Petäjäjärven luonnonsuojelualue sijaitsee lähellä Seitsemisen kansallispuistoa Pohjois-Pirkanmaalla. Siellä eron talousmetsään tuntee jaloissa asti, sillä maasto on sammaleenpehmeää ja helppokulkuista.

Tältä näyttää ikivanha luonnonmetsä Pirkanmaalla

Suurin osa Suomesta on talousmetsää, mutta jopa Pirkanmaalla on vielä paikkoja, joissa hakkuiden jälkiä ei näy. Aamulehti kävi metsissä, joiden suojelemista on vaadittu. Eron talousmetsään tuntee jopa jaloissaan. Miten viimeisiä luonnonmetsiä nyt suojellaan? Pitäisikö Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistoja laajentaa ja yhdistää?

9.10. 7:12 | Päivitetty 14.10. 8:40

Aamulehti

Ilmakuvissa Suomi on metsänvihreä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että vain siellä täällä on jäljellä vanhoja, luonnoltaan monimuotoisia metsäkaistaleita.

Osa tällaisista metsistä sijaitsee luonnonsuojelualueilla, mutta muuallakin on alueita, joissa metsäkoneet eivät ole käyneet. Ilman suojelupäätöstä hakkuut voitaisiin aloittaa koska vain.

Osa suojelemattomista vanhoista metsistä sijaitsee valtion mailla. Ympäristöjärjestöt vaativat erityisesti niiden pikaista suojelua. Tutkijoista koostuva Suomen luontopaneeli arvioi, että valtion yli 120-vuotiaat metsät tulisi asettaa hakkuukieltoon.

Myös Pirkanmaalla on tällaisia kohteita. Valtion talousmetsiä Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa kartoittava Luonnonmetsä-työryhmä listaa raporteissaan paikkoja eri puolilta maakuntaa. Alueet ovat pääasiassa pieniä tilkkuja, viimeisiä rippeitä, kertoo työryhmän koordinaattori Ari Aalto. Toisaalta juuri se tekee niistä hänen mukaansa tärkeitä. ”Kun ne hävitetään, jäljellä ei ole kuin modernin metsätalouden istuttamalla, viljelemällä, kyntämällä ja maata muokkaamalla syntyneitä metsiä, joissa alkuperäisluonto on kärsinyt todella paljon enemmän.”

Suojelematonta luonnonmetsää Alaisenjärvellä Kurun pohjoispuolella. Metsä ei ole talouskäytössä. Metsiä, joissa ihmistoiminnan jälkiä ei näy ollenkaan, on Suomessa vain vähän. Monia vanhoja metsiä voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisina, jos niitä ei ole käsitelty sotien jälkeisen ajan metsätalouden tyyliin.

Luonnonmetsä-kartoittajien mukaan Alaisenjärven metsä on paikoin todellista aarniometsää, jossa on runsaasti järeää lahopuuta.

Alaisenjärven rantametsäänkin pääsee helposti metsäautotietä pitkin. Se, että tiettömiä taipaleita ei ole, kertoo metsätalouden laajuudesta.

Kansallispuistoja laajemmiksi?

Pirkanmaalle perustettiin 1980-luvulla Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot parinkymmenen kilometrin päähän toisistaan. Iso osa välimaastosta on valtion omistamaa metsää. Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri esitti vuonna 2020, että kansallispuistoja laajennettaisiin näille alueille niin, että puistot yhdistyisivät.

Seutu on pääosin talousmetsää, mutta mukana on myös luonnonmetsiä, joita ei ole koskaan hakattu teollisesti. Osa on suojeltu, osa ei.

Esimerkiksi muutama kilometri Seitsemisen rajalta itään sijaitsee Petäjäjärven luonnonsuojelualue. Sen iän tuntee jaloissa asti: sammal on paksua ja hieman upottavaa, ja puiden lomassa on helppo kävellä. Järeiden kuusien ja koivujen välistä mahtuu paljon valoa.

Luonto on samanlaista osissa Riuttaskorven virkistysmetsää, joka on monelle tuttua retkeilymaastoa. Valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus on jättänyt joitain osia siitä talouskäytön ulkopuolelle, mutta toisia osia virkistysmetsästä parturoitiin viimeksi viime vuonna. Kyse ei Metsähallituksen mukaan ollut avohakkuista. Alueella on satavuotiasta metsää, jolla ei ole kartoissa erityismerkintöjä.

Isot ja kytkeytyneet suojelualueet ovat kestävämpiä ja monimuotoisempia kuin pienet. Koordinaattori Ari Aalto pitää laajennusesitystä järkevänä. Hänen mielestään suojelupinta-alaa tarvitaan enemmän. Pelkästään luonnonmetsät suojelemalla ei hänen mukaansa saataisi aikaan luontokadon pysäyttämiseen riittävää verkostoa.

Kaikkein kiireellisintä olisi Aallon mukaan varmistaa, ettei arvokkaimpia säilyneitä metsiä menetetä. ”Se olisi hätäjarrun vetoa.”

”Suojellaan ne, niin sitten voidaan ehkä ostaa pikkuisen lisäaikaa niille toimenpiteille, joita pitää tehdä jo heikentyneissä metsissä. Jos hävitämme ne viimeisetkin rippeet, tilanne alkaa olla jo aika lailla toivoton. Ei ole mitään, mistä lajit voivat levittäytyä, jos ytimet hävitetään.”

Petäjäjärven itäranta on Natura-luonnonsuojelualuetta. 2,5 neliökilometrin alueella on aarniokuusikkoa, rämettä ja avosuota.

Suojelutiedot kertovat, että Petäjäjärven alueella elää muun muassa vaarantunut liito-orava, jonka kanta on taantunut viime vuosikymmeninä.

Vanhan kuusikon maasto on helppokulkuista, sillä sammal ja varvut peittävät sitä.

Iäkkään männyn pintaan muodostuu kilpikaarnaa, kun kasvu hidastuu eikä kuori joudu venymään entiseen tahtiin. Mänty voi elää useita satoja vuosia, minkä jälkeen se on vielä tärkeä lukemattomille lajeille. Oikealla pystyyn kuollut kelo.

Kaikki ei näy silmälle. Joskus elämä on pientä, kelon rungolla mönkiviä hyönteisiä tai vaatimattomia sieniä, jotka eivät maallikolle näytä poikkeuksellisilta, mutta jotka yhdessä muodostavat elonkehälle elintärkeän verkon.

Kaarnan alta paljastuu hyönteisten nakertamia kuvioita.

Kuttulammin ympäristö kuuluu Riuttaskorven virkistysmetsään. Sen itäranta on suojelualuetta, mutta länsipuoli ei. Kartoittajat löysivät Riuttaskorvelta kymmeniä eriasteisesti uhanalaisia lajeja, kuten erittäin uhanalaisen hömötiaisen.

Naavat ja lupot eli erilaiset riippuvat jäkälät ovat herkkiä ilmansaasteille. Kuva Riuttaskorvelta.

EU edellyttää suojelua

Euroopan unionin tavoitteena on pysäyttää luontokato ja lisätä monimuotoisuutta vuoteen 2030 mennessä. Unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet tämän saavuttamiseksi muun muassa kasvattamaan suojelupinta-alaa niin, että 30 prosenttia maa-alueista ja kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät suojellaan. Tällaisten metsien määritelmiä luodaan EU:ssa ja Suomessa parhaillaan. Kriteerien perusteella päätetään, mitä tulee suojella. Ympäristöjärjestöt, kuten Greenpeace, ovat sitä mieltä, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi poliittista ohjausta.

Uusia suojelualueita hankitaan Etelä-Suomessa Metso-ohjelman kautta, jossa valtio ostaa maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamia alueita luonnonsuojelualueiksi. Vuonna 2014 hallitus päätti suojella reilut 13 000 hehtaaria valtion talousmetsiä. Ympäristöjärjestöt ovat toistuvasti kritisoineet ohjelman tavoitepinta-aloja ja rahoitusta riittämättömiksi.

Valtion metsiä hallinnoi valtion liikelaitos Metsähallitus, jolle eduskunta asettaa tavoitteet. Suojelulinjausten muutoksista päättää siis eduskunta, ja Metsähallitus panee päätökset toimeen.

Mitä?

Kuusi prosenttia suojeltu

Luonnonmetsällä tarkoitetaan yleensä ikimetsää tai metsää, jota ei ole hakattu teollisesti, eli ihmisen vaikutus on vähäinen. Puusto on eri-ikäistä, lahopuuta on paljon ja lajisto kirjavaa. Suurin osa Suomen luonnonmetsistä on hakattu sotien jälkeen metsäteollisuuden vuoksi.

Hyvin kasvavasta metsämaasta kuusi prosenttia on suojeltu Suomessa pysyvästi lailla. Etelä-Suomessa vastaava luku on kolme prosenttia.

Pirkanmaalla on 88 000 hehtaaria valtion talousmetsää, josta kymmenesosa on rajattu kokonaan talouskäytön ulkopuolelle. Luonnonmetsään vertautuvaa suojelematonta metsää on ympäristöjärjestöjen arvioiden mukaan kokonaispinta-alasta pieni osa.

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy ennennäkemättömän nopeasti eri puolilla maailmaa. Monimuotoisuus ja elonkirjo luovat elämän edellytykset maapallolla. Uhanalaisista lajeista joka kolmas on metsien asukki, ja metsien käyttö on merkittävin uhanalaisuuden syy Suomessa.

Yksityismailla eri kriteerit

Luonnonmetsä-työryhmä käyttää kartoittamistyössään Metso-ohjelman kriteerejä, joilla arvioidaan yksityisten maanomistajien tarjoamien maiden luontoarvoja, kuten lahopuun määrää ja lajikirjoa.

Luonnonmetsä-työryhmä on löytänyt eri puolilta Suomea Metsähallituksen suojelemattomia metsiä, jotka ovat kriteeristön mukaan ykkösluokkaa. Siis sellaisia, joista valtio on valmis maksamaan. Metsähallitus arvioi kuitenkin metsiään eri perustein. Sen mukaan Metso-kriteerit on laadittu väljiksi, jotta sopivia metsiä tarjottaisiin runsaasti, eivätkä ne ole sitovia.

Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston neuvotteleva virkahenkilö Ville Schildt korostaa, että luonnonsuojelussa katsotaan yksittäisten kohteiden sijaan koko verkostoa. Myös yksityisillä metsillä on rooli, ja päätöksissä huomioidaan muun muassa työllisyysvaikutukset. EU velvoittaa selkeästi suojelemaan ikimetsät, mutta se, mitä toimenpiteitä sen lisäksi tarvitaan, on Schildtin mukaan vaikeampi kysymys, jonka ratkomiseen tarvitaan tarkempaa arviointia.

Jo tehdyt ja suunnitellut hakkuut tekevät kartasta tilkkutäkin. Mitä enemmän karttoja tutkii, sitä selvemmin samoja rajoja alkaa huomata kaikkialla maastossa, missä taimikot, jykevät puustot ja harvennuskohteet vuorottelevat. Talousmännikköä Ylöjärven Kurussa.

Suomessa hakattiin vuonna 2020 noin 70 miljoonaa kuutiometriä puuta. Hakkuuaukko Ylöjärven Kurussa.

Metsähallitus on suojellut osan talousmetsistään omalla päätöksellä, mutta näitä kohteita ei ole suojeltu lailla. Paikalleen jätetty kelo Häädetkeitaan luonnonsuojelualueen läheisellä hakkuupaikalla.

Ministeriöt ohjaavat metsienkäyttöä

Neuvotteleva virkahenkilö Ville Schildt ei pidä järkevänä sitä, että hakkuut lopetettaisiin kaikissa esimerkiksi yli 120-vuotiaissa metsissä, vaikka kaikki niin vanhat metsät ovat muodostuneet ennen nykytyylistä metsänhoitoa, johon kuuluvat istutukset ja avohakkuut. Suojelussa tulee Schildtin mukaan huomioida myös esimerkiksi puuston rakenne ja ihmisen aiheuttamat häiriöt.

Suomen luonnonsuojelualueverkon kehittäminen on ympäristöministerin alainen asia. Metsähallituksen tulostavoitteet taas asettaa maa- ja metsätalousministeriö. Jos valtion vanhojen metsien hakkuut haluttaisiin siis laittaa laajamittaisesti jäihin Luontopaneelin suosituksen mukaisesti, aloitteen pitäisi tulla ministeriöstä.

”[Sellainen päätös] olisi varsin poliittinen kysymys. Olisihan se tavallaan valtava epäluottamuslause koko tälle meidän systeemille. Koko ajan alue-ekologisessa suunnittelussa on pyritty jättämään hakkuiden ulkopuolelle ne kohteet, jotka ovat monimuotoisuuden kannalta tärkeitä”, Schildt sanoo.

Luonnonsuojelijoiden näkemys pyrkimysten onnistumisesta on toinen. Viime talvena aktivistit keskeyttivät Metsähallituksen hakkuita ainakin Itä-Suomessa Karttimonjoella ja Pirkanmaalla Parkanossa Häädetkeitaalla. Häädetkeitaalla kaadettiin yli satavuotiasta metsää aivan luonnonpuistoa ympäröivän suojelualueen vieressä.

Lue lisää: Parkanossa hakattiin yli 100 vuotta vanhaa metsää, kunnes hakkuiden vastustajien tulo keskeytti työt – tästä kiistassa on kyse

Parkanon Häädetkeitaalla hakattiin viime talvena vanhaa puustoa. Hakkuualueella säästettiin joitakin suo- ja kalliolaikkuja, joissa puu kasvaa kituisemmin.

Näyttävä jäkäläkasvusto peittää kalliota hakkuiden ja luonnonsuojelualueen välimaastossa Parkanon Häädetkeitaalla.

Häädetkeitaan luonnonsuojelualue on piirretty karttaan paikoin kuin viivoittimella.

Täsmennys 14.10.2022 klo 8.40: Täsmennetty, että suojelematon luonnonmetsä Alaisenjärvellä Kurun pohjoispuolella ei ole talouskäytössä. Jutussa kerrottiin, että osia Riuttaskorven virkistysmetsästä parturoitiin viimeksi viime vuonna. Täsmennetty, että Metsähallituksen mukaan kyse ei ollut avohakkuista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut