Kokoomus on puun ja kuoren välissä Ilkka Sasiin liittyvissä väitteissä

Asiattomaan käytökseen, häirintään ja seksuaaliseen ahdisteluun pitää puuttua arkailematta ja viipymättä. Samalla riskinä on, että syytetyksi voi joutua melko heppoisinkin perustein.

12.12.2022 19:35

Aamulehti

Pirkanmaan kokoomus ja Tampereen kokoomuksen valtuustoryhmä ovat hankalassa tilanteessa. Maailmanlaajuinen me too -ilmiö on nostanut seksuaalisen ahdistelun, häirinnän ja muun asiattoman käytöksen valokeilaan. Kokoomuskin on viimeistään kansanedustaja Wille Rydmaniin liitettyjen ahdisteluväitteiden jälkeen nimennyt häirintäyhdyshenkilöt sekä laatinut eettiset ohjeet ja toimintatapasuosituksen niihin tilanteisiin, kun häirintää epäillään.

Lue lisää: Keskusrikospoliisi epäilee kansanedustaja Wille Rydmania seksuaalirikoksesta – Rydman kiistää epäilyt

Kokoomuksen eettisissä ohjeissa muun muassa sanotaan, että ”kannustamme kokoomuslaisia tuomaan avoimesti esiin mahdollisia ongelmia kokoomuksen toiminnassa”. Ja edelleen: ”Puheenjohtajien tulee puuttua vaikeisiin tilanteisiin, kuten asiattomaan käytökseen, häirintään, eturistiriitoihin tai muuhun kokoomuksen toimintaan kuulumattomiin tai arvojen vastaisiin tilanteisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa”. Esimerkiksi kokoomuksen Pirkanmaan piirijohto joutui puuttumaan Tampereen valtuuston varapuheenjohtajaan, tulevaan apulaispormestariin Ilkka Sasiin liitettyihin väitteisiin ja ellei olisi puuttunut, voisi näyttää siltä, että piirijohto haluaa lakaista kiusallisen asian maton alle, suojella Ilkka Sasia ja varjella kokoomuksen mainetta.

Lue lisää: Naiset kertovat Ilkka Sasista – Huhumylly estää eduskuntavaali­ehdokkuuden, tästä on kyse

Vaikeus on siinä, että asiat ovat sellaisia, että kynnys puhua omalla nimellä on korkea. Myös kokoomuksen sisällä voi olla vaikea päästä kärryille siitä, mistä todella on kyse.

Häirinnän ja asiattoman käytöksen yhteydessä käytetään sanoja nollatoleranssi, puuttuminen matalalla kynnyksellä ja turvallinen tila. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita, mutta kun pitää alkaa määritellä, milloin ne toteutuvat tai eivät toteudu, liikutaan jo hyllyvällä alueella. Kuka saa määritellä, mikä käytös mahtuu nollatoleranssin sisään ja mikä ei? Kuka saa määritellä, milloin on syntynyt esimerkiksi turvattomuuden kokemus? Määrittelyä ei voi antaa vain toiselle osapuolelle.

Ilmiöön puuttumista vaikeuttaa vieläpä kolme asiaa: useinkaan ei ole kyse suoranaisesta laittomuudesta, mutta voi olla kyse eettisesti ja moraalisesti arveluttavasta toiminnasta. Ja kun häirintää ja asiatonta käytöstä esiintyy, todistajia ja todisteita ei useinkaan ole. Lakituvassa asioita ei siis voi läheskään aina ratkaista. Kolmanneksi, uhrit eli asianosaiset haluavat ymmärrettävästi usein esiintyä nimettömänä, koska esille tuleminen voi leimata ja haitata esimerkiksi työmahdollisuuksia.

Lue lisää: Anne-Mari Jussila eroaa Tampereen kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajistosta, syynä häirintätapausten käsittely – Kummola ja Kostiainen kiistävät väitteet

Ollaan siis puun ja kuoren välissä: toisaalta pitää puuttua varhaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä, eikä voida edellyttää, että lähteet tulevat nimillään esiin tai pystyvät esittämään todisteita. Toisaalta taas vaarana on, että aletaan perustaa toverituomioistuimia ja tuomita ihmisiä kuulopuheiden, huhujen, toisen käden tietojen ja nimettömien lähteiden perusteella. Kilpailtaessa esimerkiksi samasta johtajan paikasta tai poliittisesta tehtävästä olisi aika tehokasta panna vastaehdokkaasta liikkeelle ikäviä huhuja.

Tosiasia on, että asiatonta käytöstä, häirintää ja seksuaalista ahdistelua jää edelleen piiloon eivätkä uhrit saa oikeutta. Silti me too -ilmiön nousun jälkeen vaarana on sekin, että joskus syytetyksi voi joutua melko heppoisinkin perustein.

Ongelma on esimerkiksi siinä, että nykyisessä mielipideilmastossa ei välttämättä aina tehdä eroa sillä, kuinka raskauttavasta teosta on kyse. Samaan koriin voi mennä esimerkiksi se, että joku katsahtaa vähän liian pitkään jonkun rintoja kuin se, että pomo antaa työntekijänsä ymmärtää, ettei tämän määräaikaista työsuhdetta vakinaisteta, jos työntekijä ei ymmärrä suhtautua pomon seksuaalisiin odotuksiin myötämielisesti. Viimeisessä esimerkissä on kyse aivan eri luokan vallankäytöstä kuin ensimmäisessä.

Miksi sitten Aamulehti kirjoitti Ilkka Sasin tapauksesta laajan artikkelin? Koska Sasi on merkittävä vallankäyttäjä, jolta käytöksen takia estettiin mahdollisuus lähteä eduskuntavaaliehdokkaaksi ja joka oli jo itsekin tullut asiassa julkisuuteen. Lukijoilla on oikeus tietää, mistä oli kyse käytettävissä olevien tietojen valossa.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut