Pitääkö peräkylän superkiekkoilijalle tuoda oma joukkue?

Pääkirjoitus: Kukaan ei oleta, että syrjäkylän superkiekkoilijalle kannetaan joukkue, ettei hänen tarvitse poistua kotiseudultaan. Miksi joukkue pitäisi kantaa muille?

Timo Marttila
Pitääkö peräkylän superkiekkoilijalle tuoda oma joukkue?

Jos työ ei löydä perille kotiovelle, kuinka pitkälle sitä pitää mennä vastaan?

Ihminen tekee työmielessä sen, mikä on hänelle taloudellisesti järkevää tai henkisesti tyydyttävää. Hän saattaa siis ottaa pienipalkkaisen tai lyhytaikaisen työn, jos ajattelee sen olevan askel parempaan työhön. Tai hän saattaa alentaa palkkatoivettaan saadakseen työn, josta nauttii enemmän kuin nykyisestä.

Jos työ ei ole erityisen tyydyttävä tai houkutteleva ja töihin meneminen tarkoittaa kokonaistuloissa vain pientä kasvua tai jopa kokonaistulojen putoamista, on täysin loogista olla toimimatta. Työstä ei tällöin ole hyötyä.

Päätös työstä ei suinkaan liity pelkkään työhön, vaan kokonaispohdinnassa on mukana esimerkiksi mahdollisen perheen ja kodin tilanne.

Kannattaako pakata laukkunsa ja lähteä työn perään?

Ennen joulua hyväksytty aktiivimalli nosti keskusteluun taas myös työn perässä muuttamisen ja sen, miten siihen houkutellaan tai henkisesti tönitään. Kuinka ollakaan, kaupunkipuolue kokoomus ja maaseutupuolue keskusta ovat asiassa eri linjoilla.

Kokoomuksen mielestä syrjäseuduilta on lähdettävä, jos työtä ei löydy. Keskustan mielestä työ tai vähintään työllisyyspalvelut on syytä viedä syrjäseuduille, ettei kenenkään tarvitse sieltä poistua.

Suomalaisten suhde työn tai paremman elämän perässä muuttamiseen on kaksijakoinen. Länteen aikoinaan lähteneiden rohkeutta on ihasteltu. Mitä seikkailijoita!

Kukaan ei myöskään oleta, että vaikkapa peräkylän superjääkiekkoilijalle tuodaan superjoukkue kylän lopetetun postikonttorin pihaan. Jääkiekkoilija sopeutuu työn luonteeseen ja muuttaa. Samoin tekee mahdollinen perhe.

Miksi samaa – edes pienemmässä mittakaavassa – ei saa odottaa muiden ammattien edustajilta?

Ongelma muutossa on, että argumentit sitä vastaan ovat hyvin inhimillisiä. Lasten koulu, suku ja ystävät, puolison työ, koti, uuden kodin hinta, palkkataso. Syrjä-Suomen kyläkeskuksessa sijaitsevan omakotitalon arvo ei riitä vastaavaan hankintaan ruuhka-Suomen kaupunkikeskuksissa.

Kaikkiin huolenaiheisiin ei voi yksikään viranomainen tai poliitikko vastata tai kaikkia epäilyksenaiheita häivyttää.

Suomen eri alueiden huomioiminen on hyvästä yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta. Siinä oikea tie ei kuitenkaan ole tekohengittää tukitöitä tai lisää työllistämisprojekteja alueille, joille ei muuten töitä synny.

Politiikan ja yhteiskunnan tuen pitää liittyä vaikkapa hyvien netti- ja sähköyhteyksien varmistamiseen, kouluttautumiseen ja pien- tai kevytyrittäjyyden helppouteen – siis elannon sujuvaan kasaamiseen eri lähteistä, jos yhtä riittävää lähdettä alueella ei ole. Toisaalta taas on varmistettava sopuhintaisten asuntojen löytyminen kasvukeskuksista.

Epäsuosittua, mutta järkevää, voi olla miettiä omistusasumisen tukea asuntolainan verovähennysoikeuden muodossa. Monet asiantuntijat ajattelevat myös, että varainsiirtovero jarruttaa muuttohalukkuutta, vaikka pidempiin muuttomatkoihin sillä ei juuri ole vaikutusta (STT 6.1.).

Yksilön kannalta paras pitkän aikavälin valinta voi vaikeuksista huolimatta olla pakata laukkunsa ja lähteä kokeilemaan onneaan. Jos työpaikan löytymisen jättää valtion varaan, saa odotella kauan, ehkä jopa ikuisesti.


Kommentit (5)

  • Syrjäseudulta muuttanut

    Ammattitaitoisen pääkirjoittajan otsikko on nyt epäonnistunut itsestäänselvyys. Ilmeisesti kirjoittajalla ei ole joko omakohtaista kokemusta tai muuten hankittua tietämystä Suomen syrjäseutujen nykyisestä tilanteesta, mutta silti tietämättömyyteen pohjautuvat varmat mielipiteet, joilla voi levittää ennakkoluuloisia asenteita.

    Syrjäseuduilta on aina lähdetty liikkeelle leivän tähden sekä koulutusta hankkimaan että kouluttamattomana huonopalkkaisimpiin raakoihin raskaisiin töihin ulkomaita myöten. Todennäköisesti syrjäseuduilta on aina muutettu kauemmas työn perässä kuin kasvukeskuksista. Tilastot näyttävä muutokset: esimerkiksi harvaanasutun Sallan asukasluku on vähentynyt vuodesta 1960 (10 000) nykyiseen noin 3500:aan. Entisten sallalaisten suurin ”kotikylä” on nyt Göteborg. Pohjois-Karjalan Rääkkylän väkiluku on laskenut samana aikana kolmasosaan entisestä. Syrjäseudulle ovat jääneet jäljelle lähinnä poismuuttaneiden lapset kasvattaneet vanhemmat ja vaivaiset pienten tulojensa varaan.

    Monet syrjäseudulta poismuuttaneet ovat lähteneet sieltä tyhjin käsin ilman kotiperintöjä. Tosin toiset parempiosaiset muuttajat saattoivat saada perintöosuutta, joilla voitiin hankkia kaupunkiasunto, mutta sitä rahoitti maatilan jatkajaksi jäänyt sisarus. Siten kaupungit ja kasvukeskukset ovat vaurastuneet maaseudun kustannuksella. Kaupungit ovat saaneet työvoimaa maaseudulta, joiden kasvattamiseen niiden ei ole tarvinnut investoida.

    Syrjä-Suomen asuntojen hintatasosta kirjoittajalla on vanhentuneet tiedot. Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että Syrjä-Suomessa olevan ison. vanhan, mutta mukavuuksin varusten omakotitalon hinnalla ei saa ruuhka-Suomen kaupunkikeskuksesta edes vanhaa yksiötä. Pankit eivät edes lainoita syrjä-Suomen vanhojen talojen remontteja. Aamulehti itsekin kirjoitti vajaa kolme vuotta sitten, että maaseudun asuntoja ei tahdo saada edes kaupaksi millään hinnalla.

    Eivät syrjäseutujen työttömät halua jäädä odottamaan töiden saapumista epämääräisessä, tuntemattomassa tulevaisuudessa. Työttömyyskorvaukset ja toimeentulotuki ovat niin pieniä, ettei niillä elä, saati ostaa minkäänlaista käytettyä autoa, joilla voisi käydä työssä tai koulutuksessa kauempana, koska julkisen liikenteen palvelut on lakkautettu. Auton ostoon tuskin myönnetään toimeentulotukea.

    Kyllä yksilöt pakkaavat laukkunsa, jos on vain paikka mihin mennä asumaan tai majoittumaan. Ei pidä aliarvioida työttömien ymmärrystä; eivät he täyttä ymmärrystä ole. Mitä me parempiosaiset olemme heitä moralisoimaan.

    Paras ja sopivin työntekijä on perheetön ja vaatimaton ja, jonka koko omaisuus mahtuu yhteen matkalaukkuun ja on valmis tekemään mitä tahansa työtä, missä tahansa, ilman mitään ehtoja sekä on aina valmis oppimaan uusia ammatteja. Työhaluisen koko elämä on vain yhtä tarkoitusta, työtä varten Ainakin Kiinassa ja muualla Aasiassa sellaisia työläisiä on satoja miljoonia. Sekö on myös Suomen työelämän ja aluepolitiikan tulevaisuuden tavoite?

  • Sekin on tosi

    ettei yli 50 km kauempaa ei kannata työssä käydä nimimerkin työmatka 30 vuotta yli 70 km. Henkilökohtainen konkurssi tulee matkakulujen kanssa ja uupuminen. Päättäjiltä vain yksinkertaisesti puuttuu järki ja he ovat liian hyvätuloisia, heillä ei ole tavallisesta elämästä mitään käsitystä.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet