Kokenut eläintenhoitaja Sirkku Laine ymmärtää ahtaalle joutuvia ihmisiä: ”Tuokaa eläin tänne, omasta elämästä ei tarvitse selittää”

Aamulehti, Akaa

Kun saapuu päiväunien aikaan löytöeläinkotiin Akaan Toijalassa, on turha maanitella kerälle kääriytyneiltä kissoilta huomiota. Yksi niistä kääntää ääniä kuultuaan pyöreän päänsä alas takaoikealle ja tekee tilannearvion. Se on Töppönen, leppoisa ja kesy kolli.

Töppönen heräilee uniltaan tilanteessa, jossa sille etsitään uutta kotia. Töppöstä ei kukaan ole kaivannut, eikä sen niskasta löytynyt sirua omistajatietoineen.

Töppönen hyppää notkeasti katonrajan hyllyltä parin metrin matkan lattialle. Yrittäjä Sirkku Laine rientää avaamaan kissalle oven. ”Minä nimeän näitä löytöpäivän mukaan, mutta se on todella tylsä tapa, joten annan mieheni nimetä kissoja välillä”, hän kertoo.

Kiitos puolison Töppösen nimessä saa kunnian sen töppöhäntä.

Töppönen on löytöeläintaustastaan huolimatta kesy ja leppoisa kolli. Kuva: Petri Huhtinen / Aamulehti

Haastattelupäivänä Laineen hoivissa oli kymmenkunta löytökissaa. Hän arvioi, että Töppönen jatkaa matkaansa tietyllä ehdolla uuteen kotiin. ”Sen täytyy olla ainoa valtias talossa.”

Nuoruuden haave

Laine perusti 15 vuotta sitten Akaaseen Sinnan Eläinhoitolan. Agrologiksi kouluttautunut Laine oli miettinyt hoitolaa jo ennen muuttoa nykyiseen kotiin. ”Nuoruudenhaaveeni toteutui, kun eläinhoitolalle rakennettiin tilat navettaan.”

Työ löytöeläinten pariin laajeni aiempien lopetettua. Löytöeläin on ensin Sinnan Eläinhoitolan kirjoilla. Jos omistajaa ei löydy eläinsuojelulain määrittämässä 15 vuorokaudessa, se siirtyy Laineen niinikään perustamalle Kehräävät Kulkurit ry:lle.

Yhdistys etsii eläimelle kotia ja huolehtii sen ajan kaikista kuluista. ”Meiltä kaikki kissat lähtevät leikattuina, rokotettuina ja sirutettuina. Luovutusikäisiä pentuja ei vielä leikata, vaan uusi omistaja sitoutuu toimenpiteen teettämiseen”, Laine kertoo.

Yleishyödyllinen ja keräysluvan saanut yhdistys pyörittää kesäkaudella kahvilaa, kirpputoria ja kasvihuonetta. Toiminnassa on mukana vapaaehtoisia.

Heti kun sää lämpenee keväällä, Kehräävät Kulkurit avaa kahvilansa Akaan Toijalassa. Kuva: Petri Huhtinen / Aamulehti

”Käytännössä kaikki rahat menevät eläinlääkärikuluihin ja kissanhiekkoihin”, Laine sanoo.

Kissan uusi omistaja maksaa eläimestä yhdistykselle 50 euroa ja eläinlääkärikulut.

Nälkä kohtalokasta

Suomen eläinsuojeluyhdistyksen mukaan kissoja hylättäisiin vähintään 20 000 vuodessa.

Kissoja tulee Laineen hoiviin noin sata vuodessa, osa viranomaisten kautta. ”Autamme niin paljon kuin resurssit riittävät.”

Kotikissan hylkääminen on Laineen mukaan harvinaista. ”Kissapopulaatiot ovat isoin ongelma”, hän sanoo. Populaatio syntyy, kun leikkaamattomat kissat jätetään pihapiiriin tai sisätiloihin lisääntymään. Kissat ovat näissä laumoissa usein nälkiintyneitä ja sairaita.

Sirkku Laine sylittää noin viiden kuukauden ikäistä Timoa. Kun se alkaa kehrätä, Laine kertoo, että kyse voi olla myös itsensä rauhoittamisesta, vaikka usein pidämme kehräämistä tyytyväisyyden merkkinä. Kuva: Petri Huhtinen / Aamulehti

Päiväuniaikaan kissahuoneessa on rauhallista. Kuva: Petri Huhtinen / Aamulehti

Röllykkä eli aiemmin kissapopulaatiossa. Pian se kastroidaan, rokotetaan ja sirutetaan, minkä jälkeen se on valmis muuttamaan uuteen kotiin. Kuva: Petri Huhtinen / Aamulehti

Nälkä on Laineen mukaan kohtalokas kissalle. ”Kissa ei kestä ilman vettä ja ruokaa. Sen munuaiset ja maksa alkavat tuhoutua kolmen päivän kuluessa. Koira toipuu pitkästäkin ajasta terveeksi, mutta kissa ei.”

Ruoka merkitsee kotia

Löytöeläintoiminnan tarkoitus ei ole tuottaa kissoja uusiin koteihin, vaan päinvastoin.

Laine painottaa, että jokainen ulkona kävelevä kissa ei ole hylätty. ”Jos pihaan tulee surkealta näyttävä kissa uudestaan ja uudestaan syömään lintulaudalta, on hyvä soittaa eläimestä meille”, hän neuvoo.

Hyvävointista kissaa ruokkiva ja sen löytöeläinkotiin toimittava aiheuttaa ongelman. ”Saan pian omistajalta puhelun, miksi meidän Pertti on teillä. Sama toistuu, sillä Pertti päättää ruokaa saatuaan, että hänellä on kaksi kotia”, Laine kertoo.

Kyse on kissalle luontaisesta teosta. ”Vaikka sen alkuperäinen koti olisi täysin hyvä, se toimii näin.”

Osa ihmisistä lupaa selvittää, asuuko eläin lähellä. Kissan rappukäytävästä löytänyt kertoi kiertäneensä ovelta ovelle turhaan ja toi kissan Laineelle. ”Kaksi tuntia myöhemmin samassa rapussa asuva omistaja haki kissansa meiltä. Matkaa oli 30 kilometriä”, Laine kertoo.

Mitä tuollainen on? ”Kiusantekoa.”

Matala kynnys

Osa eläintenomistajista ajautuu ahdinkoon, mikä voi tuottaa kärsimystä eläimille. Aina ei tarvita ulkopuolista puuttujaa. ”Osa tuo eläimensä meille, kun oma elämä ei ole vielä liian huonossa tilanteessa”, Laine kertoo.

Laine rohkaisee tähän. ”Kysymyksemme liittyvät korkeintaan eläimeen. Omaa tilannetta ei tarvitse selittää mitenkään. Pidämme matalaa kynnystä ja toimintamme perustuu luottamukseen.”

Sirkku Laine toteutti Akaassa nuoruuden haaveensa lemmikeille maksusta hoitoa tarjoavasta eläinhoitolasta. Samassa rakennuksessa toimii löytöeläinkoti. Kuva: Petri Huhtinen / Aamulehti

Minkä kissan muistat erityisesti ensimmäisistä löytöeläimistä? ”Hyvin pelokkaan.”

Kissa oli niin pelokas, että Laine päätti varata ajan lopetusta varten. Hän perusteli päätöstä eläinsuojelulla, sillä kissa kävisi yöllä syömässä ja olisi koko muun ajan piilossa. "Se ei ole eläimen arvoista elämää.”

Laine oli laittamassa kissaa kuljetuslaatikkoon eläinlääkäriin lähtöä varten, jolloin tapahtui ihme. "Se puski ensimmäisen kerran kättäni. Rapsutin kissaa ja sanoin, että sinun nimesi on nyt Toivo ja että soitan eläinlääkärille, että emme tulekaan.”

Toivo sai pian uuden kodin itselleen.

Niin muuten sai Töppönenkin!

Laine viesti haastattelun jälkeen, että Töppönen hallitsee uutta kotiaan toisen kissan kanssa. ”Siellä asuu yhtä vahvaluonteinen tyttökissa, Ritva.”