Ylöjärveläinen Sanna Silvast järjesti arkensa niin, että omat ja muiden lapset voivat harrastaa – Tiistaisin poikia kuljetetaan kuuteen eri harrastukseen kolmessa kaupungissa: ”Melko intensiivistä on”

Pirkanmaalla toimii valtava määrä erilaisia harrasteryhmiä, jotka tarvitsevat toimiakseen vapaaehtoisia. Heitä on entistä vaikeampi löytää. Aamulehden haastattelemat vapaaehtoiset kertovat, kuinka he suunnittelevat oman arkensa osittain sen perusteella, että harrastaminen on muille mahdollista.

Neljän pojan äiti Sanna Silvast kertoo, että hänen tekemänsä vapaaehtoistyö ei olisi mahdollista ilman puoliso Jouni Silvastin tukea. Samalla kun Silvast osallistuu vapaaehtoistoimintaan, puoliso pyörittää arkea kotona.

14.8. 7:00

Aamulehti

Harrastus- ja urheilutoimintaan löytyy vuosi vuodelta yhä vähemmän vapaaehtoisia, vaikka he ovat seurojen elinehto.

Pirkanmaan suurimman urheiluseuran, Ilves ry:n puheenjohtaja Kari Pansio kertoo, että vapaaehtoisten mukaan saamiseksi tehdään jatkuvasti enemmän töitä. ”Ilman vapaaehtoisia harva yhdistys tai seura voi toimia. Ilman vapaaehtoisia Suomessa ei voisi olla tällaista urheilukenttää. Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta saamme innokkaita vapaaehtoisia erityisesti operatiiviselle puolelle esimerkiksi joukkueenjohtajiksi ja valmentajiksi”, Pansio sanoo.

Yhdistystoiminnan kovin vastustaja on kiireinen arki, jossa harrastavien lasten huoltajat siirtyvät minuuttiaikataululla paikasta toiseen. Pansio kertoo, että yllättävän usein myös ajatus uuden oppimisen vaikeudesta saattaa olla este mukanaololle.

Pansion mukaan omaa aikaansa ei tarvitse antaa valtavia määriä harrastus­toiminnassa. Jo siitäkin on apua, että tarjoutuu vapaaehtoiseksi esimerkiksi tunniksi tai puoleksi. Myös opastusta ja koulutusta eri tehtäviin on saatavilla. ”Parasta seuratyössä mukana olemisessa on se, että siinä pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja huomaa, miten yhdessä tekemisen kautta saadaan isojakin asioita aikaan”.

Mitä?

Kolme vinkkiä seuratyön aloittamiseen

1. Tutustu erilaisiin seuroihin ja yhdistyksiin ja valitse niistä omaa mielenkiintoa lähellä oleva toimija. Mikäli lapsesi on jo mukana harrastustoiminnassa, kyseisessä seurassa tai yhdistyksessä on varmasti tarvetta lisäkäsille erilaisissa tehtävissä.

2. Ole avoin uudelle. Kaikki asiat ja tekeminen eivät välttämättä ole seuroissa ja yhdistyksissä täysin optimaalisessa kunnossa, mutta omalla tekemisellä voit auttaa saamaan asioita paremmalle tolalle.

3. Mieti ajankäyttöäsi. Kuinka paljon olet mahdollisesti valmis antamaan omaa panostasi? Tämä on tärkeää, jotta pettymyksiä ei tule puolin ja toisin.

Kiirettä pitää

Yhteensä noin kymmenen vuotta harrastustoiminnan vapaaehtoisena toiminut ylöjärveläinen Sanna Silvast tunnistaa Pansion havainnot hiipuneesta innosta toimia vapaaehtoisena. ”Sen lisäksi, että nykyään ollaan kiireisempiä, ollaan myös tietoisempia omasta vapaa-ajasta. Arvioni on, että aikaisemmin oli helpompi saada ihmisiä aktivoitua.”

Neljän pojan äiti toimii kahden lapsensa jalkapallojoukkueiden joukkueenjohtajana ja yhden lapsensa jalkapallojoukkueen valmennustiimin jäsenenä. Lisäksi hän vetää kerran viikossa agilityharjoituksia aikuisille koiraharrastajille.

Aamulehti kuvasi Sanna Silvastin tiistaina alkuillasta lapsensa jalkapalloharjoituksissa Ylöjärven Aron nurmikentällä. Paikalle hän oli saapunut suoraan toisen lapsensa harjoituksista Tiuravuoren kentältä.

Vapaaehtoistoiminnan ohella Silvast sekä hänen puolisonsa kuljettavat poikiaan jalkapalloharjoituksiin ja uintiryhmiin. Harrastuskertoja on viikossa yli 20. ”Kiireisin päivä on tiistai. Tällöin kuljetamme poikia kuuteen eri harrastukseen kolmessa eri kaupungissa. Siinä välissä toimin myös joukkueenjohtajana.”

Hektinen elämä on Silvastille elämäntapa, jossa muu arki sekä oma työ on rytmitetty siten, että omat ja muiden lapset voivat harrastaa ja pelata.

Mutta kuinka paljon vapaaehtoistyö Silvastin aikaa vie? ”En ole laskenut, eikä varmasti kannatakaan. Jotta tämä kaikki on mahdollista, teen 80-prosenttista työaikaa pääosin yövuoroissa. Joukkueenjohtajan töitä teen iltaisin ja yöaikaan. Valmennustehtävissä menee kolme iltaa viikossa, ja siihen tulee kaikkien lasten ja joukkueiden peli- ja kisamatkat päälle, joten melko intensiivistä on”, Silvast kuvailee.

Silvastin tahti on hengästyttävä. Hän kuitenkin painottaa, että harrastustoiminnassa tätä ei missään nimessä oleteta kaikilta ja tärkeää on, että vapaaehtoistyö on edelleen nimensä mukaisesti vapaaehtoista. ”Tiedän, että osassa joukkueita toiminta on muutettu sellaiseksi, että jokainen saa oman vuoron, joka tulee hoitaa tavalla tai toisella. Meidän joukkueissa on pidetty edelleen kiinni vapaaehtoisuudesta, vaikka toki välillä kannustamme aktiivisemmin mukaan myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat jääneet enemmän taka-alalle”, Silvast kertoo.

Ylöjärveläinen Janne Toivonen kertoo, ettei hän laske harrastus- ja vapaa-ajantoimintaan meneviä ajokilometrejä ja euroja. Maanantaina illalla Janne Toivonen kuljetti poikansa Severi Toivosen jalkapallotreeneihin Pirkkahallille. Vaikka autossa olisi ollut tilaa, tällä kertaa kyydissä ei poikkeuksellisesti kulkenut muita. Toivonen sanoo, että harrastuskyyteihin otetaan aina mukaan kaikki, jotka vain mahtuvat.

Teekkaritaustasta hyötyä

Vapaaehtoisten löytämisen vaikeus on tuttua myös Ylöjärven Siivikkalassa asuvalle Janne Toivoselle, joka on ollut mukana järjestämässä erilaista seura- ja urheilutoimintaa opiskeluajoilta lähtien. Takana on tehtäviä joukkueenjohtajana ja valmentajana.

Tällä hetkellä koripallojoukkue Raholan Pyrkivän johtokunnassa sekä seuran minipoikien joukkueenjohtajana toimiva Toivonen tekee lisäksi vapaaehtoistyötä Siivikkalan Nuoret ry:ssä. ”On harmillista, että talkoohenki on nykyään marginaalissa ja ihmisiä on vaikeaa sitouttaa toimintaan edes yhden kauden ajaksi. Tämä on seuroille huono asia, sillä harrastajille ei pystytä lupaamaan kamalasti ylimääräistä toimintaa, jos ei ole vapaaehtoisia.”

Ylöjärveläinen seura- ja yhdistysaktiivi Janne Toivonen teki maanantaina illalla töitä Pirkkalan Partolassa sijaitsevassa kahvilassa sillä aikaa, kun hänen poikansa Severi Toivonen osallistui jalkapalloharjoituksiin Pirkkahallilla.

Toivonen kertoo, että joskus on väläytelty vaihtoehtoa, jossa huoltajat korvaisivat vapaaehtoistoimintaa rahalla. Tämä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan vaihtoehto. ”Tämä liittyy vahvasti eriarvoistumiseen siitä näkökulmasta, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia korvata talkootöitä rahalla.”

Toivonen sanoo, että rahallisen korvauksen sijaan asioita on mahdollista muuttaa oikealla asenteella ja tekemisen meiningillä. ”Vaikka oma touhupetteriasenne on tullut verenperintönä isältäni, vastaava asenne on seuratoiminnassa mahdollista kaikille. Tykkään siitä, että asioita saadaan aikaiseksi, eikä vaan suunnitella – ja tätä ajatusmallia yritän siirtää myös muille”.

20 tuntia viikossa

Vapaaehtoisena toimiminen on tuttua myös Hannele Katajamäelle, joka käyttää oman päivätyönsä ohella viikoittain noin 20 tuntia Suomen Islanninhevosyhdistyksen sekä Ylöjärvellä toimivan paikallisyhdistys Snöggyr ry:n toimintaan.

Poikkeuksellisen Katajamäen vapaaehtoistoiminnasta islanninhevosten parissa tekee se, ettei hän tällä hetkellä harrasta itse aktiivisesti ratsastusta tai omista omaa hevosta, vaan hän toimii ainoastaan toimihenkilönä yhdistystoiminnassa.

Katajamäki kertoo, että vaikka lähiperhe kommentoi hänen panostaan välillä järjettömäksi, saatu kiitos kannustaa häntä tekemään vapaaehtoistyötä.

Kuluva vuosi on ollut Katajamäelle erityisen hektinen, kun yhdistysten järjestettävänä ovat olleet World ranking- ja SM-kilpailuiden lisäksi tällä viikolla Maarianhaminassa järjestetyt Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Lisätyötä on tuonut uuden tulosjärjestelmän käyttöönotto. ”Vaikka välillä tuntuisikin siltä, ettei vapaaehtoistyötä jaksaisi yhdessä hetkessä tehdä, jotenkin aika kuitenkin kultaa muistot – ja sitten sitä mennään taas.”

Hannele Katajamäki talkoili Ahvenanmaalla, jossa järjestettiin islanninhevosten Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Katajamäki sekä muut Pirkanmaan vapaaehtoiset lähtivät kohti Ahvenanmaata viime sunnuntaina. Ennen lähtöä vapaaehtoisten autot pakattiin täyteen tavaraa.

Menossa Katajamäki on ollut myös tällä viikolla, kun hän osallistui yli sadan muun vapaaehtoisen kanssa PM-kisojen järjestämiseen Ahvenanmaalla. ”Takana on vuoden kestänyt aktiivinen suunnitteluvaihe, joka huipentuu nyt. Tämä on ollut iso ponnistus”.

Katajamäki allekirjoittaa muiden aktiivien näkemyksen halukkaiden vapaaehtoisten määrän vähentymisestä. Hevosihmiset ovat kuitenkin löytäneet luovan ratkaisun, joka on myös tuottanut tulosta. ”Paikallisjärjestömme hr-vastaava Johanna Veijanen on kehittänyt kilpailuihin pop up-vapaaehtoismallin. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa kilpailuissa oleva voi ilmoittautua paikan päällä oman aikataulunsa mukaan esimerkiksi pieneen yksittäiseen tehtävään ilman suurempaa sitoutumista.”

Katajamäki sanoo, että pop up -malli on yksi uusi ja hyvä matalan kynnyksen tapa ylläpitää vapaaehtoistoimintaa, mutta koko vapaaehtoiskenttää se ei korvaa. ”Ilman sitoutuneita vapaaehtoisia juurikaan mitään toimintaa ei voi olla”.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut