Aamulehti
Aamulehden vaalipaneelissa valtakunnan ykkösaiheita pääsi ruotimaan tuttu seitsikko.
Paneeli soljui tutuissa teemoissa. Taloutta, turvallisuutta, työoloja, työperäistä maahanmuuttoa, jengiytymistä. Sokerina pohjalla oli Pirkanmaalle läheisiä teemoja, kuten ratahankkeet.
Napakoita vastauksia kaikilta, mutta oikeastaan ketään ei voi nostaa paneelin kuninkaaksi tai kuningattareksi. Onnistumisprosentti oli keskitasoa, epäonnistujia ei ollut.
Toisin kuin yleensä vaalitenteissä niin pippurisin vaihe nähtiin jo alkumetreillä, kun pääministeri Sanna Marin (sd.) ja Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen (kok.) pääsivät vauhtiin. Aihe oli tuttu, eli talous ja se, miten Suomi saadaan tästä nousuun. Valtionvarainministeriö on lyönyt tiskiin madonluvut ja vajaukset, joiden tilkitsemiseen kukin puolue koittaa etsiä parhaat keinot.
Tätä sanailua oli mielenkiintoista seurata, sillä yleensä Marinin taisteluparina on ollut kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo. Tentti todisti, ettei Ikonen jäänyt jalkoihin. Kotiläksyt oli tehty hyvin.
Marinin ja Ikosen väittely velkaantumisesta ja veronkevennyksistä lensi niin korkeille kierroksille, ettei paneelia seurannut tahtonut saada selvää. Meno alkoi rauhoittua ja pysyi aisoissa loppupaneelin ajan, kun päästiin uusiin teemoihin. Toisaalta oli virkistävää nähdä, ettei kunnon vaalitentissä tarvita lämmittelyä, vaan voidaan päästellä heti täysillä.
Jos joku odotti selkeitä vastauksia siihen, mistä kaikesta edustajat ovat valmiita leikkaamaan, niin hän sai pettyä. Marin toisteli sitä, miten kokoomuksen ajamista verohelpotuksista pääsevät nauttimaan suurituloiset, ja miten palveluista karsittaisiin.
Keskustan Jouni Ovaska näpäytti hallituskumppaniaan sdp:tä todeten, että siltä puuttuvat sopeutustoimet. Hän oli oikeassa siinä, että äänestäjän kannalta on reilua tietää etukäteen se, mistä kaikesta aiotaan leikata.
Osanottajat ottivat kantaa ehdotukseen nelipäiväisestä työviikosta. Marin selvensi, että osa yrityksistä voisi kokeilla nelipäiväisyyttä ja kerätä siitä tulokset. Hänen mukaansa tällaisia kokeiluja on ollut muualla ja tulokset ovat olleet hyviä. Tuottavuus on lisääntynyt. Tämä oli hiukan uusi kulma keskusteluun, jossa nelipäiväisyyttä on käsitelty lähinnä niin, että se putkahtaisi yhtäkkiä työelämään kautta linjan.
Sari Tanuksen (kd.) asiantuntemus terveydenhuollosta ja jo eläköityneiden työllistämisestä tuli jälleen hyvin esille. Vihreiden Iiris Suomela kiinnitti huomiota tärkeään alueeseen. Osa-aikatyötä on hankala tehdä Suomessa. Tästä voisi seuraava hallitus ottaa kopin ja uudistaa järjestelmiä.
Ikonen toi esille mielenkiintoisen vision tulevaisuuden kunnista. Hänen mukaansa olisi syytä antaa kuntien erilaistua. Isot kaupungit ja pienet kunnat voisivat hakea identiteettiään eri keinoilla.
Hyvä idea kaiken ”hallintohumpan” jälkeen. Kun sote-alueet aloittivat, niin kuntien rooli muuttui ratkaisevasti. Kaikki uudet ideat ovat tervetulleita, jotta kunnat pysyvät elinvoimaisina jatkossakin.
Illan yllättäjä oli Sakari Puisto (ps.). Hänellä oli hyvin perustellut ja selkeät näkökulmat teemoihin. Vielä suurempi yllätys oli se, että sekä Marin että Anna Kontula (vas.) nimesivät hänet illan parhaaksi onnistujaksi.
Puiston kehuminen ei poistanut sitä tosiasiaa, ettei Marin edelleenkään näe sdp:tä ja perussuomalaisia samassa hallituksessa.
Toisten osanottajien arvottaminen oli hyvä tapa päättää paneeli. Se toi esille sen, että vaikka jotkut asiat riitelevät, niin joistakin ollaan yhtä mieltä. Pirkanmaalaiset edustajat osaavat myös vetää yhtä köyttä niin kuin pitääkin.
Paneelissa keskusteltiin paljon työvoimapulasta. Niin on keskusteltu muissakin vaalitenteissä. Niitä yhdistää se, että esillä on lähes yksinomaan sote-alan työvoimapula. Kun puhutaan työoloista, niin silloinkin luistellaan helposti tälle alalle. Työvoimapula on alalla kieltämättä kova, kuten Anna Kontula (vas.) totesi. Uhkaahan se jo hoitovelvoitteista selviytymistä. Mutta keskustelua voisi laajentaa jatkossa enemmän koko työelämään.
Tentti erosi valtakunnan tenteistä siinä, että nyt pirkanmaalainen kuulija pääsi seuraamaan ehdokkaita, joita hän voi äänestää. Ehkäpä siksi joukko esiintyikin maltillisesti alun riehakasta väittelyä lukuun ottamatta. Senkin olisi voinut hoitaa tyylikkäämmin, sillä harvoin keskeyttäminen, päälle puhuminen tai äänen korottaminen on kuulijan mieleen.
