Voi Prkano! Senkin karamellipipo! Voi hemman kepsutti! – Lukijat kertovat lastensa hauskimpia kiroiluja

Lukijat kertovat suhtautuvansa pienten lasten voimasanoihin huumorilla ja mieluummin niihin huomiota kiinnittämättä, kunhan sanoja ei käytetä ilkeillen.

No voihan samperin keppi! Lapsille voi opettaa myös ihan luvallisia voimasanoja.

21.9. 19:03

Aamulehti

Kaikilta meiltä pääsee joskus ärräpäitä. Vahvoina sanoina ne tarttuvat herkästi myös lasten korvaan – joko sellaisenaan tai pienin muutoksin. Kysyimme Aamulehden lukijoilta, millaisia voimasanoja he ovat lapsilta kuulleet ja miten he niihin suhtautuvat.

Lue lisää: Miten teillä kiroillaan? Vastaa Aamulehden kyselyyn.

Hauskimmat manaamiset saavat vain hymyn huulille.

”Kaksivuotiaamme käytti jonkun aikaa ihan omaa voimasanaa. Ei hajuakaan, mistä sen oli keksinyt, mutta se kuului: voi hemman kepsutti!” Kaisa Järvelä kertoo.

”Päiväkodissa lasta opetettiin sanomaan ’voi samperin keppi’, jos harmittaa. Lapsen ystävä taas manaa ’voi pertti’. Vielä parempi”, kertoo nimimerkki Samperin keppi.

Parkanossakin on yhdessä perheessä katsottu olevan riittävästi voimaa:

”Opetin nyt jo aikuiselle lapselleni kirosanan ’voi Prkano!’. Tuo sympaattinen koko perheen kirosana vei meidät lopulta mökkiläisiksi Parkanoon. Siellä vietetään nykyään lomat ja viikonloput”, kertoo nimimerkki voi prkanon prkano.

”Senkin karamellipipo!” kertoo nimimerkki Kummitäti lapsen voimasanaksi.

Malia otetaan luonnollisesti aikuisista.

”Esikoinen tapasi etsiessään tavaroitaan jupista ’voijestasmunisänikanssa’. Ja ihan täsmälleen minun äänenpainoillani ja huokauksillani säestettynä. Nuorimmainen taas oli seurannut isänsä pihakivetyksen kanssa puuhailua ja leikki vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä koko kesän leikkiä, jossa reippain ottein heilutteli omaa puuvasaraansa ja totesi mahtipontisesti säännöllisin väliajoin ’perkele’. Ärrät ja kaikki kohdillaan. Ilmeni, että isä oli lyönyt vasaralla peukaloonsa kerran oikein kunnolla”, kertoo Larissa Ström.

Ovelaa ohjailua

Toiset ovat keksineet ovelasti ohjata lapsen kiroilua kevyempiin ilmaisuihin.

”Kerroimme pojallemme ’sen kaikkein pahimman kirosanan’, jota saa käyttää vain äärimmäisessä hädässä. Sitä sitten käytettiin suhteellisen ahkerasti, kun alkoi harmittaa oikein kunnolla. Se pahin kirosana oli kempele”, kertoo Mari P.

Marilla on myös hyvä kikka uusien kirosanojen varalta:

”Kysyn, että anteeksi mitä? Toistatko, kun en saanut ihan selvää? Silloin yleensä lauseesta tulee siistimpi versio.”

Nimimerkki Lena kertoo korjaavansa oikeat kirosanat ”vääriksi”.

”Korjaan, ettei se ole niin, vaan esimerkiksi ’ärkepele’. Turha sitä kiroilua on kokonaan estää. Se kuuluu tietyissä ikävaiheissa asiaan”, Lena kirjoittaa.

Samaa mieltä estämisestä on myös Tua Karvinen:

”En estele. Jos kiroiluttaa, niin antaa palaa. Siitä ei silloin tule mikään kielletty hedelmä”, Karvinen perustelee.

Pasi Kuosa antaa kouluikäiselle jo hieman siimaa kiroilun suhteen.

”Ihan pienenä pistettiin portaalle istumaan hetkeksi, kun sopimattomuuksia tuli. Kouluikäisestä lähtien on lähinnä ollut se, että jos kirosana tulee niin sanotusti oikeassa kohtaa, ei siitä oikein rankkuakaan voi saati pidä antaa. Jos jotain törkeyksiä huudetaan ihan vaan törkeyden takia, niin sille pistetään stoppi heti”, Kuosa kertoo.

Aikuistenkin on syytä kantaa vastuu puheistaan.

”Aikuiset pyrkivät olemaan kiroilematta. Aina se ei onnistu, ja silloin pitää laittaa kolikko kiroilupurkkiin. Rahoilla mennään vielä joskus Balille. Lapsi taas pitää kunnia-asiana kiroilemattomuutta ja on pitänyt linjan jämäkästi”, kertoo nimimerkki Samperin keppi.

”Meillä ei kiroilla kuin ehkä silloin, jos sattuu fyysisesti jotain. Aina, kun kuulemme jonkun teinin kiroilevan, kerron lapselle, kuinka hölmöltä sillä saa itsensä kuulostamaan. Parempi on keksiä omia kirosanoja perinteisten tilalle”, kertoo nimimerkki Nimetön.

Mitä?

Apukeinoja kiroiluun

Lastenpsykiatrien Minna Koskisen ja Riikka Riihosen kirjassa Kuinka kiukku kesytetään? neuvotaan keinoja käsitellä pienen lapsen kiroilua.

Jätä huomiotta. Jos lapsi kiroilee vain satunnaisesti, ohita kiroilu. Älä reagoi myöskään kieltämällä. Näin huonosta käytöksestä ei seuraa minkäänlaista vahvistusta.

Liioittele. Ota käyttöön huumori. Matki lapsen sanoja sopivassa tilanteessa, vaikkapa ruokapöydässä. Jos puhetapasi on erilainen kuin yleensä, lapsi hämmästyy tai huvittuu tilanteesta. Näin päästään keskustelemaan siitä, mikä on soveliasta.

Kiroilupurkki. Sopikaa, että jokainen kiroilija joutuu maksamaan purkkiin lipsahtaneesta kirosanasta esimerkiksi 20 senttiä. Kertynyt raha käytetään johonkin yhteiseen kivaan. Tärkeää on, että koko perhe sitoutuu asiaan.

Uusien sanojen keksiminen. Voi keksiä omia voimasanoja. Parhaiten toimivat sanat, jotka eivät tarkoita mitään.

Kiroilupaikka. Ei ole sopivaa kiroilla seurassa, mutta voisiko kotona olla jokin paikka, missä olisi sallittua päästellä höyryjä ulos? Aikuinen voi ohjata esimerkiksi vessaan kiroilemaan ovi kiinni.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut