Pirkanmaalaiset lähiruoan tuottajat kertovat rankasta työstään: ”Täytyy rakastaa yli kaiken sitä hommaa”

Aamulehti haastatteli pirkanmaalaisen karjankasvattajan, kalastajan, luomuviljelijän ja mehiläistarhaajan. Heidän mukaansa työtä on paljon ja se on välillä raskasta, mutta tuotteille löytyy myös ostajia.

Ari Alarautalammi kertoo, että hän syöttää karjalleen nurmea niin kesällä kuin talvella. ”Vaikka olisikin ääriolosuhteita, ei se tee meikäläisen hommasta täydellistä katastrofia minään vuonna. Pystyn tuottamaan rehun kuivanakin kesänä, kuten muutama vuosi takaperin.”

14.8. 5:00

Aamulehti

Ruokaa tuottavien tilojen määrä laskee nyt nopeasti. Näin kertovat Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n alueellisten liittojen puheenjohtajat tiedotteessaan. Heidän mukaansa maatiloilla on taloushuolia samaan aikaan kun kaupan alalla tehdään ennätystuloksia. Heidän mielestään se kertoo ruokaketjun ristiriidasta. Puheenjohtajien mielestä maatalouden näkymät pitkällä aikavälillä ovat kuitenkin varsin hyvät.

Aamulehti jututti pirkanmaalaisia ruoantuottajia siitä, millaista heidän työnsä on.

Ari Alarautalammella on sukutila Ikaalisissa. ”Olisi hyvä, jos normaalissakin viljelyssä tuottajat kokeilisivat, miltä tuntuu viljellä luomua vaikka muutamalla lohkolla ja katsoisivat, miltä se näyttää.”

Karjankasvattaja: kysyntää liioitellaan

Ari Alarautalammi kasvattaa luomukyyttövasikoita tilallaan Ikaalisissa. Hänen mukaansa niiden lihan maku erottuu tavallisesta verrokkituotteesta. Makuun vaikuttaa se, että liha on lähes rasvatonta, eläin teurastuksen aikaan nuori ja nautojen syömässä rehussa ei käytetä apulantaa. ”Koska ne ovat hidaskasvuisia, ne eivät kehitä rasvaa. Ja tietysti vielä se, että osa lähtee suoraan emän alta, kun ovat olleet suunnilleen puoli vuotta emän alla nurmella ja laitumella.”

Erityisen tyytyväinen Alarautalammi on siitä, että hän sai sopimuksen muutaman Tampereella ja Ylöjärvellä sijaitsevan ruokakaupan kanssa. Ennen koronaa Alarautalammi myi lihaansa ravintoloille, mutta ravintolarajoitusten aikaan se hänen sanojensa mukaan ”toppasi vallan”.

Alarautalammi on tyytyväinen hintaan, jonka lihastaan saa. Hänen mielestään media antaa kuitenkin liian ruusuisen kuvan luomuruoan kysynnästä. ”Ei se silti kulje. Ihmiset mielikuvissaan haluavat käyttää sitä, ja ehkä he sitten haastattelussa kertovat käyttävänsä sitä.”

Alarautalammella on 56 hehtaaria peltoa, ja hän saa niistä kaikista tukea. Osa on luonnonhoitopeltoa, jonka hän sai tukien piiriin vuosi sitten. ”Panostin niihin lohkoihin useampia vuosia, että saan ne kategoriseen tukeen”, hän kertoo.

Hänen mielestään maatalouden tukipainotteisuutta pitäisi purkaa. ”Se tarvitsisi kääntää, että tuotetusta tuotteesta tulisi oma hintansa ja tukien osuutta vähennettäisiin.”

Ari Alarautalampi kertoo, että hänellä on tällä hetkellä noin 30 emoa ja 25 vasikkaa.

Kalastaja: myynti on helppoa

”Täytyy rakastaa yli kaiken sitä hommaa”, lempääläläinen kalastaja Pekka Rintamaa kertoo elämäntapa-ammatistaan. ”Puuduttaa ja uuvuttaa, ja talvella ihan laihtuu. Kyllä se ottaa koville, kun on kovaa fyysistä työtä, mutta siitä pitää tykätä.”

Hän kalastaa Pyhäjärvestä kuhaa, haukea, ahventa, siikaa ja madetta sekä ravustaa kesäisin. Kuha on hänen myymistään kaloista kallein, ja ilman sitä hän voisi ”laittaa lapun luukulle heti”. Kesällä pienien saaliiden aikana hän saattaa myös sienestää. Kalaa hän myy pääosin Tampereen kauppahalliin sekä muutamille ravintoloille.

Jos kalojen laatu on hyvä eikä niitä ylihinnoittele, niiden myyminen on Rintamaasta ”maailman helpointa”. Hänen mukaansa kalan kysyntä on kasvanut, eikä tarjonta pysy sen perässä.

Saaliin koko vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Huonoimmillaan kalaa voi saada päivässä vain muutaman kilon, parhaimmillaan jopa sata kiloa. Kesäisin järvellä tulee kalastettua päivittäin noin kuusi tuntia, mutta syksyllä päivät voivat venyä 12-tuntisiksi.

Työnsä haastavimmaksi osuudeksi Rintamaa nimeää kalastuslupien hakemisen. ”On niin pirstaleista, kun ammattilupia ei ole mahdollista saada kuin kaupungin vesille ja ihan muutamille kalastuskunnan alueille.”

Hän kertoo ostaneensa maanomistukseen liittyviä lupia, jotta pääsisi liikkumaan järvellä kalojen vaelluksen mukaan.

Rintamaa näkee työssään päivittäin ilmastonmuutoksen vaikutukset. Levää on yhä enemmän ja kauemmin, hauet ja säynävät ovat vähentyneet ja suutarit lisääntyneet. Lempäälän päässä järveä rehevöityminen on edennyt pikku hiljaa. ”Huuhtoumaa tulee järveen pelloilta mielettömästi”, hän sanoo. Tampereen päässä tilanne on onneksi päinvastainen, ja hänen mukaansa vesi on siellä puhdistunut.

Pekka ja Raija Lamppu pitävät luomutilaa Ikaalisissa. ”Aamupäivä menee aika mukavasti vielä, mutta iltapuolella alkaa tuntua”, Pekka Lamppu kertoo työnsä raskaudesta.

Luomuviljelijä: munilla kysyntää

”Munia ei oikein uskalla markkinoida enempää. Sehän se onkin, kun ei pysty vastaamaan kysyntään”, Frigårdin luomutilan luomuviljelijä Pekka Lamppu naurahtaa.

Kananmunat ovat päätuotteena hänen tilallaan Ikaalisissa. Sen lisäksi tilalla kasvatetaan mansikoita, vadelmia ja kasviksia. Lamppu kertoo, että hänen kananmuniensa keltuainen on keltaisempi kuin tavallisissa markettimunissa. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että kanat saavat kesällä olla ulkona ja syödä tuoretta rehua.

Lamppu kertoo saavansa toimeentulonsa ensisijaisesti myynnistä. Viljelyksistä hän ei saa paljon tukia, koska ne eivät ole kovin isoja.

Luomuviljelijäksi hän päätyi, koska esimerkiksi torjunta-aineet eivät miellyttäneet häntä, luomulle oli kysyntää ja siitä sai paremman hinnan. Lamppu kertoo pitävänsä työstään, vaikka sitä onkin enemmän kuin hän ehtii tehdä. ”Ongelma on siinä, että työtä on paljon ja toiminta niin pientä, ettei pysty palkkaamaan lisää ihmisiä.”

Frigårdin luomutilalla kanoja on noin 500. Kesäisin ne pääsevät ulos 2 000 neliön kokoiseen ulkotarhaan.

Mehiläistarhaaja: hunajaa ja jalostusta

Kiehtovaa. Näin Ruovedellä asuva mehiläistarhaaja Juhani Lundén kuvaa mehiläistarhausta. ”Siinä ollaan jatkuvasti luonnon kanssa tekemisissä. Ja täytyy jatkuvasti seurata luonnon kehittymistä ja kukkien kukkimista”, hän kertoo.

Lue lisää: Janne Pajula saa työssään varautua mehiläisten pistoksiin – Kävimme Kangasalla katsomassa mehiläistarhaajan työtä ja saimme oivan ruokavinkin

Mehiläispesiä hänellä on noin 50. Niiden lisäksi hänellä on saman verran pikkupesiä emotuotantoa varten. Hän myy hunajaansa muun muassa pariin Ruovedellä sijaitsevaan ruokakauppaan.

Lundén tekee metsätöitä vähintään yhtä paljon kuin mehiläistarhausta. Hänen mukaansa kovinkaan moni ei pärjää pelkällä tarhauksella.

Hunajan tuottamisen lisäksi Lundén myös jalostaa mehiläisiä. Hän on saanut kasvatettua mehiläiskannan, joka ei tarvitse torjunta-aineita varroapunkkia vastaan. Varroapunkki on mehiläisen ulkoloinen, joka voi tappaa yhdyskunnan muutamassa vuodessa. ”Sanon välillä leikilläni, mutta puoliksi tosissani, että meidän hunajamme on luomuakin luomumpaa, koska luomuhoidossa on sallittu varroatorjunta-aineiden käyttäminen”, hän naurahtaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut