Pälkäneen vajoavan rivitalon asukkaat hävisivät hovioikeudessakin – perusteluina vanhentuneet vaatimukset

Pälkäneellä sijaitsevan Asunto oy Onkkaalanrivin osakkaat ovat hävinneet Pälkäneen kuntaa vastaan nostamansa korvausvaatimuskiistan myös Turun hovioikeudessa.

Hovioikeuden torstaina antama ratkaisu syntyi äänestystuloksella 2–1.

Rivitaloyhtiön neljä iäkästä osakasta hävisi taistelunsa asuinkelvottomaksi muuttuneen vajonneen rivitalon vahinkojen korvaamiseksi jo Pirkanmaan käräjäoikeudessa syyskuussa 2021.

Lue lisää: Vajoava rivitalo muuttui asuinkelvottomaksi Pälkäneellä, oikeus hylkäsi osakkaiden korvaus­vaatimukset – evakkoon joutunut asukas: ”Velkaakin on edelleen maksettavana”

Asunto-osakeyhtiö katsoo kunnan myyneen 1980-luvulla rakennuskelvottoman tontin rivitalon toteuttamiseksi. Pälkäneen kunta omisti vuosina 1966–1986 soramontun, jota yleisesti käytettiin myös kaatopaikkana, vaikkei se varsinaisesti ollut kunnan vastuulla oleva kaatopaikka.

Hovioikeuden mielestä neljän asunnon rivitaloyhtiön vahingonkorvausvaatimukset ovat vanhentuneita eikä näyttöä myöskään kunnan aiheuttamasta ympäristövahingosta ollut.

Yksi eriävä mielipide

Eriävän mielipiteensä päätökseen jätti hovioikeudenneuvos Leena Mikkonen. Hän on kahden muun ratkaisuntekijän kanssa eri mieltä siitä, onko tapauksessa kysymys myös ympäristövahingosta ja onko Pälkäneen kunta siltä osin korvausvelvollinen.

Käräjäoikeus totesi jo aiemmin, että kunta voi olla vastuussa ympäristövahingosta vain, jos se on harjoittanut kiinteistöllä toimintaa 1.6.1995 tai sen jälkeen. Tuolloin astui voimaan ympäristövahinkolaki.

Ympäristövahinkolaissa tarkoitettuna toimintana voidaan kuitenkin pitää myös aineen varastointia tai muuta säilyttämistä alueella.

Todistelulla ja kunnan myöntämisellä on Mikkosen mukaan näytetty, että sorakuoppa oli täytetty kunnan omistusaikana. Koska kysymyksessä on ollut kunnan omistama sorakuoppa, jonka kunta on sittemmin täytettynä luovuttanut rakennuspaikkana käytettäväksi, kunnan on täytynyt olla tietoinen kuopan täyttämisestä.

“Tämän vuoksi on katsottava, että kunta on sinänsä vastannut sorakuopan täyttötoiminnasta siitä riippumatta, oliko se itse tehnyt täyttämistoimenpiteet tai sallinut ulkopuolisten tuoda alueelle täyttömaata”, hovioikeudenneuvos Mikkonen toteaa eriävässä mielipiteessään.

Mikkosen mukaan kunta on tietoisena ja vastuussa olevana kiinteistölle sijoitetusta täyttömaasta, joka on sisältänyt orgaanista ainesta ja rakennusjätettä, kaavoittanut kiinteistön asuinrakentamista varten. Kunta ei hänen mukaansa ole myöskään huolehtinut siitä, että rakennusmaaksi kelpaamaton sorakuopan täyttöaines olisi poistettu ja kuoppa täytetty rakentamiseen sopivalla maa-aineksella.

Mikkonen tulkitsee, että kun kunta on sallinut orgaanisen aineksen ja rakennusjätteiden jättämisen kiinteistölle, kunnan ympäristövahingon aiheuttama toiminta on jatkunut vielä ympäristövahinkolain tultua voimaan vuonna 1995.

“Näin ollen kunta on vastuussa aiheutuneesta ympäristövahingosta ympäristövahinkolain nojalla”, Mikkonen toteaa eriävässä mielipiteessään.

Hänen tulkintansa mukaan asia pitäisi palauttaa käräjäoikeuteen, jossa käsittelyä jatkettaisiin lunastusvelvollisuuden ja vahingonkorvausmäärän selvittämiseksi.

87-vuotias Sakari Jauhiainen osti vaimonsa kanssa vuonna 2012 vanhuuden asunnon Asunto-osakeyhtiö Onkkaalanrivistä Pälkäneeltä.

Vasta kaupanteon jälkeen tulivat ilmi sekä ostetussa asunnossa että naapureiden huoneistoissa tapahtuneet maanvajoamisesta aiheutuneet rakenteelliset muutokset.

”Yritin perua jo tehdyt kaupat, mutta eihän se enää onnistunut. Asunto-osakeyhtiö käynnisti vaatimukset kuntaa vastaan, koska oli käynyt ilmi, että rivitalotontti oli myyty vanhan, täytetyn kaatopaikan päältä. Orgaaninen ja muu jäte oli vuosikymmenten aikana alkanut hajota ja seurauksena oli vajoaminen ja talon rakenteiden pettäminen”, selvittää Jauhiainen.

Jauhiainen ja toinen omaisuutensa menettänyt osakas Kalle Nikkilä, 74, seisovat nyt 11 vuotta myöhemmin Jauhiaisen keittiössä ja pureskelevat Turun hovioikeuden torstaina tekemää kielteistä ratkaisua heidän Pälkäneen kunnalle kohdistettuihin korvausvaatimuksiinsa.

“Asunto-osakeyhtiön yhtiökokous on ensi viikolla, mutta jo nyt on lähes varmaa, että lähdemme hakemaan valituslupaa korkeimpaan oikeuteen. Näkemyksemme on, että kunta on vastuussa aiheutuneesta ympäristövahingosta, ja on näin ollen korvausvelvollinen. Ennakkopäätös on tarpeen korkeimmasta oikeusasteesta”, miehet aprikoivat.

Rivitaloyhtiön neljän huoneiston osakkaat ovat pettyneitä kunnan toimintaan heitä kohtaan. Kaatopaikan olemassaolo yritettiin alusta alkaen kiistää, mutta nyt jo kahdessa oikeusasteessa on tullut näytetyksi, että kunta oli tietoinen vanhan soramontun jätetäytöistä.

“Tämä on ollut raskas henkinen painolasti, eikä omaisuutta ja menetettyjä yöunia korvaa kukaan”, Jauhiainen ja Nikkilä toteavat.

“Mitään ei ole vielä hävitty”

Asunto-osakeyhtiön asianajajan Mikko Toikan mukaan Pälkäneen tapauksessa on kysymys laintulkinnasta, josta ei toistaiseksi ole olemassa ennakkoratkaisua.

“Asukkaiden kannalta tilanne on juridisesti tuoreen äänestyspäätöksen jälkeen hieman muuttunut, sillä asunto-osakeyhtiö on vaatimuksineen ollut tähän saakka hyvin paljon altavastaajan asemassa”, sanoo Toikka.

Pälkäneen kunnanjohtaja Pauliina Pikka toivoo, että asunto-osakeyhtiön ja kunnan väliseen kiistaan olisi saatu nyt päätös.

“On hyvä, että ratkaisu asiaan viimein saatiin. En ole yllättynyt, että käräjäoikeuden päätös ei muuttunut. Toivomme tietenkin kunnassa, että asian käsittelyä ei enää jatkettaisi oikeusteitse.”

Rivitaloyhtiön asukkaat joutuvat korvaamaan Pälkäneen kunnalle hovioikeuden oikeudenkäyntikulut 28 337 euroa.

Hovioikeuden ratkaisuun voi hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 24. heinäkuuta 2023.

Täydennys 25.5.2023 kello 19.14: Lisätty juttuun kaksi viimeistä kappaletta.