Aamulehti
Tampereelta pääsi läpi 12 kansanedustajaa, kehyskunnista neljä ja muualta Pirkanmaalta neljä. Kansanedustajia valittiin vaalipiiristä nyt 20. Uusia heistä oli seitsemän. Vanhoista edustajista kolme putosi. Ylä-Pirkanmaa menetti ainoan edustajansa, kun kolme kautta edustajana ollut Arto Pirttilahti (kesk.) jäi varasijalle.
Valkeakoskelta ja Sastamalasta pääsi läpi kaksi. Lempäälä, Nokia, Ylöjärvi ja Pirkkala saivat yhden kansanedustajan. Tamperelainen Iiris Suomela (vihr.) oli toinen varasijalle putoava kansanedustaja, varasijalta edelliseen eduskuntaan noussut nokialainen Jari Kinnunen (kok.) kolmas.
Tilanne pysyi tiukkana ääntenlaskennan loppuun saakka. Viimeisestä paikasta kisasivat Veijo Niemi (ps.) ja Julia Sangervo (vihr.). Niemi meni lopussa ohi.
Näin viime vaalikaudella
Edellisissä eduskuntavaaleissa 2019 Tampere sai vaalipiiristä läpi 12 kansanedustajaa ja muu Pirkanmaa yhteensä seitsemän. Vaalikauden alkaessa Sastamalalla oli kaksi kansanedustajaa, mutta se menetti yhden, kun Ilmari Nurminen muutti Tampereelle. Valkeakoskella oli aluksi yksi edustaja, mutta Anna Kontula tuplasi määrän muutettuaan Tampereelta. Nokiakin sai yhden lisää, kun Anna-Kaisa Ikonen siirtyi Tampereen pormestariksi ja tilalle astui Jari Kinnunen. Näin Tampereelta oli vaalikauden lopussa 11 edustajaa ja kehyskunnista neljä, samoin kaupunkiseudun ulkopuolelta.
Yhden kansanedustajan kuntina vaalikauden ajan olivat alusta loppuun Ylöjärvi, Mänttä-Vilppula ja Lempäälä.
Mitä väliä kotikunnalla on?
Sen, missä kunnassa kansanedustaja on kirjoilla, ei pitäisi vaikuttaa hänen toimintaansa, sillä poliitikot valitaan vaalipiirin edustajina. Pirkanmaan liiton maakuntajohtaja Anna-Mari Ahonen sanoo, ettei edustajan kotipaikkakunnalla ole hirveän suurta merkitystä. Oman alueen etujen puolustaminen voi tuoda esimerkiksi pieniä joululahjarahoja, mutta monet edunvalvonnassa edistettävät hankkeet ovat maakunnallisia tai laajempia, esimerkiksi isot ratahankkeet.
”Alueen tuntemus on tärkeää, sillä jos edustaja ei puolusta omaa aluettaan, ei sitä tee kukaan muukaan. Edustajista osa on kovin aktiivisia oman alueen esille nostamisessa, toiset vähemmän. Aika usein se alue on eduskuntavaaleissa maakunta.”
Tilanne pahenee, jos kunnan tai edes seutukunnan alueelta ei ole edustajia missään rahanjaon kannalta merkittävässä luottamuselimessä. Uusi tekijä on hyvinvointialue, joista Suomen suurin on Pirkanmaalla. Sen budjetti on tänä vuonna noin 2,6 miljardia euroa. Aluevaltuutetut päättävät siten lähes viiden tonnin menoista asukasta kohti, muun muassa palvelujen järjestämisestä ja palveluverkostosta.
Aluevaltuustossa on 79 valtuutettua. Heistä 40 on Tampereelta ja 39 muualta Pirkanmaalta. Kymmenen kuntaa jäi ensimmäisissä aluevaaleissa viime vuonna ilman omaa valtuutettua. Esimerkiksi koko Ylä-Pirkanmaalta ei ole yhtä ainoaa sote-valtuutettua, ja nyt ainoa alueen kansanedustajakin Arto Pirttilahti (kesk.) jäi vain varasijalle. Pirttilahti on valittu kansanedustajaksi kolmissa edellisissä vaaleissa, ensimmäisen kerran siis 2011.
Pirkanmaan reuna-alueet menestyivät ylipäätään heikosti aluevaaleissa. Jos näistä kunnista halutaan saada ehdokkaansa läpi, ääniä on pakko keskittää.
Hyvinvointialueen lisäksi maakunnassa jatkaa maakuntavaltuusto, Pirkanmaan liiton 61 valtuutetun kokoonpano. Liitto tekee muun muassa maankäyttöä ohjaavaa maakuntakaavaa, listaa tavoitteita ja valvoo etuja Helsingin ja Brysselin suuntaan. Rahanjaollisesti liitto on kuitenkin hyvinvointialuetta vaatimattomampi.
Liiton 23 jäsenkuntaa saavat edustajat valtuustoon. Siten nykyisessä maakuntavaltuustossa istuu myös ilman hyvinvointialueen valtuustopaikkaa jääneiden kuntien edustajia.
