Taysin sairaanhoitajat ja lääkärit kertovat, millaista on hoitaa koronapotilaita - Pirkanmaa - Aamulehti

Taysin hoitajat ja lääkärit kertovat, millaista on hoitaa koronapotilaita – He kohtaavat työssään kaikkea limasta kuolemanpelkoon: ”Aivan poikkeuksellinen verrattuna muihin tauteihin”

Aamulehti palkitsi 140-vuotisjuhlassaan paikallisia tekoja ja tekijöitä Valo-palkinnoilla. Yleisöäänestyksen ylivoimainen suosikki oli Tampereen yliopistollisen sairaalan koronahoito. Nyt teho-osaston, infektio-osastojen ja johdon hoitajat ja lääkärit kertovat, millaista koronan parissa on työskennellä.

Koronavirus on muuttanut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa työskentelevien arjen. Hoitajat ja lääkärit kertovat, millaista koronan parissa on työskennellä.

3.12.2021 20:47 | Päivitetty 3.12.2021 22:21

Aamulehti

Tampereen yliopistollisen sairaalan korkeiden rakennusten keskellä sijaitsee infektio-osasto. Pandemian alussa epätietoisuus vaivasi siellä kaikkia. Ei tiedetty, kuinka paljon koronapotilaita tulee ja kuinka heitä voi hoitaa. Korona oli uutisissa kaiken aikaa ja kaikkialla.

”Potilaista huomasi, että heillä oli kova kuolemanpelko. Aivan poikkeuksellinen verrattuna muihin tauteihin”, osastonlääkäri Petrus Säilä sanoo.

Infektio-osastolle koronan takia joutuneiden taudinkuva on yleensä pitkittynyt. Usein keuhkokuume tulee vasta viikon sairastamisen jälkeen. Se on henkisesti raskasta.

Jos osasto on hiljainen, on kaikilla kova kiire, ja hoitajat ja lääkärit ovat kiinni potilastyössään. Silloin käytävälle sattumalta eksynyt ei välttämättä näkisi ketään missään.

Kun on rauhallista, kuuluu puheensorinaa. Sairaanhoitaja Tiia Kukkuraisen mukaan koronapotilaiden hoito on vähitellen arkipäiväistynyt.

”Tämä on kuitenkin pohjimmiltaan perustehtäväämme kuuluvaa työtä infektiohoitajina”, hän sanoo.

Vakavaan koronatautiin sairastuneet potilaat saavat pääasiassa happi- tai nestehoitoa. Happihoidossa olevat saavat kortisonia, josta on tutkimuksissa osoitettu olevan hyötyä koronan aiheuttaman keuhkokuumeen hoidossa.

Myös muita lääkkeitä tutkitaan WHO:n Solidarity-tutkimukseen liittyen.

Sairaanhoitaja Tiia Kukkurainen on työskennellyt Taysin infektio-osastolla kaksitoista vuotta. Arjessaan hän yrittää jättää työasiat työmaalle. Vuorotyön paineesta hän vapautuu viettämällä aikaa perheen ja kahden kissansa kanssa.

Sairaanhoitaja Tiia Kukkurainen mittasi torstaina 25. marraskuuta koronapotilaan lämmön ja verenpaineen Taysin infektio-osastolla.

Lue lisää: Taysista tulee ensimmäinen potilas maailmanlaajuisen koronalääketutkimuksen toiseen vaiheeseen – Loppuvuodesta voi selvitä, onko lääkkeistä hyötyä potilaille

Määrä kasvaa

Koronapotilaiden osuus hoidettavista on vaihdellut epidemian aikana. Välillä osastolla on ollut vain muutama, välillä suurin osa hoidettavista on ollut koronaa sairastavia. Silloin muita potilaita on täytynyt hoitaa toisilla osastoilla. ”Nyt määrä on jälleen lisääntymässä”, osastonlääkäri Petrus Säilä sanoo.

Säilä kertoo, kuinka henkilökunta käyttää edelleen paljon aikaa potilaiden rauhoittamiseen. ”Ei tämä kuitenkaan ole sellainen tauti, jolle emme voisi mitään.”

Taysin koronahoito

Koronahoitoon osallistuvat Tampereen yliopistollisen sairaalan useat eri osastot.

Koronaepidemia on vaikuttanut oleellisesti sairaanhoitopiirin ja sairaalan johtoon, infektioyksikköön, Acutaan, kahteen infektio-osastoon, teho-osastoon sekä Sydänsairaalan tehoon.

Korona vaikuttaa koko sairaalaan: esimerkiksi sairaala-apteekille rokotteiden hoitaminen on ollut suuri ponnistus.

Aika ajoin väsymys iskee ja työntekijöiden jaksaminen on koetuksella. Vaikeat ajat, jatkuva riittämättömyyden tunne ja huoli työyhteisön jaksamisesta ja potilaiden voinnista vaativat vastapainoksi jotain täysin muuta. ”Muuten ei pää kestä”, Tiia Kukkurainen sanoo.

Kahvihuoneeseen ripustetaan arkeen osuvia sarjakuvia ja meemejä. Infektio-osaston työyhteisö on hitsautunut vuosien myötä yhteen. Jaettu huumori näkyy pieninä tekoina. Halloweenin aikaan työntekijät askartelivat osastonhoitajan huoneeseen lakanasta kummituksen.

Petrus Säilä on työskennellyt infektio-osaston osastonlääkärinä vuodesta 2007. Hän kertoo, että pandemian alussa epätietoisuutta aiheutti etenkin se, paljonko koronapotilaita tulee. Pahimmilta skenaarioilta on tähän asti vältytty.

Sairaanhoitaja Tiia Kukkurainen ja osastonlääkäri Petrus Säilä työskentelevät Taysin infektio-osastolla Tampereen yliopistollisen keskussairaalan E-rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Potilaat tulevat vuodeosastolle päivystyksenä Acutasta, tarkkailu- tai päivystysosastolta, tehostetun valvonnan osastoilta, teho-osastolta, Coxasta ja joskus myös muilta Taysin sairaaloiden osastoilta.

Potilaan vierellä

Anna Koljander-Kuortti valmistui sairaanhoitajaksi kaksi vuotta sitten. Jo opiskellessaan hän tiesi haluavansa teho-osastolle.

Se on vaativaa työtä. Opittavaa on loputtomasti. Tilanteet muuttuvat nopeasti. Hän ei koskaan vuoroon tullessaan ole täysin varma, mitä tapahtuu.

Tehohoitopotilaan vieressä on kaiken aikaa yksi hoitaja, joka ei poistu hänen luotaan hetkeksikään. Välillä eristyshuoneessa ollaan neljäkin tuntia putkeen. Hiki valuu suojavarusteiden alla.

Tällaista ohjetta Koljander-Kuortti noudattaa ennen koronapotilaan luokse menoa: desinfioi kädet, pue ffp3-hengityssuojain peilin edessä, desinfioi kädet, pue suojapäähine, desinfioi kädet, pue visiiri tai suojalasit, desinfioi kädet, pue vedenpitävä suojatakki, desinfioi kädet, pue suojakäsineet.

”Käsistä ei saa joutua mitään pakkauksiin”, hän sanoo.

Teho-osaston sairaanhoitaja Anna Koljander-Kuortti pukee suojavarusteita. Koljander-Kuortilla on pitkät hiukset, jotka täytyy kiinnittää huolellisesti nutturalle ja piilottaa suojahupun alle. Maskin tiiviys testataan puhaltamalla ilmaa.

Koljander-Kuortti teki viimeisen harjoittelunsa Taysin teho-osastolla ja aloitti työt tehon sairaanhoitajana keväällä 2020.

Ensimmäisten koronapotilaiden aikaan hän oli vielä sairaalakielellä ”puhtaalla teholla”, eli ei eristystä vaativassa hoidossa, mutta kesällä hän hoiti jo koronapotilaita. Sittemmin koronapotilaiden hoito on siirretty samalle teholle muunkin hoidon kanssa, eikä omaa kohorttiosastoa enää ole.

Korona iskee keuhkoihin, ja Koljander-Kuortti on kiinnostunut juuri hengitysvajeen hoidosta. Teho-osastolla hoidettavat koronapotilaat ovat usein hengityskoneessa. Hengitysputki on hankala sietää ilman sedaatiota, eli lääkkeillä rauhoittamista. Putki kurkussa olevat herätetään vasta, kun se on mahdollista. Silloin tällöin joku saattaa pärjätä hieman kevyemmillä hoitomuodoilla.

Hoito ei ole istumista ja seurantalaitteiden tarkkailua. Koronapotilailla voi olla paljon limaa, jota on poistettava. Asentoa täytyy vaihdella keuhkojen vuoksi. Koronaa sairastavan tila on usein epävakaa, ja vatsa-asentoon kääntäminen vaatii useita henkilöitä. Välillä täytyy säätää lääkitystä. Ne potilaat, joilla on kevyempi hengitysmaski, ovat hereillä. Heitä rauhoitellaan.

”Yritän saada heidän olonsa siedettäväksi niillä keinoilla, joita meillä on käytössämme”, Koljander-Kuortti sanoo.

Teho-osaston sairaanhoitaja Anna Koljander-Kuortti kahvihuoneessa ja huoneessa, jota voidaan käyttää koronapotilaiden hoitoon. Hoitaja ei saa jättää teho-hoidettavaa potilasta yksin hetkeksikään. Siksi osastolle pyritään järjestämään aina hoitaja ”passausvuoroon”, jotta tämä voisi kuljettaa huoneisiin tarvittavia välineitä ja tuurata vessatauon ajan. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Tehohoito edellyttää paljon henkilökuntaa. Teho-osaston lääkärihenkilöstöön kuuluvat ylilääkäri, kaksi apulaisylilääkäriä ja 10–12 erikoislääkäriä.

Hoitohenkilöstöön kuuluu ylihoitaja, kaksi osastonhoitajaa, kaksi apulaisosastonhoitajaa, noin 120 sairaanhoitajaa ja neljä sihteeriä. Koronapandemian aikana teho-osastolle on tarvittu lisää työntekijöitä.

”Välillä osaaminen jännittää, jos toimin vastikään teholle siirtyneen hoitajan apuna oman potilaan lisäksi. Aina ohjaukselle ei ole niin paljon aikaa kuin haluaisimme”, Koljander-Kuortti sanoo.

Työssä parasta on työyhteisö. Seinän ilmoitustaululle työkaveri on kirjoittanut: tsemppiä vuoroon.

Kun Koljander-Kuortti poistuu tehohoitohuoneesta, hän riisuu suojavaatteet ja heittää ne niille tarkoitettuun roska-astiaan. Hän desinfioi visiirin, ennen kuin vie sen ulos huoneesta desinfiointiin. Maski riisutaan aina vasta eristyshuoneen ulkopuolella.

Alussa ihmiset välttelivät

Taysin infektio-osastolla hoidetaan vaativimmat infektiopotilaat, mutta myös Hatanpäällä on infektio-osasto.

Sinne ohjataan, jos tilan uskotaan pysyvän vakaana. Osastolla on myös iäkkäitä potilaita, jotka eivät ole enää tehohoidon piirissä.

Kun apulaisosastonhoitaja Helena Retulainen pandemian alussa kertoi työskentelevänsä koronapotilaiden parissa, ihmiset tuntuivat ottavan askeleen taakse päin.

”Itse koen, että me olemme olleet parhaassa suojassa. Tiedämme, mitä hoidamme ja miten siltä suojaudutaan.”

Osastolla on ollut kiire tänäkin syksynä. Kymmenestä yhden hengen huoneesta seitsemässä on pahimmillaan ollut koronapotilas. Yövuoroja on vahvistettu, jotta heitä voidaan tarkkailla tiheämmin.

Avoin ilmapiiri auttaa jaksamaan.

”Puhumme potilastilanteista ja kaikesta työhön liittyvästä, ettei mikään jäisi vaivaamaan”, Retulainen kertoo.

Taysin Hatanpään infektioyksikön apulaisosastonhoitaja Helena Retulainen kertoo, että korona on lisännyt kiirettä hänenkin osastollaan. Koronan hoitamisesta on kuitenkin opittu valtavasti. ”Emme enää jännitä sitä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan”, hän sanoo.

Sairaanhoitajat Jenna Himanen (vasemmalla) ja Eliina Lampila pukivat varusteita koronapotilaan hoitoa varten Tays Hatanpään infektioyksikössä maanantaina 29. marraskuuta.

Tays Hatanpään infektioyksikössä työskentelevät perushoitaja Mia Seppälä (vasemmalla), sairaanhoitaja Sami Harjula, apulaisosastonhoitaja Helena Retulainen, sairaanhoitajan sijainen Eliina Lampila sekä sairaanhoitaja Jenna Himanen.

Epätietoisuus koskee kaikkia

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Juhani Sandin työssä haastavinta on epävarmuus. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavat päivät ja viikot tuovat tullessaan. ”Täytyy toimia parhaimman sen hetkisen tiedon varassa”, hän sanoo.

Korona on opettanut Sandille, että tiivis tiedonkulku on poikkeuksellisessa tilanteessa ensiarvoisen tärkeää.

Lue lisää: Yksi sunnuntaiaamu mullisti työnteon Taysissa – koronatyön ratas pyörii yhä, vaikka ratkaisun avaimet ovat jo käsissä: ”Siitä ihmeestä iloitsen vieläkin”

Sandin työpäivät ovat täynnä pandemiatilanteeseen liittyviä kokouksia. Yhteyttä on pidettävä sosiaali- ja terveysministeriöön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen, Pirkanmaan alueen koronanyrkkiin ja sairaalan omaan pandemiaohjausryhmään.

Hänen täytyy olla tavoitettavissa myös viikonloppuisin. Median kysymyksiin Sand vastaa lähes päivittäin. Kesälomansa hän piti pienissä pätkissä. Painetta tulee useasta suunnasta: on työvoimapula, pulaa sairaansijoista ja koronan lisäksi kaikki muutkin sairaudet on hoidettava. Henkilöstön jaksaminen on yksi hänen suurimpia huoliaan.

Myös Sandia auttaa jaksamaan hyvä työyhteisö. ”Tehtävää myös pitää valtavan arvokkaana. Ei tule nopeasti mieleen montaa muuta työtä, joka olisi tällä hetkellä tärkeämpää”, hän sanoo.

Katso Juhani Sandin kiitospuhe Aamulehden 140-vuotisjuhlista:

Voittajat

Yleisöäänestyksen voittaja: Taysin koronapotilaiden hoito 2 505 äänellä.

Ääniä kaikkiaan: 10 273.

Muut Valo-palkintojen saajat:

Tampereen kansi ja areena -hanke

Elisa Hakanen, Tampereen Pyrinnön toiminnanjohtaja

Ilves Futis-Liiga

Kalaherkut Nygren, 120-vuotiaan Kauppahallin kalayritys

Serlachius-museot

Heli Skottman, soluteknologian professori

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut