Aamulehti
Luonnonvarakeskus Luken mukaan Pirkanmaan metsien hakkuita olisi varaa hivenen lisätä, mutta tällä puoltolauseella on monta reunaehtoa. Metsänhoidossa olisi reilusti kirittävää.
Luken yhteenvedossa on mukana mittauksia kahdesta valtakunnallisesta metsien inventoinnista vuosilta 2017–2021. Jälkimmäinen 13. inventointi on Pirkanmaalla vielä kesken ja valmistuu kahden vuoden kuluttua.
Pirkanmaalla on metsämaata lähes miljoona hehtaaria. Siitä puuntuotannossa on 92 prosenttia. Puuston vuotuinen kasvu on Luken mukaan Pirkanmaalla noin 7,2 miljoonaa kuutiometriä. Luken arvion mukaan suurin ylläpidettävissä oleva hakkuutaso on 6,2 miljoonaa kuutiota vuoteen 2025 saakka. Hakkuutaso voisi jopa nousta tulevina vuosikymmeniä, mutta tuolloin Pirkanmaan metsät muuttuisivat Luken mukaan hiilidioksidin päästölähteeksi kaudella 2026–2035.
Vuonna 2021 hakkuumäärä oli 5,9 miljoonaa kuutiota eli alle suurimman hakkuutason. Luvussa on mukana Kuhmoisten osuus. Hakkuumahdollisuusarviosta se puuttuu..
Olisiko lisähakkuille markkinalähtöistä tarvetta? Kyllä on, sanoo metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan johtaja Jussi Parviainen.
”Sekä nyt että lähitulevaisuudessa kysyntää on. Nyt on sellainen tilanne, ettei sahatavaran hinnan puolittuminen viime kesästä ole näkynyt tukin hinnassa. Tukin hinnat notkahtivat syksyllä, mutta ne korjaantuivat jo vuoden lopulla ja ovat nyt jopa nousseet, vaikka kauppaa on tehty pitkälle talvileimikoista. On hyvin harvinaista, että talvikorjuukelpoisista tukkileimikoista maksetaan samoja hintoja kuin kesä- ja kelirikkoleimikoista. Tukilla on siis erittäin hyvä kysyntä. Tämä koskee myös koivutukkia.”
Kysyntä näkyy hinnoissa. Tukkipuun kuutiohinta on noussut noin kympin viime kevättalvesta. Tarjouksissa hintojen vaihteluväli on ollut poikkeuksellisen suurta. Päätehakkuissa esimerkiksi koivutukista saa nyt Pirkanmaalla keskimäärin noin 50 euroa ja harvennushakkuissa noin 42 euroa. Kuusitukin keskihinta on noin 75 euroa kuutiolta, mutta plus-miinus 5 euron vaihteluväli tarkoittaa, että parhaimmillaan hinta on ollut jopa yli 80 euroa kuutiolta. Männyn hinta on noin 3–4 euroa kuusta alhaisempi.
Myös kuitupuun kysyntä on nyt kovaa. Venäjältä tuotiin vielä 2021 Suomeen noin 4,5 miljoonaa kuutiometriä koivukuitua. Ei tuoda enää, mikä nostaa kotimaisen puun kysyntää ja hintaa.
”Kuitupuun keskihinta on päätehakkuissa noin 24–25 euroa kuutiolta, mutta vaihteluväli on yli 5 euroa suuntaansa. Korkeimmillaan on päästy yli 30 euron. Suhteellisesti eniten hinnat ovatkin nousseet kuitu- ja energiapuuvaltaisissa hakkuissa. Niiden tarjontaa saisi olla selvästi enemmän kysyntään nähden.”
Havukuidun kysyntää vauhdittaa siitä valmistettavien tuotteiden hyvä kysyntä, sillä sellu ja kartonki ovat menneet kaupaksi. Pelkästään esimerkiksi Äänekosken sellua ja sivutuotteita valmistavan biotuotetehtaan vuosikysyntä on 6,5 miljoonaa kuutiota kuitupuuta, josta havupuuta on 4,5 miljoonaa kuutiota.
Uusiakin investointeja tulee. Stora Enso muuttaa toisenkin Oulun paperikoneen kartongille. Metsä Group valmistautuu Kemin uuden sellutehtaan puuvarantojen kasvattamiseen.
”Pieni osuus on silläkin, että kuitupuuta menee jonkin verran myös vientiin, lähinnä rannikon alueelta.”
Myös puun lisääntynyt energiakäyttö eli polttaminen näkyy hinnoissa.
”Kuitupuun hinta peilaa täysin energiatuotantoon menevän karsitun rankapuun hintaa. Hintakäyrä on määrätietoisen yläviistoon eikä ole näkyvissä, että tulisi äkkiä alas. Tilanne on metsänomistajan kannalta hyvin valoisa”, sanoo Parviainen.
Suomen ilmastopaneeli esitti suurten laitosten puunkäytölle erityistä veroa, mutta toistaiseksi polttoa rajoittaa lähinnä raaka-aineen saatavuus. Puunpoltto on määritelty päästöttömäksi, mutta näin ei välttämättä jatku ikuisuuksiin.
Lisähakkuilla monta ehtoa
Luonnonvarakeskus arvioi, että puuntuotannollisen kestävyyden kannalta hakkuumahdollisuudet voisivat kasvaa Pirkanmaalla tulevina vuosikymmeninä, mutta se vaatisi useamman ehdon täyttymistä. Uudistamiset pitäisi aloittaa heti hakkuiden jälkeen, taimikot hoitaa ajallaan ja nuoret metsät harventaa suositusten mukaan. Ihan näin ei nyt ole. Metsien suojelukin saattaa lisääntyä, mikä vie hakkuumahdollisuuksia.
Metsänomistajat istuttavat ripeästi avohakattuja alueita, sillä Luken mukaan alueet on Etelä-Suomessa viljelty 90-prosenttisesti kolmessa vuodessa hakkuista. Lopuistakin osa uudistuu luontaisesti kasvatuskelpoisiksi alle kymmenessä vuodessa.
Sen sijaan taimikonhoidossa on parannettavaa. Lisäystarve on kolmannes lähimmän viiden vuoden aikana. Ensiharvennusten tarve on vielä suurempi, peräti 60 prosenttia.
Kun harvennuksia sitten tehdään koneellisesti, liian voimakkaasti Suomessa harvennetaan peräti 25 prosenttia kohteista. Tällöin puuston pohjapinta-ala jää alle metsänhoitosuositusten. Harvennusvoimakkuus on kasvanut erityisesti 2010-luvulta alkaen. Se ei johdu liian suurten metsäkoneiden käytöstä, sillä niiden ajourat eivät aiheuta ongelmaa, vaan se, että urien välejä harvennetaan liikaa.
Luken yhteenveto
Pirkanmaat metsät
Pirkanmaan 1,33 miljoonan hehtaarin maapinta-alasta metsämaata on 0,96 miljoonaa hehtaaria. Puuntuotannossa on 92 prosenttia.
Metsämaasta 22 prosenttia on turvemaita.
Puuston tilavuus on 154 miljoonaa kuutiometriä. Kuusta on eniten, 64 miljoonaa kuutiota, mäntyä 56 miljoonaa ja lehtipuuta 31 miljoonaa kuutiota.
Vuotuinen kasvu on 7,2 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuita oli 5,9 miljoonaa kuutiota vuonna 2021.
Lähde: Luke
”Puunkorjuussa on tuottohaasteensa, mutta ei se ole ensiharvennuksen tilaavan metsänomistajan ongelma. Se on hinnoittelukysymys”, sanoo metsänomistajien mhy:tä edustava Parviainen.
Kokonaan hoitamattomissa tai liian vähän raivaussahaa nähneissä taimikoissa voi käydä niin, ettei puusto kasva tarpeeksi paksuutta. Tällöin harvennuksissa pitäisi jäädä jäljelle tiheään ohuita runkoja, jotta harvennusmallit täyttyvät. Silloin taas latvuksille ei jää tarpeeksi tilaa kasvaa ja seuraavan harvennuksen voi joutua tekemään nopeasti.
Nuoria on liian vähän
Pirkanmaan metsien kehitysluokista varttuneen kasvatusmetsän osuus on 41 prosenttia, mikä ennakoi Luken mukaan hyviä hakkuumahdollisuuksia. Samalla hiilinielu uhkaa pienentyä, koska kiivain kasvuvaihe on tällä isolla pinta-alalla jo ohi. Onko näin?
”Minun silmiini näyttää siltä, että meillä on jakauman ansiosta hyvät hiilivarastot, kun keskipuuston määrä on korkea. Ymmärrän Luken näkökannan, että nielun pienentymisen riski aiheutuu metsän kehitysluokista. Lyhyellä aikavälillä tälle on vaikea tehdä mitään, koska nuoria kasvatusmetsiä syntyy vain päätehakkuiden kautta”, sanoo Parviainen.
Nuorta kasvatusmetsää on Pirkanmaalla noin 150 000 hehtaaria vähemmän kuin varttunutta kasvatusmetsää, joka kasvaa nuorta puustoa hitaammin.
Parviainen huomauttaa, että Pirkanmaalla on myös paljon taimikoita nuoriin kasvatusmetsiin nähden. Taimikot tulisi hoitaa mahdollisimman nopeasti voimakkaan kasvun vaiheeseen nuoreksi kasvatusmetsäksi. Kasvatusmetsien kasvua voisi lisätä lannoituksella, joka on nopeasti tepsivä toimenpide.
”Taimikot kuntoon ja kasvatusmetsille lannoitusta. Ne ovat nopeimmat tavat lisätä kasvua.”
On myös kelvollisia turvemetsiä
Suometsien kasvihuonepäästöt ovat uusimmissa arvioissa aiemmin oletettua suuremmat, eli ojituksia on aikanaan tehty myös jälkikäteen sopimattomilta vaikuttaviin kohteisiin. Pirkanmaan miljoonasta metsähehtaarista 22 prosenttia on turvemaita. Paljonko näitä ennallistamiseen sopivia turvemetsäpalstoja on, johtaja Jussi Parviainen?
”En pysty sanomaan, kun emme vielä edes tiedä, millaisiin turvemaihin ennallistaminen kohdistuu. Ojitettuja soita on Suomessa eniten Pohjanmaan maakunnissa ja eteläisessä Lapissa, jossa suot ovat karumpia rämetyyppejä. Mitä etelämmäs tullaan, sitä enemmän turvemaista on runsaspuustoisiakin, reheviä korpityyppisiä maita. Niissä voi olla edellytyksiä jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin, joka on myös ilmaston ja monimuotoisuuden kannalta järkevämpi kuin tasaikäisrakenteinen kasvatus. Haasteellisimpia ovat mäntyvaltaiset karummat maat.”
Parviainen muistuttaa, että metsänomistajilla on jo nyt hyvät mahdollisuudet palstojensa suojeluun, jos halua on ja suojelukriteerit täyttyvät. Heikkotuottoiset turvepohjaiset kitumaat voi ennallistaa myös ilman mitään suojelua, jos niin haluaa. Korvauksia ei tällöin saa.
Kirjanpainaja pakottaa vaihtamaan
Ilmastonmuutos kasvattaa erilaisten tuholaisten vaaraa. Kirjanpainaja on vanhojen kuusikoiden yleistyvä vaiva. Se vaikuttaa myös puukaupassa.
”Kirjanpainajatuhot ovat arkipäivää. Hakkuita on jouduttu aikaistamaan jonkin verran siksi, että kuusikko on alkanut kuivua pystyyn ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päätehakkuu. Kuusta joudutaan myös korjaamaan erikseen varttuneista sekametsistä.”
Päätehakkuissa kuusi on ollut Pirkanmaalla yleisin puutavaralaji. Hyvä asia Pirkanmaalla on, että kasvatusmetsissä on nyt kasvamassa mäntyä ainakin saman verran kuin kuusta.
”Kirjanpainajatuhoille ei nopeasti voi tehdä oikein mitään. Jos tulee peräkkäisiä kuivia lämpimiä kesiä, tuhot voimistuvat heti. Varttuneita kuusikoita pitäisi uudistaa ajallaan ja kasvatusmetsissä ohjata puulajijakaumaa mäntyyn ja lehtipuihin. Metsän uudistamisessa pitäisi viimeistään nyt ymmärtää se, että jos kasvupaikalla menestyisivät muutkin puulajit, niin ilman muuta männyn ja koivun viljely auttaa. Kuuselle lämpimät olosuhteet ovat muutenkin rankkoja.”
Puulajin vaihto auttaa myös sienitautiin juurikääpään, joka on vanhan kansan kielellä maannousema. Se on kurja riesa etenkin jatkuvan kasvatuksen metsissä, sillä jos tauti iskee, se leviää maaperästä myös nuorempaan puustoon. Kuusen tilalle kannattaa istuttaa tällöinkin rehevillä paikoilla lehtipuuta ja karuilla mäntyä, mikä katkaisee kierteen seuraavassa puusukupolvessa.