kerma ja tattarimurut täydentävät annoksen maistuvaksi kokonaisuudeksi. Annos on tyylikäs, ei täydellisen riemastuttava, mutta sesonkiin kumartava aloitus neljän alkuruoan sarjalle.

Kanan sydäntä, kanalientä, grillattua lampaankääpää, fermentoidulla valkosipulilla maustettuja ruusukaalin lehtiä ja omenakuutioita. Tähän tiivistyy Berthan filosofia: ruoka on pientä, kaunista, kekseliästä ja yllättävää.

Sitten tärähtää. Kana, omena ja ruusukaali paljastuvat lautasella upean täyteläiseksi kanaliemeksi, jonka päällä hiilellä grillattu kanan sydän, hapokas omena, ruusukaali ja grillattu lampaankääpä muodostavat ihastuttavan symbioosin. Tämä jos mikä on aitoa Michelin-tähtitasoista ruokaa jo sen kekseliäisyydestä lähtien.

Kolmas alkuruoka on lähes samaa sarjaa. Omassa makuhistoriassani kuusen otti ruoanlaitossa ensimmäisenä käyttöön saman kadun C:n Ilkka Isotalo, mutta Berthan pojat säestävät loistavasti. Savustetulla voilla maustettu puikulaperunapyree on saanut kaverikseen muun muassa suppilovahveroita, jäkälää, merilevää ja kuusiöljyä. Tässä maistuvat Suomi, Lappi, metsä ja syksy. Annos on makumaisemaltaan kuin taideteos.

Tahti on ripeä, viinikaadot pieniä, joten vatsa alkaa täyttyä neljännen ruokalajin saavuttua. Se ei ole enempää eikä vähempää kuin 100 päivää raakakypsytettyä porsaan niskaa. Kiinalaistyyppinen glaseeraus antaa punaisen sianpalan pintaan kiiltävän makeuden, ja rasvaa on riittävästi. En harmittele henkilökohtaisesti sitä, että kaikkiin herkullisimpiin läskipaloihin ei hammas pysty, mutta kysyn silti, eikö kaikki lautasella tarjottava ole tarkoitettu syötäväksi? Nyt siihen ei ainakaan oma suuni kykene.

Aika kaukana kalapuikoista. Pohjois-Atlantin sei taipuu näinkin elegantiksi annokseksi.

Pääruoka on hieman alkuruokia suurempi annos, mutta vähempikin riittäisi tässä vaiheessa ateriaa. Paitsi että annos on niin herkullinen, että haluaisin nuolla lautasen viimeistä sipausta myöten. Annoksen nimi on kukkakaali, peruna, sei. Tämä jalo merikala on jäänyt itselleni hieman vieraaksi jos nuoruuden pakastekalakokemuksia ei lasketa. Nyt oivallan, kuinka loistava se on. Rakenne on kuin muissakin Pohjois-Atlantin vaaleissa kaloissa, mutta maku hillitympi ja helpommin lähestyttävä kuin esimerkiksi merikrotissa. Kun kala on vielä haudutettu hellästi vain 38-asteiseksi eli liha irtoaa juuri ja juuri, ja lisämakua antaa upean herkullinen sinisimpukka-kermakastike, voin nöyränä todeta, että tässä on yksi tämän vuoden parhaita kalaruokiani.

Ruokailun päättävä mustaherukka-annos tummasuklaakreemin ja mallasvaahdon kera on kuriositeetti, mutta tarpeellisen makea lopetus tällä makujen iloiselle oratoriolle.

Sitten asia, joka mietityttää minua edelleen tätä kirjoittaessani. Bertha osaa olla persoonallinen ja yllättävä myös viineissä. Tarjoilussa on kuitenkin kaksi kysymysmerkkiä. Koska ruokia on menussa peräti kuusi, viinejä kaadetaan lasiin ruokalajin kohden vain muutama senttilitra. Juomapaketin (45,00) kokonaismäärä on puoli pullollista eli sinänsä sopivasti, mutta fingerporillinen valkoviiniä näyttää lasissa kyllä aika orvolta. Lisäksi kylmänä tarjoiltavat viinit lämpenevät lasissa nopeasti, mikä edellyttää ravintolan viinimestareilta erityistä tarkkuutta tarjoilulämpötiloissa. Ehkä ihannetilanne olisi, että viiniä olisi vähän enemmän kuin puoli suullista, mutta illallisen kokonaiskesto samalla tunnin pidempi. Sitten tietysti viinipaketin hintakin olisi korkeampi.

Palvelu: Berthan sali toimii kuin kahdeksanportaisella automaatilla varustettu kaksilitrainen bensaturbo. Käyntiääntä ei tasakaasulla kuulu lainkaan, mutta kun on kiihdyttämisen paikka, vääntöä löytyy. Suomeksi tämä tarkoittaa viimeiseen asti hiottua sujuvuutta, mihin yhdistyy hienolla tavalla iloisuus ja reippaus. Nyt kun salin maestro Pasi Mamia on saanut rinnalleen C:stä tutun huuliveikon Matti Kuukkanen-Fagerin, asiakas on entistäkin paremmassa huomassa. Pidin myös siitä, että Berthan lahjakkaat kokit vierailivat pöydissä aterian aikana.

Korjaus 29.9. kello 12.35: Jutussa on korjattu kokki Henrik Heiskasen nimen kirjoitusasu. Kuvatekstissä luki aiemmin Henri Heiskanen.

Bertha onnistui taas

Mikä: Ravinteli Bertha, Rautatienkatu 14, Tampere, p. 0400 355 477, berha@bertha.fi.

Avoinna: ti–pe 16.30–, la 13–.

Hinnat: pääruoka 29, 4 ruokalajia 55, 6 ruokalajia 65 euroa.

Oho: Berthan menu elää ja muuttuu jatkuvasti. Eri menuja on ravintolan seitsenvuotisen historian aikana ollut jo yli 1 700. Kaikkia tässä kirjoituksessa käsiteltyjä annoksia ei siis välttämättä ole tarjolla 30. syyskuuta jälkeen.

Tuomio: Rohkenen väittää, että Tampereella on muutama ravintola, joihin voi epäröimättä ja ylpeänä tuoda syömään missä tahansa maailman huippuravintoloissa maritoituneen arvoasiakkaan tai -vieraan. Bertha on yksi niistä. Bertha hyödyntää ruoassaan suomalaisuutta ja skandinaavisuutta esimerkillisellä tavalla. Kekseliäisyys ja kokeilevuus ovat tallella, ja silmäkulmasta pilkistää yhä se ennestään tuttu ehtymätön kurittomuus. Bertha saa runsain puoltoäänin viidennen tähtensä takaisin: ★★★★★.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut