Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Pääkirjoitus: Sijaissynnytys olisi sallittava Suomessakin

Sijaissynnyttäminen olisi hyvä keino auttaa lapsettomuudesta kärsiviä suomalaisia. Valitettavasti ja kummallisesti meillä kävi kuitenkin niin, että sijaissynnyttäminen muuttui laittomaksi eduskunnan viime vuosikymmenellä säätäessä lakia hedelmöityshoidoista. Silloin haluttiin varmistaa, ettei hoitoja annettaisi naiselle, joka jo valmiiksi aikoo synnyttää lapsen adoptoitavaksi. Ennen vuotta 2006 juridinen tilanne oli epäselvä. Nykyisen tulkinnan mukaan silloin olisi ollut jopa mahdollista, että nainen olisi ollut raskaana ja synnyttänyt lapsen toisen naisen puolesta. Sijaissynnytyksestä puhutaan myös termillä kohdunvuokraus. Sitä käyttävät eniten tahot, jotka haluavat pitää tilanteen nykyisellään. Kohdunvuokraukseen liittyy kuitenkin lähtöoletus, että sikiön kohdussaan kantava nainen saisi toiminnastaan taloudellisen korvauksen. Juuri taloudellisen hyödyn hakeminen voidaan estää säätämällä kunnollinen laki sijaissynnyttämisestä, ja siksi poliittisen ja hallinnollisen koneiston olisi taivuttava tekemään se. Ehdottomasti tärkein peruste uudistukselle ovat ihmiset, jotka kuvaavat itseään tahattomasti lapsettomiksi. Suomessakin on satoja naisia, joilla ei synnynnäisen tai myöhemmän sairauden tai onnettomuuden takia ole lainkaan kohtua. Munasarjat saattavat silti toimia normaalisti, eli naisella ja miehellä olisi mahdollisuus sijaiskohdun avulla saada lapsi, joka perimältään on yhtä paljon yhteinen kuin on tavanomaisen pariskunnan tavanomaisella menetelmällä alkunsa saanut jälkeläinen. Lisäksi on tapauksia, joissa raskaus ja synnyttäminen saattaisivat olla äidille itselleen liian iso terveysriski. Tämäntyyppiset vanhemmat ovat jo useissa tapauksissa turvautuneet ulkomailta haettuun apuun. Sijaissynnyttäminen onkin laillista muiden muassa Virossa, Britanniassa, Belgiassa, Hollannissa, ja Kreikassa. Monissa maissa lainsäädäntö ei ole ajan tasalla. Kohdunvuokrausta tehdään silloin sen turvin, ettei sitä erikseen ole kielletty. Näissä maissa onkin suurin vaara joutua epämääräisten toimijoiden uhriksi. Suomalaisista sijaissynnyttäjän hankkineista useimmat ovat tiettävästi käyttäneet amerikkalaisia, venäläisiä tai intialaisia alan palveluja tarjoavia klinikoita. Myös Ukrainassa on paljon hoitoja tarjoavia toimijoita. Hedelmöityshoidoista haluttiin ja saatiin laki pitkälti sen takia, että niin sanottua hedelmöitysturismia haluttiin hillitä. Saman logiikan soisi pätevän myös sijaissynnytyksiin. On paljon parempi vaihtoehto, että toimenpiteet suoritetaan kotimaisissa oloissa ja asiat sovitaan omalla kotikielellä kuin se, että lapsen saamiseksi matkustetaan tuhansien kilometrien päähän ja sopimuksia tehdään outojen tahojen kanssa. Eri puolilla maailmaa on erilaisia sairauksia, minkä takia myös sijaissynnytys lähialueella on terveydellisesti turvallisin vaihtoehto. Koko kysymys ei ole lainsäätäjille mitenkään helpoimmasta päästä. Siihen liittyy ymmärrettävästi monia eri eettisiäkin aspekteja. Asian välttely on kuitenkin pahinta päättämättömyyttä. Tieteen kehitys on aiemminkin tarjonnut apua ja ratkaisuja vanhemmille, joille vielä sata vuotta sitten oman lapsen saaminen olisi ollut mahdotonta. Sijaissynnytys ei loppujen lopuksi ole ratkaisevasti eri tason kysymys kuin adoptio, keinoputkihedelmöitykset tai sukusolujen ja siittiöiden lahjoittaminen.