Miksi törkeimmät valheet jäävät elämään? Tässä syyt, joiden takia faktat eivät pärjää julkisuudessa

Miksi törkeimmät valheet jäävät elämään? Tässä syyt, joiden takia faktat eivät pärjää julkisuudessa

Kronikka: Paras tähän mennessä keksitty vastalääke valheisiin on niiden kumoaminen faktoilla. Se ei alkuunkaan riitä. Tarvitaan lisää tunnetta, koska fakta on kuivempaa kuin mehevä valhe.

Jussi TuulensuuTwitter: @tuulensuu

Miten valhe kumotaan? Tätä miettivät työkseen virkamiehet, poliitikot ja heidän kampanjaväkensä, media, yritysviestijät, tieteentekijät ja kansalaisjärjestöt. Yhteiskunnan päätöksenteko tarvitsee toimiakseen julkista keskustelua, joka perustuu faktoihin, yritystä taas vahingoittaa siitä kerrottu väärä tieto. Median ongelma ovat valemediat, jotka kilpailevat yleisön huomiosta journalismin näköisellä sisällöllä, joka ei ole totta.

Faktantarkastusta ovat perinteisesti tehneet jotkin suuret mediatalot toimitusprosessinsa osana. Erilliset faktantarkastajat ovat käyneet läpi juttuja ennen niiden julkaisemista: etsineet tilastoja, joista tarkastaa artikkelissa olevat luvut, soittaneet asiantuntijalähteelle vielä uudestaan ja varmistaneet, että yksityiskohdat on ymmärretty oikein.

Kansainväliseksi liikkeeksi on kasvanut julkinen faktantarkastaminen, joka mittaa jo julkaistujen väittämien totuusarvoa. Esimerkiksi USA:n presidentin Donald Trumpin väitteiden todenperäisyyttä tarkastavat säännöllisesti useat mediat sekä faktantarkastusorganisaatiot kuten FactCheck.org ja Politifact. Herkullista ruodittavaa on riittänyt, kun Trump esikuntineen on antanut lausuntoja vaikkapa Ruotsissa tehdystä terrori-iskusta ja virkaanastujaistensa yleisömäärästä. Valehdella-verbin mutkaton yhdistäminen maltillisessakin mediassa demokraattisten maiden huippupoliitikkoihin on tuore ilmiö.

Suomessakin on omat tarkastajansa, kuten vuonna 2014 perustettu faktantarkastuspalvelu Faktabaari ja Yleisradion artikkelisarja Valheenpaljastaja, joka perkaa valeuutisia ja verkkohuijauksia.

Olisi miellyttävää uskoa faktojen tehoon valheen pysäyttäjänä, mutta vain herkullinen roska jää mieleen.

Tässä neljä pulskaa valhetta: Lepakot räjähtelevät infraäänen voimasta tuulivoimaloiden lähellä. Britannia nettomaksaa EU:lle 350 miljoonaa puntaa viikossa. Suomessa on kolmanneksi eniten aseita maailmassa. EU on kieltänyt käyrät kurkut. Muistatko väitteet? Entä muistatko, mikä tarkkaan ottaen on totuus kustakin väitteestä?

Kun perussuomalaisten työntekijä Matti Putkonen esitti hulppean väitteensä tuulivoimalan infraäänen räjäyttämistä lepakoista, tutkimustiedosta kaivettiin julkisuuteen seuraavat vastaukset: Oikeasti lepakot kuolevat osuessaan pyörivän lavan taakse syntyvään matalapaineeseen, joka aiheuttaa fyysisen vaurion nimeltä barotrauma. Tuulivoimamelun terveys- ja hyvinvointivaikutuksista taas on vain vähän epidemiologisia vertaisarvioituja tutkimuksia, ja niidenkin menetelmällinen laatu vaihtelee.

Brexit-kampanjan nettomaksuväitteen jälkeen maan tilastoviranomainen muistutti tiedotteessaan verevästi, että ”Britannian maksuista EU:lle saa parhaan kuvan erityisesti maksutasekirjan taulukosta 9.9”.

Faktantarkastamisen huono puoli on se, että se tulee toistaneeksi valetta uusille yleisöille. Valehtelija saa valita puheenaiheen. Yksinkertaisen heiton kumoaminen voi viedä päiviä. Jos et usko, koeta löytää täsmällinen tieto vihannesten EU-sääntelystä tai sen puutteesta.

Lisäksi faktantarkastajalle on lähtökohtaisesti varattu jälkikäteisen kiistäjän rooli, jossa sanotaan aina ei. Sävy ei koskaan ole myönteinen. Toisten virheiden korjaamisessa on vähintään paremmin tietämisen sivumaku ja pahimmillaan ilkkuva asenne: ”Katsokaa, mitä tuo pelle nyt on keksinyt tolloille kannattajilleen väittää.” Toisen arvostelukykyä kyseenalaistamalla ei tiettävästi ole vielä koskaan saatu yhtään viestiä läpi kenellekään, mutta siitä huolimatta se tuntuu olevan sosiaalisen median keskustelun vallitsevia taktiikoita.

Faktantarkastaminen on hyvä alku, mutta mitä muuta tarvitaan, jotta julkisen keskustelun valheet vähenisivät? Monimutkaisiin ongelmiin ei yleensä ole yksinkertaista ratkaisua. Yksi vaikea ratkaisu on lukutaidon ja -halun tukeminen. Jos sosiaalisessa mediassa jaettavaa artikkelia kommentoidaan sitä lukematta, miten tilanteeseen auttaa artikkelin faktojen pitävyys? PISA-tutkimuksen mukaan taas puolet 15-vuotiaista pojista ei lue omalla ajallaan lainkaan.

Toinen lääke on oma-aloitteinen epätylsyys. Parempi kuin korjata kymmenen jonkun toisen väitettä on esittää kaksikymmentä omaa perusteltua faktaa. Mallia voi ottaa hiljan edesmenneestä ruotsalaisesta tiedemiehestä Hans Roslingista. Hän keräsi yhdelle puheelleen lähes 12 miljoonaa katsojaa kertomalla – väestötilastoista. Faktat tarvitsevat intohimoisen kertojan.

Kirjoittaja on Aamulehden päätoimittaja.


Kommentit (16)

  • reijo

    Valehtelua vaiko totuutta, olisi se että Aamulehti julkaisisi nyt vaalien lähestyessä
    listan niistä ehdokkaista jotka olisvat ratikka päätöksen puoltajia
    Ne jotka pitävät ratikkaaa hyvänä tietäisivät äänestää heitä
    Ja Demokraattisesti ne jotka eivät pidä ratikkaa hyvänä eivät änestäisi heitä

    Tuli mahdolisuus kansalla osoittaa jälkikäteen mielipiteensä ratkaisusta
    jopa yli puoluerajojen

  • heppu

    Pelkkään totuuteen tukeutuminen ei riitä pohdittaessa jonkin aatteen tai mielipiteen hyväksyttävyyttä. Jos on kaksi ihmisryhmää, joista ensimmäinen kannattaa ja toinen vastustaa jotakin elämäntapaa tai aatetta, kumpikin ryhmä kykenee tukemaan argumenttejaan joukolla kiistämättömiä faktoja, jotka eivät ole ristiriidassa keskenään. Näin käy tyypillisesti politiikassa, kun puolue nostaa esiin totuuksista vain ne, jotka käyvät vahvimmin oman ryhmän tavoitteiden perusteluksi. Politiikkaan liittyvässä uutisoinnissa ammattitaitoinen toimittaja kykenee tasapainottamaan mielipidevaakaa, mutta lopullinen vastuu uutisen tulkinnassa on lukijalla.

    Vaikeimmin sulatettavia ovat uutiset, joissa aseman suomalla auktoriteetilla on julistettu syyttävä ja kevyesti perusteltu radikaali mielipide. Esimerkkinä vaikkapa EK:n toimitusjohtajan lausunto suomalaisten liian korkeista palkoista ja paikallisen sopimisen välttämättömyydestä. Tällaisen uutisen tarjoilu lukijalle asianmukaisesti analysoituna edellyttää toimittajalta valtavasti työtä, jossa kyse ei ole faktojen tarkistuksesta vaan niiden keräämisestä. Lukijalle tulisi esimerkiksi selvittää, mitkä seikat vaikuttavat kilpailukykyyn, miten palkat ovat kehittyneet kilpailijamaissa ja mitkä kyseisistä maista soveltavat paikallista sopimista. Yhteiskunnallisilta vaikuttajiltakin on edellytettävä ulostuloissaan kunnon perusteluja, ei pelkkää keskustelun tai riitelyn aloittamista.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet