Saako vanhempi puuttua siihen, mihin lapsi käyttää viikkorahansa? – Asiantuntija muistuttaa vanhempia yhdestä tärkeästä opista

Monella on taloudellisesti tiukkaa juuri nyt, ja lapsen viikkorahakin voi tuottaa vaikeuksia. Sopimuksista on hyvä pääsääntöisesti pitää kiinni, sanoo MLL:n vanhemmuuden tuen asiantuntija Anna Puusniekka, mutta näkee tilanteessa myös kasvatuksellisen mahdollisuuden.

Kauppaleikit on hyvä tapa aloittaa rahankäytön opetteleminen. Lapsi kannattaa myös ottaa mukaan oikeaan kauppaan ja katsoa yhdessä, mitä ostokset maksoivat. ”Lapselle alkaa pikkuhiljaa hahmottua, ettei se jääkaapin täyte tule tyhjästä”, neuvoo Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhemmuuden tuen asiantuntija Anna Puusniekka.

14.1. 7:00

Aamulehti

Rahankäyttö on tärkeä elämäntaito, jota on syytä opetella jo lapsena. ”Viikkoraha ei ole kuitenkaan se tae, että lapsi sen oppii”, muistuttaa Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhemmuuden tuen asiantuntija Anna Puusniekka.

Tärkeintä ihan kaiken ikäisten kanssa on keskustella asiasta. Päiväkoti-ikäisen kanssa voi puhua siitä, kuinka vanhemmat käyvät töissä, jotta saavat rahaa ja sitä kautta ruokaa ja kodin perheelle.

”Lapsen voi ottaa mukaan kauppaan, tehdä yhdessä ostoksia ja katsoa, mitä mikäkin maksaa. Näin lapselle alkaa pikkuhiljaa hahmottua, ettei se jääkaapin täyte tule tyhjästä.”

Puusniekka myöntää, että vähän isompien lasten kanssa viikkoraha voi olla hyvä konkreettinen keino oppia käyttämään rahaa: säästämään ja säännöstelemään. Kun he joskus itsenäistyvät, he osaavat silloin pyörittää kenties myös omaa talouttaan.

”Keskustelu on joka tapauksessa tärkeää pitkin matkaa. Maksaa viikkorahaa tai ei.”

Lue lisää: ”Perhe on joukkue, ei työpaikka” – Aamulehden kyselyssä paljastui kaksi hyvin erilaista näkemystä viikkorahan tienaamisesta

Kaikki eivät voi maksaa

Puusniekka painottaa, että aihe on herkkä. Ihmiset elävät hyvin erilaisissa taloudellisissa tilanteissa. Viikkorahakeskustelussa on hyvä muistaa, ettei kaikilla ole mahdollisuutta irrottaa yhtään ylimääräistä, vaikka haluaisikin. ”Jos on tiukkaa rahasta, nytkin ihmisillä saattaa mennä sähkölaskuihin normaalibudjettia enemmän, lapselle olisi hyvä avata asiaa. Ei ole tarkoitus huolestuttaa lasta raha-asioilla, mutta asiasta voi puhua, että joskus rahat voivat olla tiukassa.”

Ensisijaista toki on, että perheen talous pysyy kasassa, vaikka nuoren kanssa olisi sovittu viikkorahasta. Jos ei ole rahatilanteesta kyse, tehtyä sopimusta ei pitäisi rikkoa. ”Nuorelle saattaa tulla vahva epäreiluuden kokemus: jos vanhempi ei pidä sopimuksesta kiinni, miksi hänkään pitäisi kiinni kotiintuloajoista tai kotitöistä? Sitä kautta asiasta voi tulla isompi juttu.”

Puusniekka sanoo, että nämä ovat toki kaksi aivan erilaista tilannetta. Ylipäätään on jokaisen perheen oma valinta, maksaako viikkorahaa. Kotityöt ovat siinä mielessä samaa asiaa kuin raha. Tai kysymys siitä, pitäisikö viikkorahaa vastaan tehdä kotitöitä.

Yksi haluaa opettaa, että kotityöt ovat asioita, jotka kuuluvat kaikille, eikä niistä pidä maksaa erikseen – eihän niistä makseta aikuisillekaan. Toinen taas pitää tärkeimpänä opettaa, ettei raha kasva puussa, vaan sen eteen pitää tehdä töitä, ja siksi hän vaatii tiettyjä kotitöitä viikkorahaa vastaan. Kolmas haluaa tukea yrittäjyyttä ja maksaa ekstrahommista lisää motivoituneelle säästäjälle. Neljäs taas ajattelee, ettei halua rasittaa lasta koulun ja harrastusten päälle vielä kotitöillä.

Kaikki nämä ovat Puusniekan mukaan ok. Ne ovat jokaisen perheen omia arvo- ja kasvatusvalintoja.

Mihin rahaa tarvitaan?

Mihin lapsi voisi sitten tarvita omaa rahaa, jos ajatellaan, että ruoka ja perustarpeet täytetään muuten? Puusniekalle tulee mieleen ainakin yksi tilanne. ”Nuori teini-ikäinen saattaa alkaa liikkua kavereiden kanssa kodin ulkopuolella, ja joskus se vaatii rahaa. Nuoret voivat käydä kahvilla, pikaruokaloissa tai leffassa. Jos nuori ei pysty osallistumaan, hän saattaa kokea jäävänsä kaveriporukan ulkopuolelle.”

Puusniekan mukaan tärkeää on sopia aina rahankäytön rajat. Kuinka paljon sitten voi puuttua siihen, mihin rahat käytetään?

”Kyllä kotona on tärkeä puhua, mihin raha on tarkoitus käyttää. Sovitaan, että onko se herkkuihin tai vaikkapa Pokemón-kortteihin vai säästääkö lapsi rahaa johonkin isompaan. Ja pitkin matkaa puhutaan uudestaan, jos alkaa tuntua, ettei rahoja käytetä sovitusti.”

Puusniekka muistuttaa, että viikkoraha on myös mahdollisuus harjoitella rahankäyttöä. ”Lapsen voi siis antaa ostaa rahalla jotain, mikä ei ehkä ole järkevää, mutta ei myöskään haitallista. Erehtyminen on sallittua myös lapsille.”

Koska ja paljonko?

Jos viikkorahaa haluaa maksaa, minkä ikäisenä se on järkevää aloittaa?

”Pieni koululainen opettelee laskemaan ja tunnistaa numerot, joten se voi olla hedelmällistä aikaa alkaa harjoitella rahan käyttöä ja päästä tekemään omia pieniä ostoksia.”

Nuorilla kuukausiraha voi olla jopa parempi vaihtoehto kuin viikkoraha.

”Mitä lähempänä on itsenäistymistä, kuukausiraha voi olla hyvä keino oppia rahan säännöstelyä. Aikuisetkin saavat kerran kuussa rahaa ja se pitää osata jyvittää koko kuukaudeksi.”

Viikkorahan määrän päättää luonnollisesti jokainen perhe itse. ”Teini-ikäisellä voi olla isommat tarpeet kuin pienemmillä koululaisilla. Jossain olen kuullut sellaisen vinkin, että euro per koululuokka: ekaluokkalaiselle euro, tokaluokkalaiselle kaksi ja niin edespäin.”

Puusniekka haluaa muistuttaa vielä yhdestä tärkeästä opista, joka tulee vanhemman mallista. ”Jos toivoo, että lapsi oppii vastuullista rahankäyttöä, kannattaa katsoa myös peiliin: miten minä käytän rahaa ja puhun siitä?”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut