Aamulehti, Sastamala
Irja Lehtoranta, Ainikki Stenhäll ja Raili Reunanen heittävät palloa Pehulakodin olohuoneessa Sastamalassa. Helmikuussa 96 vuotta täyttävä Stenhäll kertoo asuneensa Pehulakodissa lähes kolme ja puoli vuotta ja sanoo viihtyvänsä hyvin. ”Ei ole valittamista. Seuraa on aina, ja päivän asiat tulee juteltua.”
Tärkeä sosiaalinen hetki ovat yhteiset ruokailut. Tänään lounaaksi on kanakastiketta perunoiden ja salaatin kera. ”Serviltä tulee joka päivä valmiina lämmitetty lounas ja kylmä päivällinen, jonka lämmitämme itse täällä. Myös aamupalat, iltapalat ja kahvit nautimme saman pöydän ääressä. Yhdessä syöden ruoka maistuu paremmin, mikä on tärkeää myös ravitsemuksellisesti”, lähihoitaja Mari Pajunen kertoo.
Marjatta Isolähteenmäki otti pallosta kopin. Jouko Ylitalo ei nyt pallottelusta piittaa, vaan kertoo odottavansa lounasta ja tuolijumppaa.
Raili Reunanen (vas.), Lahja Toro ja Jouko Ylitalo valmistautuvat lounaaseen. ”Viisi kertaa päivässä ruokaillaan. Kaikki on syöty, mitä on eteen tuotu”, Ylitalo kertoo. Hän on asunut Pehulakodissa vuodesta 2019 asti, mistä lähtien talo on toiminut yhteisöllisen asumisen ryhmäkotina.
”Kyllä meillä leivotaankin, viime jouluksi tehtiin limput. Pihalla on marjapuskia, raparperia ja omenapuita. Asukkaat keräävät omaisten ja hoitajien kanssa marjat aina syksyisin,” palvelupäällikkö Kaija Koivula lisää. Koivula vastaa Pirkanmaan hyvinvointialueella ikäihmisten kotona asumista tukevista palveluista.
Yhteisöllinen asuminen on nyt pinnalla. Vuoden 2023 alussa voimaan tuli lainmuutos, joka velvoittaa hyvinvointialueet järjestämään sitä. Kyse on ikääntyneiden välimuotoasumisesta, joka sijoittuu kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan väliin ja korvaa niin sanotun tavallisen palveluasumisen.
Uutta on se, että asuminen ja palvelut järjestetään erikseen. Ikäihminen asuu hyvinvointialueen järjestämässä vuokra-asunnossa, johon tuodaan kotihoitoa ja tukipalveluita tarpeen mukaan. Tarjolla pitää olla myös sosiaalista kanssakäymistä, mikä tekee asumisesta yhteisöllistä.
Mistä kyse?
Yhteisöllinen asuminen
Lainmuutos tuli voimaan 1.1.2023. Sosiaalihuoltolain asumispalveluja ovat jatkossa yhteisöllinen asuminen, ympärivuorokautinen palveluasuminen sekä tilapäinen ja tuettu asuminen.
Yhteisöllinen asuminen korvaa niin sanotun tavallisen palveluasumisen. Uutta on, että asuminen ei sisällä palveluja, vaan ne järjestetään erikseen.
Yhteisöllinen asuminen on hyvinvointialueen järjestämää vuokra-asumista, joka perustuu asiakkaan palvelutarpeen arviointiin.
Sosiaalipalveluna tuotettava yhteisöllinen asuminen ei perustu omaan aktiivisuuteen eikä naapuriapuun.
Asukas itse ratkaisee, mitä palveluja hän käyttää tai hänelle on tehty hoito- ja palvelusuunnitelma kotihoidon kautta.
Palvelut järjestetään tukipalveluina, kotihoitona ja muina kotiin annettavina palveluina.
Kotihoito sisältää myös kotisairaanhoidon ja kuntoutuksen, samoin kotihoidon lääkäripalveluja.
Asumisen yksikössä pitää olla tarjolla myös sosiaalista kanssakäymistä ja siihen sopivat tilat. Yhteisöllisyys jo sinänsä sisältää ajatuksen yhdessä toimimisesta ja olemisesta.
Edelläkävijä
Pehulakoti on yhteisöllisen asumisen edelläkävijä Pirkanmaalla. Pienessä ryhmäkodissa on kahdeksan paikkaa, joista yksi on lyhytaikainen niin sanottu intervallipaikka. Jokaisella asukkaalla on oma huone ja kylpyhuone omine tavaroineen. ”Meillä on etuna pieni koko, näin elämän ehtoossa pieni on kaunista. Tutut hoitajat ja toiset ihmiset tuovat ikääntyneille turvaa”, Pajunen sanoo.
Pajusen mukaan hoitajan työ on myös salapoliisin työtä. ”Jokaisella asukkaalla on omaa osaamista, joka pitää nähdä. Kun tulee elämänhalua ja myönteistä asennetta, he pystyvät vielä vaikka mihin.”
Lähihoitaja Mari Pajunen kertoo, että Pehulakodin hoitajat ovat kehittäneet omia kuntoiluvälineitä, joita voi hyödyntää arjen touhujen lomassa. Ainikki Stenhäll sai hyvää lihasjumppaa kuljettaessaan Pajusta rollaattorillaan.
Kaikki Pehulakodin asukkaat kykenevät vielä kulkemaan omin jaloin eivätkä tarvitse ympärivuorokautista hoivaa, vaan apua ja ohjausta päivittäisissä toiminnoissaan. Kotihoidon hoitajat pyörittävät toimintaa ja ovat paikalla käytännössä koko ajan yöaikaa lukuun ottamatta. Aamuhoitaja aloittaa vuoronsa aamuseitsemältä ja iltahoitaja on paikalla hieman yli iltayhdeksään. Hoitajat huolehtivat asukkaiden pesut ja pukeutumiset, ateriat ja pyykit sekä varmistavat, että lääkkeet tulevat otetuksi. Kotihoidon partio kiertää alueella myös yöllä.
”Aamuvuorossa on yksi hoitaja ja iltavuorossa toinen hoitaja, tarvittaessa kotihoito auttaa lisää. Tämä vaatii sitoutuneet ja ammattitaitoiset hoitajat. Toiminnan tavoitteiden pitää olla kirkkaana mielessä, Koivula kertoo.
Palvelupäällikkö Kaija Koivula vastaa Pirkanmaan hyvinvointialueella ikäihmisten kotona asumista tukevista palveluista. Hän on ollut mukana kehittämässä Pehulakotia alusta lähtien.
Toiminta tärkeää
Yhteisöllisessä asumisessa tulee olla tarjolla myös sosiaalista kanssakäymistä. ”Toiminnallisuus on tärkeää. Kuntouttava työote on kaiken ydin, ettei jaeta vain ruokaa ja lääkkeitä. Kaikki eivät itse halua osallistua toimintaan, mutta voivat silti nauttia sen katselemisesta”, Koivula kertoo.
Pehulakodissa toimintaa järjestävät omien hoitajien lisäksi esimerkiksi Sastamalan opisto, eri järjestöt ja seurakunta. ”Meillä on täällä päivätoiminnan ohjaaja, joka järjestää virikepiirin kerran viikossa. Opiston tuolijumppa on aina perjantaisin, tarjolla on ollut myös menneiden vuosikymmenten musiikkia. Seurakunnan hartaushetkiä on myös usein.”
Koska kyse on ikääntyneistä ja arjessaan jo tukea tarvitsevista ihmisistä, hoitajat muistuttavat asukkaita tapahtumista, auttavat niihin valmistautumisessa ja tuovat heitä huoneistaan yhteisiin kokoontumisiin. ”Se on tosi tärkeää.”
Omaisten vierailuihin suhtaudutaan myönteisesti, ja heitä kutsutaan juhliin ja yhteisiin tapahtumiin. ”Ennen koronaa meillä saattoi olla yhtä aikaa 18 omaista, joiden kanssa joimme kaikki yhdessä kahvia ja juttelimme kuin iso perhe.”
Omaiset vievät ulkoilemaan paitsi omia läheisiään, myös muita talon asukkaita. ”Omaiset ovat valtavan suuri voimavara ja apu”, Koivula kiittää.
Pehulakodissa kaikki halukkaat pääsevät kerran viikossa myös saunaan. ”Talon sauna on niin hyvä, että sitä käyttävät myös muut kotihoidon asiakkaat, joilla ei ole omaa saunaa.”
Jokaisella asukkaalla on oma huone ja yksityisyys, joita suojellaan. Helmikuussa 96 vuotta täyttävä Ainikki Stenhäll suunnittelee jo satavuotisjuhliaan, jotka hän aikoo viettää kotonaan Pehulakodissa. Luonnollisesti.
Seniorikortteleita
Yhteisöllisen asumisen edistäminen on otettu tavoitteeksi Pirkanmaalla. Hyvinvointialueella valmistui marraskuussa 2022 mietintö ikäihmisten palveluiden järjestämisestä. Mietinnön on koonnut monipalveluvaliokunta, joka on selvittänyt laajasti ikäihmisten palveluiden nykytilaa Pirkanmaalla.
Mietinnössä muun muassa esitetään, että tämän valtuustokauden aikana tehdään yksityiskohtaiset suunnitelmat seniorikortteleiden, välimuotoisen asumisen, tehostetun palveluasumisen ja yhteisöllisen asumisen kehittämiseksi.
”Välimuotoisen asumisen keskeinen idea on, että asuminen on vielä itsenäistä, mutta siihen voidaan tarpeen mukaan sisällyttää kotihoidon palvelua. Näin pystytään vähentämään painetta raskaampaan tehostettuun palveluasumiseen”, valiokunnan puheenjohtaja Markku Virkamäki toteaa.
Monen ikäihmisen suuri ongelma on yksinäisyys ja turvattomuuden tunne esimerkiksi leskeksi jäämisen tai toiminta- ja liikuntakyvyn heikkenemisen vuoksi. Seniorikortteleiden ydinajatus on, että ihmiset saisivat yhteisöstä tukea asumiselleen ja elämiselleen. ”Sillä on varmasti vaikutuksia, jotka siirtävät raskaan palvelun tarpeen aloittamista.”
Valtava kasvu
Väestöennusteiden mukaan yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa Pirkanmaalla vuoteen 2040 mennessä noin 31 000 henkilöllä. Se on 57 prosenttia nykyistä enemmän, mikä tarkoittaa myös valtavaa palvelutarpeen kasvua.
”Mitkään rahat ja tehostetun palveluasumisen paikat eivät riitä, jos nyt ei toimita tavoitteellisesti. Välimuotoisen asumisen kehittäminen edellyttää hyvää suunnitelmaa, jonka kunnat ja hyvinvointialue yhdessä tekevät. Siihen liittyvät myös kaavoitus ja tonttivarautuminen.”
Ikäihmisten määrän kasvu Pirkanmaalla keskittyy pääosin Tampereen ja ympäristökuntien alueelle, joissa uudenlaiset asumisen mallit ovat Virkamäen mukaan tarpeen. ”Tiiviisti rakennettuihin keskustoihin kotipalvelua pystytään tuomaan jopa 5–6 kertaa vuorokaudessa. Kotihoidon on helpompi palvella samassa talossa tai korttelissa asuvia ikäihmisiä, kun siirtymisiin menee vähemmän aikaa.”
Virkamäki kertoo, että myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (Ara) rohkaisee ihmisiä olemaan itse aloitteellisia ja perustamaan yhdistyksiä, joilla he pystyvät rakennuttamaan kodin ja hakemaan siihen Aran tuen. Lainanlyhennykset ja korot voidaan kattaa asuntojen vuokrilla.
”Ei mennä palvelut edellä, vaan ihmiset ja yhteisö edellä, mutta asumiseen on helppoa kytkeä kotipalvelua, kun sen tarve koittaa.”
Yhteinen ruokailu on tärkeää paitsi seuran, myös ravitsemuksen kannalta. Saman pöydän ääressä ruoka maistuukin paremmalta. Lounasta laittavat pöytään lähihoitajat Mari Pajunen (oik.) ja Pirjo Javanainen. ”Olen jo eläkkeellä, mutta teen täällä täyttä vuorolistaa”, Javanainen kertoo. Pöydän ääressä Ainikki Stenhäll, Irja Lehtoranta, Jouko Ylitalo, Lahja Toro ja Raili Reunanen.
