Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Sipilän käsittämättömiä vastauksia masentavampia ovat vain kansanedustajien puuttuvat kysymykset

Ehkä pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei vieläkään tiedä, miten Euroopan unioni toimii. Ainakaan hän ei ole syventynyt sen päätöksenteon yksityiskohtiin. Tai sitten Sipilällä on vaikeuksia eksaktin totuuden puhumisessa Suomen kansaa edustavalle eduskunnalle. Pääministeri vastaili kansanedustajien kysymyksiin sosiaali- ja terveysuudistuksen eli soten tuoreimmista kiemuroista eduskunnan kyselytunnilla viime viikon torstaina. Hän joutui selittämään muun muassa sitä, miksei hallitus ollut jo päättänyt notifioida asiaa EU-komissioon. Lausuntonsa sotesta kaksi viikkoa sitten antanut eduskunnan perustuslakivaliokunta piti notifiointia välttämättömänä. Notifikaatio on ennakoiva toimenpide, jolla unionin jäsenmaa, kuten Suomi, voi varmistaa komissiolta, että sen suunnittelema laki sopii yhteen EU-sääntöjen kanssa. EU on tarkka siitä, kuinka paljon ja millä tavalla julkinen valta voi tukea yrityksiä, joiden on tarkoitus kilpailla keskenään vapaasti, olivat ne sitten yksityisiä tai julkisesti omistettuja. Se, että maakunnallinen palvelutuottaja ei voi mennä konkurssiin, voi olla soten tapauksessa kilpailurajoitus ja siksi myös peruste notifikaatiolle. Sipilän selitys eduskunnassa oli tämä: "Olemme myöskin olleet virkamiestasolla yhteydessä komissioon, ja komissiosta on virkamiestasolla kerrottu, että he eivät ota tätä asiaa käsittelyyn, että älkää jättäkö hakemusta." Helsingin Sanomat perkasi asiaa ja tuli (14.6.) siihen tulokseen, ettei komissiosta ole voitu vastata pääministerin kuvaamalla tavalla kysymykseen notifioinnin järkevyydestä. Komission pyhä lähtökohta on, että jokainen sille toimitettu notifikaatio käsitellään. Olisi epäloogista, että komissiosta toppuuteltaisiin tällaisessa tapauksessa. Suomalaiset kansanedustajatkaan eivät selvästi ole riittävästi perillä EU-juridiikasta. Sipilän viimeviikkoinen vastaus olisi huutanut peräänsä jatkokysymyksiä: Kuka suomalainen viranomainen kysyi asiaa komission virkailijoilta? Keneltä kysyttiin? Miksi asiassa, joka on laillisuuden valvontaa, yritetään käyttää epävirallisia kanavia? HS :n mukaan hallitus yritti käyttää myös poliittisia kontakteja. Perhe- ja peruspalveluministeri, Sipilän puoluetoveri Annika Saarikko yritti viime syksynä päästä EU:n kilpailukomissaarin Margrethe Vestagerin puheille varmistaakseen komission tuen Suomen sote-uudistussuunnitelmille. Luvalla sanoen, Saarikko toimi vähän kuin jalkapallojoukkueen valmentaja, joka pyrkii ennen kisoja erotuomarien päällikön puheille keskustelemaan siitä, millä tarkkuudella taklaukset vihelletään tulevissa otteluissa. EU:ssa komissio on toki poliittinen elin, mutta sen toimiin kuuluu myös laillisuusvalvontaa, jossa lopullinen ratkaisuvalta on tuomioistuimella. Etenkin komission kilpailupääosasto on oikeastaan enemmän juridinen kuin poliittinen virkakone. Suomi on siis hakenut tukea talouskasvua edistäville päätöksille päättäjiltä, joiden tehtävä on pitää huolta kuluttajan edusta – esimerkiksi estämällä vääränlainen valtiontuki yrityksille. Suomella on maine sääntöjä noudattavana maana. Tässä tapauksessa Sipilän hallitus joko yrittää taivutella sääntöjä mieleisekseen ja puhuu sen takia muunneltua totuutta – tai sitten se ei yksinkertaisesti ymmärrä sääntöjä. On vaikea sanoa, kumpi vaihtoehtoisista tulkinnoista on lopulta huolestuttavampi.