Salaperäinen moottorisahataiteilija on tempaissut Valkeakoskella toistamiseen. Tällä kertaa yllättävä puuveistos on ilmestynyt Korkeakankaan alueelle ensilumenladun varteen.
Veistos muistuttaa riippusiltojen lenkille aiemmin syksyllä ilmestynyttä taidonnäytettä. Tekijä oli tuolloin muotoillut puusillan reunaan jätettyyn pitkään kantoon miehen sukupuolielimen.
Viime viikon torstain, perjantain tienoilla Valkeakosken kaupungin työntekijät huomasivat uuden veistoksen Korkeakankaan hiihtoladun läheisessä maastossa.
Metsäinsinööri Markku Mäkinen Valkeakosken kaupungilta kertoo, että tämänkertainen on aiemman tapaan tehty moottorisahalla. ”Luultavasti akkukäyttöisellä, sillä perinteinen moottorisaha herättäisi akkukäyttöistä enemmän huomiota, perinteinen kun pitää melkoisen äänen.”
Mäkisen mielestä uusi veistos vaikuttaa olevan kovin samaa käsialaa kuin edellinen. Hän arveleekin, että tekijä on yksi ja sama henkilö. Moottorisahan käyttäjänä tämän täytyy olla kokenut.
Sopiva veistosaihio on jäänyt lähelle hiihtolatua sen takia, että pitkän kannon lähellä on valaisinpylvään tukivaijeri eli harus. ”Metsäkone on sen takia joutunut jättämään tällaisen tavallista korkeamman rungonpätkän.”
Riippusiltojen lenkiltä kaupunki poisti penisveistoksen nopeasti.
”Olkoon siellä”
”Edellinen oli hurjemman näköinen kuin tämä. Uusi myös sijaitsee sitä sivummalla. Ehkä se ei siellä niin häiritse”, Mäkinen sanoo. ”Ainakin toistaiseksi on ajateltu, että olkoon siellä, ellei joku kovin siitä mieltään pahoita. Tälle on tietääkseni lisäksi laitettu tai ollaan laittamassa tonttulakki päähän.”
Taiteilija jätti myös harjateräksellä veistoksen kylkeen lyödyn, laminoidun viestin, jossa kertoo tahtonsa tuoda tähän maailmanaikaan edes pientä piristystä. Samalla hän varoittaa yrittämästä veistoksen kaatoa moottorisahaa, koska hän on lisännyt siihen rautaa.
”Kyllä se pois saadaan, jos halutaan. Vähän ihmettelen, että joku viitsii nähdä tällaisen vaivan.”
Tällainen on taiteilijan veistoksensa kylkeen jättämä viesti. ”Tähän maailmanaikaan tarvitaan jokainen pienikin piristys”, siinä sanotaan.
Tuleeko seuraamuksia?
Entä olisiko Valkeakosken kaupungilla käyttöä tällaiselle vapaaehtoiselle taiteilijalle, jos sovittaisiin, minne veistoksen saa tehdä ja päästäisiin yhteisymmärrykseen aiheesta?
”Jo viimeksi sanoin, että olisipa hän tehnyt vaikka pöllön tai karhun. Sellaiset olisivat ihan tervetulleita vaikka puistoihinkin, sillä puita joudumme kaatelemaan milloin mistäkin. Saisihan niitä luvalla tehdä, jos ne olisivat sellaisia, että kävisivät kaikkien silmille.”
Kaupunki vain edellyttää, että paikasta ja aiheesta sovitaan etukäteen.
Vaikka taiteilija rohkaistuisi tulemaan esille, hänelle ei tulisi seuraamuksia. ”Ei hän mitään ole tuhonnut eikä tehnyt haittaa.”
Mäkinen kertoo, että riippusiltojen puupatsas ajoittui samoihin aikoihin syksyä, jolloin porilaiseen kauppakeskukseen näytteille asetetut puiset sukuelimet herättivät huomiota. Mahdollista onkin, että Valkeakoskella teemaa käyttävä taiteilija ryhtyi taidetempauksiinsa Porissa koetun innoittamana.