”Alkoi muodostua ikään kuin iso valonuoli, tuohon suuntaan!” – Kun ihminen on kateissa, Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun auttajat tekevät töitä tunteja laskematta

Aamulehti

Aamulehti täyttää 3. joulukuuta 140 vuotta. Sen kunniaksi palkitsemme paikallisia tekoja ja tekijöitä Aamulehden Valo-palkinnoilla. He ovat ihmisiä tai tahoja, jotka ovat tuoneet tai luoneet erityistä valoa Pirkanmaalle. Marraskuun aikana esittelemme juttusarjassa joka päivä yhden ehdokkaan.

Miksi Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu on ehdokkaana?

”Tunnit tuntuvat iäisyydeltä, kun makaa loukkaantuneena pimeässä metsässä ja kuuntelee kumolleen kaatuneiden puiden yksinäistä narinaa. Janottaa. Kylmän puistatukset ravistelevat ruumista.”

Näin kadonneen tuntoja kuvaili Aamulehden toimittaja Marjaana Karhunkorpi Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun harjoituksessa (AL 27.8.2017). Helpotus ja arvostus nousivat pintaan, kun etsijät kuuden tunnin työn jälkeen löysivät toimittajan: ”Yllättävän kirkkaat valot halkoivat komeita keiloja tiheään kuusikkoon, ja kirkas, kilisevä ääni voimistui. Yllätyin omasta reaktiostani, kun kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani. Minua liikutti suunnattomasti ajatus etsijöistä, jotka tekevät pyyteetöntä vapaaehtoistyötä toisten auttamiseksi. Sieltä he nyt tulevat!”

Tosipaikan kokemuksia Vapepan avusta sai viime vuonna koko maassa peräti noin 2 500 ihmistä. Pyyteettömiin ja monella tapaa raskaisiin pelastustehtäviin osallistui noin 8 500 auttajaa.

Lue lisää: Äänestä Aamulehden juhlavuoden Valo-palkinnon saajaa – Mikä on tuonut erityistä valoa Pirkanmaalle? Onko se Manse PP, Serlachius-museot vai kenties Taysin koronahoito?

Vapepa on yli 50 järjestön ja yhteistyötahon muodostama vapaaehtoisten auttajien verkosto. Suomen Punainen Risti toimii Vapepan yhteysjärjestönä ja koordinoi toimintaa yleisen pelastuspalvelutoiminnan osalta. Suomen Meripelastusseura koordinoi vapaaehtoista meripelastustoimintaa ja Suomen Lentopelastusseura vapaaehtoista lentopelastustoimintaa.

Tavoitteena on koota ja kouluttaa vapaaehtoisia viranomaisten avuksi tehtäviin, joissa tarvitaan paljon organisoituja vapaaehtoisia. Tyypillisin tehtävä on poliisin avustaminen kadonneen henkilön etsinnässä, mutta vapaaehtoisia on käytetty apuna myös muun muassa evakuoinneissa ja vedenjakelussa.

Miltä ehdokkuus tuntuu, Vapepan vapaaehtoiset Pekka Taipalinen ja Jenni Kytöharju?

”Tuntuu tosi hienolta, että Vapepa on päässyt mukaan, koska meidän toimintamme on yleensä tavalliselta ihmiseltä vähän pimennossa”, sanoo Pekka Taipalinen.

Pariskunta Pekka Taipalinen ja Jenni Kytöharju toimivat molemmat Valkeakosken SPR:n ensiapu- ja valmiusryhmässä, Tampereella Vapepan ensihuoltoryhmässä ja Etelä-Pirkanmaan Pelastuskoirat ry:ssä.

Mikä on ollut jokin erityinen tapaus, joka kuvaisi hyvin vapaaehtoistyötänne?

”Muutama vuosi sitten talvella etsimme meidän toiminta-alueellamme eli Aamulehden alueella ihmistä. Tarkemmin emme voi kertoa, koska meillä on salassapitovelvollisuus”, Kytöharju pohjustaa.

”Meillä oli isot alueet ja niihin upposi paljon aikaa. Jokaisen pitää pystyä sanomaan varmuudella, ettei kadonnut ole omalla alueella. Etsinnät olivat kestäneet jo useita päiviä ja mitään ei tuntunut löytyvän. Operaationjohto veti karttojen edessä mietintämyssyt päähän”, Taipalinen jatkaa.

”Meistä etsijöistä tuntui turhauttavalta, kun koirat saattoivat reagoida johonkin paikkaan, mutta silti mitään ei löytynyt”, Kytöharju sanoo ja jatkaa: ”Operaatiojohto keksi laittaa yksittäisiä alueita rinnakkain, ja he vetivät yhteen, mitä koirat olivat kertoneet. Oli hienoa nähdä, kuinka siitä alkoi muodostua ikään kuin iso valonuoli. Tuohon suuntaan!”

Valonuoli muodostui koirien eri alueilla merkkaamien hajujen perusteella.

”Siellä kulki oja. Vesi toi ihmisen hajun pitkälti toista kilometriä alkuperäisestä paikasta”, Kytöharju kertoo.

”Etsittävä todella löytyi sieltä, mihin palapelin nuolet osoittivat. Tulos oli valitettavasti tällä kertaa se, että hän oli menehtynyt. Etsintöjä oli jatkettu viikon ajan ja se opetti, että kaikki havainnot ovat tärkeitä, ihan pienimmätkin – ja sekin, ettei joltain alueelta löydy mitään. Tapaus konkretisoi sen, että vaikka tuntuisi jo turhauttavalta, kun mitään ei löydy, kaikki työ on merkittävää kokonaisuuden kannalta”, Taipalinen sanoo.