Pirkanmaalla elää jo satoja uhanalaisia lajeja – Näin luontokato näkyy maakunnassa, mutta toivoa vielä on

Ely-keskuksen projektisuunnittelijan mukaan Pirkanmaalla luontokatoa edistää maankäytön kova paine. Pirkanmaa on ensimmäinen maakunta Suomessa, jolle on tehty oma luonnon monimuotoisuus -ohjelma. Se julkaistiin kesällä ja se on voimassa vuosina 2022–2030.

Luontokatoa kiihdyttää esimerkiksi niittyjen umpeenkasvu. Pirkanmaan ely-keskuksen luontotiimillä oli talkoot elokuussa Akaassa. Niittyä muun muassa niitettiin ja raivattiin raivaussahalla, jotta sen lajisto pysyisi monimuotoisena.

27.8. 5:00

Aamulehti

Mitä yhteistä on huuhkajalla, räystäspääskyllä ja hiirihaukalla?

Niitä kaikkia elää Pirkanmaalla, ja ne ovat osa uhanalaisten lajien joukkoa.

Itse asiassa maakunnassa esiintyy yhteensä 16 äärimmäisen uhanalaista, 115 erittäin uhanalaista, yli 190 vaarantunutta ja noin 370 silmälläpidettävää lajia. Lisäksi Suomessa noin kymmenkunnalla lajilla on tunnettuja esiintymiä ainoastaan tai lähes ainoastaan Pirkanmaalla.

Lue lisää: Lisää viherkattoja, lahopuita ja yksi luontopolku joka vuosi – Tässä on Tampereen kaupungin suunnitelma luonto­kadon ehkäisemiseksi

Asia selviää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vuonna 2021 julkaisemasta Pirkanmaan uhanalaiset lajit ja luontotyypit –raportista, joka käsittelee luontokatoa maakunnan näkökulmasta.

”Sen myötä ei pysty tekemään suoria vertailuja, mutta onhan se selvää, että Pirkanmaalla on samanlainen tilanne kuin muuallakin maailmassa. Luontokato etenee. Lajisto uhanalaistuu ja sen kautta yksipuolistuu vähitellen”, Pirkanmaan ely-keskuksen projektisuunnittelija Kristiina Tolvanen kertoo.

Mitä?

Luontokato Pirkanmaalla

Pirkanmaalla esiintyy 16 äärimmäisen uhanalaista, 115 erittäin uhanalaista, yli 190 vaarantunutta ja noin 370 silmälläpidettävää lajia. Lisäksi noin kymmenkunnalla lajilla on Suomessa tunnettuja esiintymiä ainoastaan tai lähes ainoastaan Pirkanmaalla.

Äärimmäisen uhanalaisia lajeja ovat esimerkiksi punasotka, punahärö ja hitupihtisammal. Erittäin uhanalaisia ovat räystäspääsky, huuhkaja ja mäkiorvokki, vaarantuneita maakotka ja hiirihaukka sekä silmällä pidettäviä hajuheinä, toutain ja euroopanmajava.

Maakunnassa esiintyy yli 180 luontotyyppiä, joista noin 110 on arvioitu uhanalaisiksi Etelä-Suomessa. Uhanalaisten luontotyyppien osuus vastaa niiden osuutta koko Etelä-Suomessa.

Eniten Pirkanmaan uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin lajeihin ja uhanalaisiin luontotyyppeihin vaikuttavat tulevaisuudessa metsätalouteen liittyvät toimet. Lisäksi niihin vaikuttavat muun muassa vesien rehevöityminen ja likaantuminen sekä vesien säännöstely.

Lähde: Suomen ympäristökeskuksen Pirkanmaan uhanalaiset lajit ja luontotyypit –raportti.

Pirkanmaan ely-keskuksen projektisuunnittelijat Suvi Järvenpää (vas.), Kristiina Tolvanen ja Veera Mäkitalo ovat sitä mieltä, ettei luontokatoa ja ilmastonmuutosta pidä verrata keskenään siinä, kumpi on suurempi tai akuutimpi kriisi.

Niityllä Akaassa kasvaa jo kukkinut tummatulikukka. Luontoportin mukaan se on muinaistulokas, joka on saattanut levitä Suomeen jo rautakaudella. On mahdollista, että senaikaiset ihmiset ovat levittäneet lajia tarkoituksella lääkekasviksi. Sen elinmahdollisuudet heikkenevät, jos perinnebiotoopit kasvavat umpeen.

Yhteydessä ilmastokriisiin

Luontokadon yhtenä ajurina toimii aikamme toinen suuri ympäristökriisi eli ilmastonmuutos. Kun ilmasto muuttuu yhä lämpimämmäksi, useilla lajeilla ei ole enää niiden vaatimia elinolosuhteita. Tolvasen mukaan näitä kahta kriisiä ei voi erottaa toisistaan.

”Kun luontokatoa tapahtuu, se saattaa osaltaan ruokkia ilmastonmuutosta. Tällöin meillä ei ole esimerkiksi enää yhtä tehokkaita hiilinieluja", hän selittää.

Muita luontokadon aiheuttajia ovat muun muassa suora eliöiden hyötykäyttö, saasteet ja vieraslajit. Tolvasen mukaan vasta viime vuosina on alettu puhua siitä, että suomalaisten ja muiden maiden kansalaisten elämäntavat ja yhteiskunnalliset rakenteet ovat luontokadon juurisyitä. Yksi hyvä esimerkki hänestä on tehomaatalous, joka ei suosi monipuolista tuotantoa tai pienlaidunnusta.

”Sellaiset saattavat olla suuria vaikuttimia. Aikaisemmin tunnistettuja syitä ovat, että meillä on tietynlaista maankäyttöä ja tietynlaista metsätaloutta. Mutta on pyritty jo ajattelemaan sen taakse, miksi meillä on niitä asioita.”

Esimerkiksi Etelä-Suomessa, johon Pirkanmaakin lukeutuu, luontokatoa edistää Tolvasen mukaan kova maankäytön paine.

”Etelä-Suomi on perinteisesti ollut sellainen alue, jossa vanhaa metsää ei juurikaan ole. Ainakaan verrattuna Lappiin, jossa paine asutukseen ja maankäyttöön ei ole niin kova.”

Mitä?

Luontokato Suomessa

Luontokato tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden romahdusta, joka on ihmisen aiheuttamaa. Se on käynnissä kaikkialla maapallolla.

Kyseessä on maailman historian kuudes sukupuuttoaalto. Luontoa katoaa nopeammin kuin koskaan aiemmin historian aikana.

Suomessa joka yhdeksäs laji on uhanalainen, ja luontotyypeistä joka toinen.

Uutta kansallista monimuotoisuusstrategiaa ja siihen liittyvää toimintaohjelmaa valmistellaan vuoteen 2035. Se lähtee lausunnoille alkusyksystä 2022.

Lähteet: Sitran tulevaisuussanasto ja Ympäristöministeriö.

Akaan niityllä kasvaa muun muassa maarianverijuurta, jonka elinmahdollisuuksia perinnebiotooppien umpeenkasvu heikentää. Luontoportin mukaan kasvia on käytetty rohtona, ja se on auttanut ruoansulatuselimistön, maksan ja sappiteiden vaivoihin. Vielä nykyäänkin sitä lisätään joihinkin teesekoituksiin.

Ruokaa ja lääkkeitä

Mutta mitä sen on väliä, jos jokin laji häviää luonnosta? Kai ihmiskunta pärjäisi ilman jotain keskinkertaisen näköistä kukkaa?

Kyllä sillä on silti väliä. Kyseinen kukka voi olla tiettyjen hyönteisten ravinto tai pesimispaikka. Jos kukka häviää, myös hyönteiset voivat hävitä.

”Siinä häviää pölyttäjiä, ja sitten taas me ihmiset olemme pulassa, koska meillä ei ole ruokaa”, Tolvanen avaa.

Tosin kerrannaisvaikutusten selvittäminen on hyvin hankalaa.

”Se ei välttämättä ole lineaarista, että koska tämä laji katosi, katosi myös tuo. Se menee ennemminkin niin, että koska tämä laji katosi, katosi myös kymmenen muuta”, hän jatkaa.

Hänen mukaansa me ihmiset otamme edelleen kaiken luonnosta.

”Jos lajeja katoaa, saattaa mennä myös joitakin lääkeaineita”, hän nostaa esiin toisena seikkana.

Yksi hyvä esimerkki on marjakuusi, josta saadaan syöpälääkkeenäkin käytettyä taksaania. Jos marjakuuset häviäisivät, lopulta myös syöpien hoitaminen saattaisi vaikeutua.

Ja ehkä kasveista ja eläimistä ei tarvitse olla suoraa hyötyä ihmisille. Niillä voisi nähdä olevan myös oma, ihmisten tarpeista riippumaton arvo.

”Yksi esimerkki, miten luontokato näkyy, on se, mistä vanhemmat ihmiset puhuvat paljon. Että tässä oli ennen tosi kaunis kukkaniitty ja värejä oli joka lähtöön, mutta nyt siinä on pajukko tai heinikko”, Suvi Järvenpää kertoo. Heinikkoa niitti Pirkanmaan ely-keskuksen luontotiimin työntekijä.

Jokainen voi ylläpitää luonnon monimuotoisuutta omalla toiminnallaan. Jos ei ole omaa niittyä, jonka umpeenkasvua estää niittämällä sitä, voi luontokatoa hidastaa esimerkiksi kierrättämällä ja muuttamalla kulutustottumuksiaan kestävämpään suuntaan.

Vieraslajien torjuntaa

Luontotyypit voivat kadota eri syistä. Ely-keskuksen projektisuunnittelijan Suvi Järvenpään mukaan vanhat metsät katoavat tavallisesti siksi, että niitä hoidetaan liikaa tai ne hävitetään. Sen sijaan kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet, eli toisin sanoen perinnebiotoopit, katoavat siksi, että ne jätetään hoitamatta.

”Lajisto on syntynyt sen takia, että sitä on hoidettu ja niitetty”, Järvenpää muistuttaa.

Vaikka omaa niittyä ei ole, voi luontokadon hidastamisen eteen tehdä muutakin. Järvenpään mukaan jokainen voi ryhtyä esimerkiksi torjumaan vieraslajeja.

”Voi vaikka ottaa tienpätkän hoitoon ja pitää siitä vuosittain huolta. Ei tarvitse ottaa kaikkia Pirkanmaan vieraslajeja omalle kontolleen, vaan riittää, että kitkee lupiinit siltä pätkältä", hän ehdottaa.

Akaalaisella niityllä lekotteli myös kiitäjän toukka. Ne elävät Laji.fi-sivuston mukaan puilla, pensailla ja ruohoilla. Ne myös koteloituvat maahan ilman kotelokoppaa.

Toivoa on

Pirkanmaa on ensimmäinen maakunta Suomessa, jolle Pirkanmaan liitto ja ely-keskus ovat tehneet oman luonnon monimuotoisuus – eli Lumo-ohjelman. Se julkaistiin kesällä juuri ennen juhannusta ja se on voimassa vuosina 2022–2030. Tolvasen mukaan tavoitteena on saada luontokadon eteneminen pysähtymään ja kauden loppupuolella jopa lisätä monimuotoisuutta. Ohjelman pohjalta valmistellaan syksyllä toimenpidesuunnitelma, joka sisältää konkreettisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Lopuksi on suuren kysymyksen aika. Olemmeko jo myöhässä, vai voiko luontokatoa enää hidastaa? Tolvanen mainitsee esimerkkinä kuukkelin.

”Jos laji on täysin maapallolta poistunut, sitähän ei saa enää takaisin”, hän myöntää.

”Mutta meillä Suomessa on paljon niin sanottuja alueellisia sukupuuttoja. Esimerkiksi kuukkeli elää pohjoisessa yhä edelleen, mutta Etelä-Suomesta se on kadonnut.”

Hän kertoo, että kuukkeli elää vanhassa metsässä ja käyttää naavaa pesän rakentamisessa. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan sen elinympäristöistä muun muassa korvet, rämeet ja lehtolaikut ovat uhanalaisia luontotyyppejä.

”Jos meillä alkaa olla vanhaa metsää riittävän laajoiksi reviireiksi, voi olla, että kuukkelikin palaisi”, Tolvanen lopettaa toiveikkaasti.

Yksi viimeaikainen onnistuminen tapahtui Enontekiöllä. Naali, äärimmäisen uhanalainen koiraeläin, oli onnistunut pesimään Suomessa ensimmäistä kertaa vuoden 1996 jälkeen. Heinäkuussa pesäkummulta havaittiin emo ja kolme poikasta.

Lauantaina 27. elokuuta vietetään Suomen luonnon päivää.

Lue lisää: Vuosikymmeniksi Suomesta kadonnut naali ilmestyi yhtäkkiä tutkijan silmien eteen tunturilla  – tässä ovat historialliset poikaset

Lue lisää: Luontokadon torjunta samalle viivalle ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut