Aamulehti
Sanotaan se heti suoraan, asia on vahvasti omakohtainen. Olen kesät talvet Pirkkalan ja Lempäälän välisten ulkoilumaastojen aktiivinen käyttäjä. Viime aikoina olen pohtinut aika paljon sitä, mitä kaikkea menetettäisiin, jos moottoritien oikaisu rakennetaan. Olisihan se todella kurjaa, jos ei enää pääsisi hiihtämään kevätauringon paisteessa tai metsään ihailemaan syksyn värejä. Mutta pelkästään siitä ei ole kyse.
Niin kutsutussa Puskiaisten moottoritiessä eli moottoritien oikolinjauksessa Lempäälästä Pirkkalaan on kyse paljon isommasta asiasta kuin omasta nimby- eli ”ei minun takapihalleni” -ajattelusta tai kehityksen jarruttamisesta. Kyse on hankkeesta, joka muuttaa Tampereen eteläisen kaupunkiseudun luonteen täysin. Ja päätöksiä tehdään nyt. Tiehankkeen keskeinen ohjausryhmä kokoontuu keskiviikkona.
Ensinnäkin nykyiseen metsään rakennettaisiin paljon muutakin kuin pelkkä tie. Oikeastaan eniten julkisuutta saanut, kiistelty moottoritie ja samaan yhteyteen ehdotettu kakkoskehä ovat vain pieni osa hankkeesta. Suurin kysymys on se, mitä kaikkea uusien tielinjausten ympärille on suunnitteilla. Hahmotelmissa on niin laajoja työpaikka- ja palvelualueita, teollisuus- ja varastotilalle varattua aluetta kuin mahdollinen paikka Tampereen seudun uudelle järjestelyratapihalle. On arvioitu, että nykyisen metsän tilalle voisi tulla 10 000–15 000 työpaikkaa. Virkistysmetsän osuus olisi siis tulevaisuudessa murto-osa nykyisestä.
Joku voi kysyä, eikö tämä ole pakollinen suuntaus. Olemmehan Suomen kakkosmetropoli. Voidaan jopa kysyä, onko meillä varaa säilyttää laajoja metsäalueita kaupungin läheisyydessä. Tampere kasvaa ja kehittyy, eikä se onnistu ilman tilaa. Tarvitaan muun muassa helposti saavutettavia yritystontteja. Ja kyllä me jokainen kehätien iltapäiväruuhkissa jonottava tiedämme, että liikenteessä tarvitaan kauas tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja.
Jos kuitenkin nyt tehdään ratkaiseva päätös ja metsät jyrätään rakentamisen alta, ratkaisua ei voi enää peruuttaa. Kyse on yhdestä Tampereen seudun tulevien vuosien isoimmista hankkeista, jolla on kauaskantoiset vaikutukset.
Nykyisellään virkistysmetsä palvelee oikeastaan koko Pirkkalaa, Tampereelta Härmälän, Peltolammin ja Multisillan suuntia sekä laajoja alueita Lempäälästä. Sijainti on arjen ulkoilijalle hyvä ja keskeinen sekä helposti saavutettava.
Kyse on ennen muuta arvovalinnoista ja siitä, millainen kaupunkiseutu me haluamme olla. Aina nimittäin on vaihtoehtoja. Kyse on halusta etsiä ja löytää niistä parhaat ratkaisut. Nyt esimerkiksi hyvin varteenotettava vaihtoehto on nykyisten tieyhteyksien kehittäminen ja niitä ympäröivän rakentamisen tiivistäminen. Ja jos metsiin on pakko koskea, miten olisi rajoitettu rakentaminen, esimerkiksi pelkkä kakkoskehätien tai vain Kolmostien oikaisun kehittäminen.
Jos asuu vain kilometrien säteellä Tampereen kokoisen kaupungin keskustasta, ei kannata odottaa aarniometsiä ja täyttä hiljaisuutta. On kuitenkin olemassa vaihtoehtoja sen ja täyden rakentamisen välillä. Onko mahdollista yhdistää kasvua, ehkä jopa urbaania kaupunkielämää ja luontoarvoja? Kyllä on. Hyvä esimerkki on vaikkapa Rantatunneli. Nykyinen Ranta-Tampella voittaa Näsijärven rannassa matelevat autojonot moneen kertaan. Jos rahasta ei olisi ollut kiinni, välttämättä ei olisi ollut huono idea rakentaa tunnelia kerralla Lielahteen saakka.
Jos siis saisin päättää, jättäisin Kolmostien oikaisun ja koko metsäalueen kehittämisen vielä pöydälle. Sen sijaan pohtisin syvällisesti, mistä Tampereen seudun vetovoima oikein kumpuaa. Vasta sen jälkeen olisi päätöksenteon aika.
Kirjoittaja on toimituspäällikkö.