Aamulehti
Keskustelu ongelmista lasten harrastuksissa voi olla vaikeaa. Tämä kävi ilmi Aamulehden tekemässä verkkokyselyssä.
Aamulehti kysyi avoimella verkkokyselyllä lasten ja nuorten harrastuksia käsitelleen Näkökulma-kirjoituksen yhteydessä harrastuskokemuksia.
Usea kyselyyn vastanneista kertoo, että kokemusta valmentajan ongelmallisesta käyttäytymisestä on vaikea nostaa keskusteluun. Karuimmillaan vaikeus näkyy täytenä keinottomuutena. ”On odotettu, et kausi loppuu ja asia on ratkennut ikään kuin itsestään”, kertoo kyselyyn vastannut nainen, 43.
Osa vaihtaa seuraa tai joukkuetta, kuten tamperelainen 36-vuotias mies kertoo heidän perheessään tapahtuneen. ”Joskus ollut voitontahtoinen valmentaja ja vanhemmat, joten olemme vaihtaneet joukkuetta joukkueeseen, missä on positiivinen ilmapiiri."
Hän on valmentanut itsekin lapsia kuusi vuotta.
Lopettamisia tapahtuu
Myös lopettamisia tapahtuu, jos valmentajalle ei voi antaa palautetta. ”Ei ollut ratkaisua, palautetta ei voinut antaa. Lapsi kärsi heti ja putosi kokoonpanosta. Lopettaminen oli lopullinen ratkaisu”, kertoo nainen, 47, Ylöjärveltä.
45-vuotias mies Kangasalta kertoo, että valmentajan osaamisen loppuessa tämä alkaa huutaa. Mies on antanut asiasta palautetta. ”Sen tehosta en osaa vielä oikein sanoa”, hän sanoo.
”Vanhemmat eivät uskalla lähestyä valmennusta edes asiallisilla kysymyksillä, koska pelkää tämän vaikuttavan pelaajan kohteluun”, kertoo nainen, 36, Tampereelta.
Hän kertoo, että eriarvoisen lasten kohtelun kokemuksen vuoksi keskusteltiin seuran valmennuspäällikön kanssa, mutta sama toiminta jatkui kauden loppuun.
Osa vanhemmista ohittaa valmentajan ja on yhteydessä seuraan. Tamperelainen nainen, 48, kertoo, että hän teki näin siksi, että keskustelun avaaminen ei ole helppoa. ”Olen törmännyt kaksi kertaa todella epäasialliseen kohteluun, ja silloin olen ollut yhteydessä seuraan.”
Palaute auttanut
Osassa harrastuksia palautetta voi antaa, se käsitellään ja asiat muuttuvat.
”Asiasta on annettu palautetta ja palaute on käsitelty joukkueen sisällä. Ongelmat ovat poistuneet palautteiden myötä”, kertoo nainen, 41, Tampereelta.
42-vuotias tamperelaismies kertoo, että kokemukset ovat olleet suurimmaksi osaksi hyviä, mutta valmennusfilosofioissa voi kuitenkin olla eroja. ”Kahden ikäluokan yhteisessä joukkueessa tämä välillä hämmentää omaa lasta. Toinen valmentaja antaa vastuuta ja vapautta, toisella keskitytään muutamaan perustaitoon sekä roolitetaan vahvemmin. Kentällä tämä näkyy aika selvästi pelaajien uskalluksessa pelata lajia.”
Myös onnella voi olla osansa. Tamperelainen isä ja isoisä, 56, kuvaa tilannetta näin: ”Harrastavan puolelta katsoen on oikeasti tuurista kiinni, millainen valmentaja tai valmennusryhmä sattuu ikäluokkaan.”
40-vuotias nainen kertoo, että parhaimman kohtelun on saanut harrastuksista, joissa ei tähdätä kilpailuihin.
Myös valmentaja voi olla tarvittaessa aktiivinen. Yksi kyselyyn vastanneita kertoo, että hänen lapsensa käyttäytyi haastavasti harrastuksessa, mutta asia hoitui. ”Alusta asti valmentaja oli minuun yhteydessä, sovittiin yhteiset pelisäännöt ja niiden mukaan myös toimittiin. Kaikki äärimmäisen hyvässä hengessä”, kiittää nainen, 57, Nokialta.
