Pariskunta osti perinteikkään hotellin Valkeakoskelta –  molemmat uupuivat, mutta innostus ei häviä: ”Tulee hyvä mieli, kun saa tänne jotain uutta aikaan”

Yrittäjäpari Piia Kuparinen ja Tomi Kuparinen kertovat, miksi he innostuivat ostamaan perinteikkään hotellin ja keitä he ovat. Aamulehti kiertää vuorotellen Pirkanmaan kunnat ja paneutuu kiinnostaviin paikallisiin puheenaiheisiin.

Yrittäjät Tomi ja Piia Kuparinen Valkeakoskelta tekivät kolmisen vuotta sitten päätöksen hotelli- ja ravintolatoiminnan ostamisesta kotipaikkakunnalta. He palasivat kuusi vuotta sitten ulkomaanvuosien jälkeen Suomeen.

9.8. 6:00

Aamulehti

Miksi perinteikäs Hotelli Waltikka Valkeakoskella sai Piia Kuparisen, 47, syttymään? Hän hyväksyi heti puolisonsa Tomi Kuparisen, 49, idean hotellin liiketoiminnan ostamisesta. Kolme vuotta sitten tehtyä kauppaa edelsi tukku teilattuja yritysideoita.

Tapaan yrittäjäpariskunnan heidän kodissaan Valkeakoskella. Perheen koti on rakennettu vuoden 2009 asuntomessujen jälkeen Lintulan kaupunginosan laitamille. Hymyilevä pariskunta avaa oven, mutta siinä samassa Lulu-koira haukkuu vieraan.

Ketkä?

Piia ja Tomi Kuparinen

Syntyneet 1974 Muhoksella ja 1972 Valkeakoskella.

Asuvat Valkeakoskella Lintulassa.

Perheessä 21-vuotias tytär, 19- ja 15-vuotiaat pojat sekä 10-vuotias yorkshirenterrieri Lulu.

Yrittäjinä Hotelli Waltikassa ja Valkeakosken Pienvarastot oy:ssä.

Lulu liimautuu emäntäänsä, lipaisee tätä. Oman perheen naiset ovat sille läheisimmät. Piia Kuparinen kertoo asiantuntijan arvioineen, että ennen koiran ostamista perheeseen sitä on kohdeltu kaltoin.

Yorkshirenterrieri Lulusta tuli perheenjäsen kymmenen vuotta sitten Kiinassa.

Koira hankittiin perheeseen Kiinassa. Automaatioinsinööriksi kouluttautuneen Tomi Kuparisen parikymmenvuotinen ura Nokian ja Microsoftin palveluksessa tarjosi mahdollisuuden muuttaa ulkomaille. Perhe on asunut Kiinan lisäksi Japanissa, Tanskassa, Brasiliassa ja Vietnamissa.

Perheen talon eteen parkkeerattu Valkeakosken Pienvarastot oy:n pakettiauto muistuttaa Kuparisten toisesta firmasta. Sen he perustivat kahdeksan vuotta sitten Brasiliassa asuessaan. Yrityksellä on suuri merkitys, vaikka liikevaihto jää hieman alle 200 000 euron. ”Viivan alle jää muutamia kymmeniä tuhansia, joista tuloutamme palkkamme”, Tomi Kuparinen kertoo.

Yrityksen perustaminen valmisteli palkkatyön jättämistä. ”Minulla oli selkeä visio, että haluan kokeilla jotain muutakin elämässäni.”

Varastobisnes tuli tutuksi ulkomailla asuessa. ”Korona-aikanakin toimiala oli aika stabiili verrattuna vaikka hotelli- ja ravintolabisnekseen.”

Työpaikkaromanssi

Pari on ollut yhdessä lähes 30 vuotta. Muhoksella syntynyt Piia Kuparinen oli teini, kun perhe muutti isän työn vuoksi Pohjois-Pohjanmaalta Pirkanmaalle. Perhe asettui Kyröskoskelle Hämeenkyröön.

Työ Kyrel oy:ssä toi vuonna 1993 myös Tomi Kuparisen Kyröskoskelle. ”Näin siellä töissä sellaisen pirtsakan hyvännäköisen tytön. Menin höpöttelemään hänelle”, hän kertoo.

Piia ja Tomi Kuparinen ovat olleet yhdessä lähes 30 vuotta, joista avioliitossa 24 vuotta.

”Muistan aina punaiset Conversen tennarit, jotka hänellä oli jalassa”, Piia Kuparinen sanoo kujeillen ja kuvailee myös ihastuksensa hiuksia. ”Sellaiset kuin Jason Donovanilla! Muistatteko?”

Muistamme toki takatukkaisen australialaisen, joka lauloi suudelmin suljetuista kirjeistä (Sealed with a kiss, 1989).

”Vuoden kuluttua seurasin Tomia tänne. Aloitin koulun silloisessa Valkeakosken kauppaoppilaitoksessa.” Ensin koti oli vuokra-asunnossa, sitten pari rakensi talon. Se jäi taakse vuonna 2006, kun tavarat pakattiin ulkomaille muuttoa varten. Vanhimmat lapset syntyivät Suomessa, kuopus Japanissa.

”Jäi vähän koukkuun”

Perhe muutti kuusi vuotta sitten takaisin Suomeen ja Valkeakoskelle, vaikka Piia Kuparinen harasi sitä vastaan. ”Ensimmäinen vuosi täällä oli todella raskas, sillä katsoin koko ajan Tomille työpaikkoja lähteäksemme pois. Ulkomailla asumiseen jäi vähän koukkuun.”

Hän toimi ulkomailla kotiäitinä. Hän myös opetti vuosien varrella Suomi-koulussa suomen kieltä ja Suomen kulttuuria.

Paluu Suomeen oli Tomi Kuparisen mielestä väistämätön, jotta lapset voivat luoda läheiset suhteet isovanhempiinsa ja hän nahkansa yrittäjäksi.

Mikä on parasta, mitä vuodet ulkomailla jättivät elämäänne?

”Lapsemme osaavat käyttäytyä. Heistä tuli aika kohteliaita”, Tomi Kuparinen arvioi. ”Ja rohkeita, esiintymistaitoisia sekä suvaitsevaisia”, Piia Kuparinen sanoo.

Lapset ovat käyneet koulunsa maailmalla ja Suomessa englannin kielellä. ”Heidän suomen kielensä on jännän kuuloista”, äiti kertoo. ”Emme yllättyisi, vaikka he löytäisivät itsensä taas joskus ulkomailta”, isä lisää.

”Ei joulu joka päivä”

Moni jutulle kaupungilla jäävä ihastelee perheen elämää ulkomailla, vaikka se olikin perhearkea. ”Ei siellä oltu kahdeksaa tuntia altaalla, manikyyrissä tai pedikyyrissä. Kyllä se vähän erilaista oli”, Piia Kuparinen sanoo. ”Ei sielläkään joulu joka päivä ollut, vaan kyllä sielläkin omat arjen haasteensa olivat”, puoliso vahvistaa.

Monille sattumuksille voi nyt nauraa. Kuten sen tuomille tilanteille, että he eivät osaa portugalia. ”Pesin Brasiliassa pyykkiä puoli vuotta huuhteluaineella. Mietin pesun jälkeen, että onpa jännän pehmeitä vaatteita”, Piia Kuparinen kertoo.

Lopulta kylään tullut puolison työkaverin paikallinen vaimo vilkaisi purnukkaa ja kertoi, mistä vaatteiden pehmeys johtuu.

Ulkomailla asuminen antoi tilaisuuden katsoa Suomea ja Valkeakoskea uusin silmin. ”Täällä on superkaunista. Vesistö on aivan kaupungin keskellä, ja koko ajan kaupunki tekee uutta tänne”, Piia Kuparinen arvioi.

”Hommat toimivat, kauneus, puhtaus. Ei tätä osaa välttämättä arvostaa sillä tavalla, jos näet sen koko ajan”, Tomi Kuparinen sanoo.

Otan puheeksi Kummelien Kontio & Parmas -sarjan, jonka tunnetuksi tekemä kahvila Mokka-Pirtti houkuttaa turisteja paikkakunnalle. Myös Waltikka pääsi sarjaan mukaan. ”Olihan Piialla roolikin siinä baarimikkona”, Tomi Kuparinen kertoo.

”Ostetaanko Waltikka?”

Suomessa Kuparinen linkosi vaimolleen yritysideoita tuloksetta. ”Kunnes”, he sanovat painokkaasti peräkkäin.

”Hän sanoi, että hei kuule, ostetaanko Waltikka? Minä olin, että hei, ostetaan vaan!” Piia Kuparinen kertoo. ”Minusta se oli sitä, että Waltikka kuuluu Valkeakoskelle! Emme tienneet alasta mitään, mutta olimme tarpeeksi hulluja lähtemään mukaan.”

Kaupat tehtiin ja ideoita alkoi pulputa, ja pari käytti omia matkailukokemuksiaan niiden pohjana.

Heillä ei voinut olla aavistusta, mitä 2020 iskevä koronapandemia tarkoittaisi. Liikevaihto laski edellisvuoden 1,8 miljoonasta eurosta 1,02 miljoonaan. Viimeisin tilinpäätös vuodelta 2020 kertoo, että tilikauden tulos oli 22 000 euroa.

”Paska päivä”

Piia Kuparinen muistaa tarkkaan, mitkä olivat tunnelmat, kun maaliskuussa 2020 ilmoitettiin maan sulkeutuvan. Peruutuksia alkoi virrata myös Waltikkaan. ”Tomilla oli päällään Klamydian paita, jossa lukee takana Paska päivä. Se kuvasti niin sitä hetkeä.”

Toimitusjohtajana toimiva Tomi Kuparinen ahdistui yrityksen talousluvuista. Nousi huoli myös työntekijöistä. ”Etsimme osalle heistä töitä muualta. Yritimme järjestään asiat niin, että selviämme tästä jotenkin.”

”Tykkään siitä, että olemme samalla viivalla, on kyse työntekijöistä tai meistä”, Piia Kuparinen sanoo.

Luopuminen hotelli- ja ravintolabisneksestä ei ollut Tomi Kuparisen mukaan vaihtoehto. ”Se ei vaan ollut.”

”Emme missä nimessä ole vieläkään kunnossa. Katsotaan nyt, kuinka kauan toipumiseen menee”, Tomi Kuparinen sanoo.

”En mä tiedä, oli vaan pakko”, hän huokaa kysymykseen, mikä on auttanut pahimpina hetkinä.

”Molemmat ihan loppu”

”Jos olemme rehellisiä, olemme molemmat olleet ihan loppu”, Piia Kuparinen kertoo. ”Emme missä nimessä ole vieläkään kunnossa. Katsotaan nyt, kuinka kauan toipumiseen menee”, Tomi Kuparinen sanoo.

He eivät ole halunneet lisätä toistensa paineita puhumalla uuvuttavista työasioista keskenään. Piia Kuparinen sai apua lääkäriltä, joogasta ja meditaatiosta. Puoliso purki tilannetta ystävänsä kanssa.

Lähes ympäripyöreitä vuorokausia töitä tehnyt yrittäjäpari päätti antaa vastuuta työntekijöilleen. ”Oli vapauttavaa huomata, että se toimii”, Tomi Kuparinen sanoo.

Waltikka hyötyy myös parin remontti-innostuksesta. ”Sähköpostiin en koske oikein vieläkään, mutta puutöihin sytyn helposti”, Tomi Kuparinen kertoo.

”Remontoidessa näkee koko ajan työn tuloksen. Se on niin hienoa”, ihastelee sisustamisesta nauttiva Piia Kuparinen.

”Haluamme kaikkien onnistuvan”

”Kyllä me tästä lähdemme pihahommiin heti, kun te lähdette pois”, Tomi Kuparinen vihjaa. ”Kaadamme puita, leikkaamme pensaita ja nypimme rikkaruohoja”, puoliso kertoo.

Suunnitelma koituu keskeisellä paikalla Apianlahden tuntumassa sijaitsevan Waltikan hyväksi.

”Olemme ehkä siinä mielessä erilaisia yrittäjiä, että haluamme kaikkien onnistuvan”, Piia Kuparinen sanoo.

Touhuamisella on saatu aikaan myös minigolf-rata, kota, cruising-tapahtuma ja venetsialaiset. ”Tulee hyvä mieli, kun saa tänne jotain uutta aikaan. En tiedä, onko se ikä vai mikä, mutta Valkeakoski on aika tärkeäkin meille”, Tomi Kuparinen pohtii.

Yrittäjäpari sanoo, että kaikki ideat eivät sada omaan laariin, mutta se ei ole ratkaisevaa. ”Olemme ehkä siinä mielessä erilaisia yrittäjiä, että haluamme kaikkien onnistuvan”, Piia Kuparinen kertoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut