Aamulehti
Pirkkalassa Nuolialan koulun viereisessä pienessä Kirkkoveräjän-mäen metsikössä sijaitsee yli 1 000 vuotta vanha hautaröykkiö, joka on todennäköisesti kuulunut pienelle perheelle. Nykyisin moni ei sitä huomaa ja kävelee sen päältä.
Hautaröykkiöt ovat kivistä tai kivistä ja maasta rakennettuja hautoja. Nuolialan röykkiö on peräisin rautakaudelta. Nyt joku on kaivanut muinaisjäänteeseen kuopan.
”Röykkiön päältä ei saisi kävellä, sillä se kuluttaa maanpintaa, eikä sitä saa missään tapauksessa kaivaa itsenäisesti. Maanpinnan alta alkaa muinaisjäänne, josta voi tulla vastaan palaneita luita ja röykkiön kiviä. Muinaisjäännös alkaa tuhoutua”, Pirkanmaan maakuntamuseon tutkija Vadim Adel kertoo.
Alue lienee monen koululaisen kotimatkan varrella ja suosittu leikkipaikka.
Adel on käynyt katsomassa Nuolialan röykkiötä, sillä Lions club Pirkkalan pirkattaret on adoptoinut sen. Hän antoi pirkattarille tietoa röykkiöstä ja selvittää pirkattarille, kuinka röykkiötä tulisi hoitaa. Hoitotoimenpiteet ovat vielä suunnitelmien alla, sillä asiantuntijoita täytyy konsultoida.
Vanhan monumentin adoptointi on vapaaehtoistyötä arkeologisten kohteiden, historiallisten rakenteiden ja vanhojen rakennusten suojelemiseksi. Pirkanmaalla Adoptoi monumentti -toimintaa organisoi Tampereella museokeskus Vapriikissa toimiva Pirkanmaan maakuntamuseo.
Lue lisää: Rautakauden miekka, luita ja karhunkynsiä – Viikinkiajan kalmistosta paljastui harvinaisia aarteita
Lue lisää: Kuka töhri nämä ikoniset kivet? – "Kyse on yhdestä Suomen merkittävimmästä muinaisjäännöksestä"
Hautaröykkiö on rakennettu maa-aineksesta ja kivistä. Jos ei ole perehtynyt muinaishistoriaan, ei välttämättä tiedä seisovansa haudan päällä, sillä röykkiö ei erotu maastosta kovin selkeästi. Hautaröykkiö on kuvassa männyn juuressa etualalla.
Uusi polku ja retkiä
Pirkkalan pirkattarien Kirsti Virtasen, Sari Neva-ahon ja Pirkko Ruotsalaisen mukaan suunnitelmissa olisi ainakin rakentaa uusi polku, joka kulkisi mäen alta. Nykyisin polku kulkee aivan röykkiön vierestä, miltei sen päältä.
Hautaröykkiön adoptoimisen idea tuli pirkattarien mukaan perustajajäseneltä Anita Rannalta, joka on erittäin kiinnostunut historiasta. Neva-aho puolestaan on nimetty vastuuhenkilöksi, joka hoitaa hautaa, kunhan suunnitelmat valmistuvat.
”Halusin ottaa tämän vastuulleni, sillä tätä voi tehdä mihin aikaan vain muiden kiireiden oheessa”, Neva-aho kertoo.
Pirkattaret haluaisivat röykkiön luo ainakin infotaulun, jotta kaikki tietäisivät, mikä paikka on kyseessä. Suunnitelmissa on myös järjestää retkiä, joilla kerrottaisiin hautaröykkiöiden historiasta. He aikovat myös teettää infolehtisiä.
”Ideoita otetaan vastaan”, adoptoijat sanovat.
Adoptointi allekirjoitettiin jo marraskuussa, mutta talvella hauta oli lumen peittämänä, joten tositoimiin on päästy vasta nyt.
Lions Club Pirkkalan pirkattariin kuuluu reilu kaksikymmentä naista. Pirkattarien presidentti on Kirsti Virtanen. Hänen mukaansa toiminta on rentoa, reipasta ja idearikasta. He esimerkiksi puhdistavat Pirkkalan rantoja hanhen kakasta.
Kirsti Virtanen, Sari Neva-aho ja Pirkko Ruotsalainen suunnittelevat hautaröykkiön hoitoa. Hoidossa ei voi edetä, ennen kuin museon ammattilaisilta tulee tarkkoja ohjeita. Neva-aho on vastuuhenkilö.
Palanutta luuta ja hiiltä
Ihmisjäänteet haluttiin muinoin peittää maalla ja kivillä todennäköisesti jo hygieniasyistäkin.
”Toisaalta hautapaikasta haluttiin tehdä myös näkyvä muille, millä ilmaistiin mahdollisesti omaa suhdetta esivanhempiin. Yksi hypoteesi on, että ne toimivat myös jonkinlaisina reviirimerkkeinä”, Adel kertoo.
Nuolialan röykkiön on tehty aikoinaan koetutkimus, jolloin näytekuopasta löytyi palanutta luuta ja hiiltä, mikä vahvisti sen olleen hauta. Ennen ruumiit poltettiin ennen hautaamista, ja pelkkä hautaaminen yleistyi vasta viikinkiajan (noin 800–1 050) lopusta lähtien.
Tampereella muinaisjäännöksiä voi mennä katselemaan esimerkiksi Reuharinniemeen. Siellä sijaitsee kaksi lapinrauniota. Ne ovat hautapaikkoja, jotka on tehty pelkistä kivistä.
Lapinrauniot ovat kuuluneet alkuperäisväestölle, jonka elinkeino perustui metsästämiseen, kalastamiseen ja keräilyyn. Sen sijaan esimerkiksi Nuolialan hautaröykkiö on kuulunut myöhemmin saapuneelle väestölle, joka harjoitti karjankasvatusta ja maanviljelyä.
Muinaisjäänteen päältä on kaivettu maata ja siihen on tehty syvä kuoppa. Se on ongelmallista, sillä muinaismuistoa ei saisi tuhota. Kuopan vuoksi sadevesi voi viedä maata mukanaan entisestään.
Joku on kaivanut hautaröykkiöön kuopan. Tiedossa ei ole kuka tai miksi, eikä onko kaivaja tiennyt, missä kaivaa.