Kronikka: Orpon vai Orvon? Kaikki, mitä olet halunnut tietää sukunimien taivutuksesta

Kronikka: Orpon vai Orvon? Kaikki, mitä olet halunnut tietää sukunimien taivutuksesta
Jussi Tuulensuu

Miksi Aamulehti taivuttaa kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orvon sukunimen Orvon eikä Orpon? Lyhyt vastaus: Aamulehdessä noudatamme mahdollisimman tarkkaan suomen kielen virallisia suosituksia. Tämä on yksinkertaista ja johdonmukaista.

Virallinen suositus on ensisijaisesti Orvon. Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen

ohje

sanoo, että sukunimiä taivutetaan pääsääntöisesti kuten vastaavia yleissanoja, esimerkiksi Virta: Virran, Kivi: Kiven – ei ’Kivin’. Julkisessa viestinnässä ei tarvitse noudattaa poikkeavaa taivutustapaa, jota yksittäinen nimenkantaja mahdollisesti käyttää.

Joidenkin sukunimien taivutus vaihtelee, jos vastaavasta yleissanasta on yleisesti tunnettu murteissa tyypillinen taivutusmuoto. Esimerkiksi lampi on taipunut muun muassa Karjalassa ja Savossa lammin, mikä vaikuttaa sukunimen taivutukseen. Lampi: Lammen tai Lammin.

Taivutusohje on ollut tällainen jo kymmeniä vuosia eikä ole mihinkään muuttunut, vaikka monesti toisin väitetään. Ohje perustuu nimien kansanomaiseen käyttöön. Ohjeen mukaan kannattaa suosia muotoa, jota nimenhaltija itse käyttää – silloin kun sanasta on vakiintunut useita vaihtoehtoja, kuten kiiski: kiisken tai kiiskin. Yleiskielen mukainen taivutus on silloinkin aina moitteeton.

Orvon tapauksessa runsas julkisuus vaikuttaa kielikorvaan. Silloinen kansanedustaja antoi 30.5.2013 tiedotteen, jossa hän toivoi nimeään taivutettavan vastoin Kotuksen suositusta Orpon, kuten hänen sukunsa on perinteisesti tehnyt. Helsingin Sanomat otsikoi tiedotteesta tuoreeltaan: "Petteri Orpo kapinoi kielenhuoltoa vastaan" Kun Orvon painoarvo alkoi kasvaa, lehdistö alkoi hiljalleen totella tiedotetta. Suomen Tietotoimisto muutti käytäntöään 29.5.2016 ja alkoi noudattaa kaikkien yksittäisten nimenkantajien toiveita, siis Orpon mutta myös Esa Lonkan.

Orpo-juttujen lisääntyessä moni lukija on antanut palautetta sekä toimituksille että Kotukselle, että ’Orpon’ kuulostaa oikeammalta, vaikka myös ’Orvolla’ on kannattajakuntansa. Kotus on saanut hyvin jyrkkääkin palautetta, että nykyistä Orvon-suositusta ei saa muuttaa.

Moni Kotuksen ohjeisiin sitoutunut mediatalo on keväällä miettinyt, pysyäkö johdonmukaisena. Helsingin Sanomat muutti linjaustaan Orpoksi, samoin moni muu media sekä 12 maakuntalehden yhteistuotanto Lännen Media. Me täällä Aamulehdessä emme hitaina hämäläisinä vielä ole räätälöineet yleissääntöön ministerinmentävää poikkeusta.

Kansakunnan kielenhuollon näkökulmasta ’Orpon’ on harvinaisuus. Kukaan ei missään murteessa taivuta yleissana orpoa orpoksi. Tämä on pienen lounaissuomalaisen suvun tapa. Jos Kotus lähtisi yksilötoiveiden tielle, se johtaisi kielenvastaisten muotojen yleistymiseen ja vielä pahempiin kielikorvan säröihin. Kuuluuko suomen kieli sen 5,7 miljoonalle käyttäjälle vai yksittäisille nimenkantajille, joita esimerkiksi Orvon tapauksessa on Väestörekisterikeskuksen mukaan 24?

’Petteri Orvon’ särähtää nyt osan kielikorvaan, mutta edesmenneen ministerin Veikko Helteen taivutus ei, vaikka aikoinaan moni suosi muotoa Hellen. "Kyllä se ’Hellen’ vähän huvittavalta nyt kuulostaa", eräs lukija kommentoi.

Kotus kommentoi Orpo-taivutusta blogikirjoituksessaan Sukunimiä kannattaa taivuttaa Kotuksen ohjeiden mukaan 1.6.2016: "Käytäntö menee kovin hankalaksi, jos mediassa ruvetaan esimerkiksi käyttämään saman sukunimen kantajista monia taivutustapoja."

Tasapuolisuus nimittäin vaatisi, että jos Orpon-toivetta noudatetaan, sama koskisi kaikkia. Pitäisi kirjoittaa Niemen tai Niemin sen mukaan, kuka on kyseessä. Henkilökohtainen toivekirjanpito on uutistoimituksessa mahdotonta, joten kyseessä on yhden miehen poikkeus.

Osa argumentoi, että pitää taivuttaa Orpon, koska muoto Orvon tuo mieleen orpolapsen. Samalla perusteella voisi vaatia, että taivutamme Joki: Jokin, koska eihän se henkilö mikään joki ole. Lisäksi Petteri Orvon nimessä kyse nimenomaan on orpoudesta. Orpo on kertonut, että hänen vuonna 1888 syntyneen isoisänsä molemmat vanhemmat kuolivat kulkutautiin ja isoisä suomensi 1900-luvun alussa nimensä Grönholmista Orvoksi.

Isoisän valinta oli hyvä. Orpo on luonnikas, ytimekäs suomalainen sana ja nimi. Ei sitä eikä osaavaa poliitikkoa mikään taivutusmuoto pahenna.

Kirjoittaja on Aamulehden päätoimittaja.

"Minulle opetettiin toisin" – onko ohje muuttunut?

Sukunimien taivutusohje on säilynyt samana jo kymmeniä vuosia eikä ole mihinkään muuttunut, vaikka monesti toisin väitetään. Väärinkäsitykseen saattaa liittyä se, että Kotimaisten kielten keskus Kotus on aika ajoin julkaissut sukunimen taivutukseen liittyviä tekstejä. Kirjoituksista on niiden ilmestyessä uutisoitu niin kuin ne olisivat edustaneet kielenhuollon linjamuutoksia, vaikka ne tosiasiassa ovat kerranneet vanhaa ohjetta.

Kielenhuollon tiedotuslehdessä Kielikellossa 1/1991 ilmestyi Eeva Maria Närhen artikkeli Kenpä Sutta pelkäisi? Sukunimien taivutus. Orvon tapauksessa moni vetoaa sen kohtaan "Jos sanalla on kielessä kaksi taivutustapaa, on parasta valita sama tapa, jota nimenhaltija itse käyttää, jos se on tiedossa." Artikkeli kuitenkin jatkuu: "Toisaalta on syytä muistaa, että yleiskielen mukainen taivutus on moitteeton, vaikka nimenhaltija itse ei sitä käyttäisikään. On mahdotonta tietää viisimiljoonaisen kansan jokaisen yksilön henkilökohtaisia nimenkäyttötapoja ja kohtuutonta liiemmälti vaatia sellaisten tapojen yleistä noudattamista."

Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirja vuodelta 1971 sanoi saman tylymmin: "Monesti on esitetty väite, että henkilönnimen vartalon täytyy taivutettaessa säilyä nominatiivin kaltaisena. Tätä vaatimusta ei voida pitää aiheellisena, sillä johdonmukaisesti toteutettuna se vaatisi taivuttamaan esim. Päivikki : Päivikkin, Armas : Armasin, Kunnas : Kunnasin, Hiekka : Hiekkan, Mäki : Mäkin, Korpi : Korpin, Virtanen : Virtanenin. Tällainen taivutus tuntuisi liian luonnottomalta, joten täytyy mukautua siihen, että on sellaisia nimiä, joiden vartalo taivutettaessa muuttuu."

"Kolmas periaate, jota kuulee puollettavan, on se, että nimen haltija itse saisi määrätä, miten hänen nimeään taivutetaan. Niinpä on tunnettua, että presidentti Ryti aikoinaan halusi nimensä taivutettavaksi astevaihteluttomana Ryti : Rytin. Tämänkin periaatteen noudattaminen johtaisi mahdottomuuksiin, koska saman nimen haltijoita tavallisesti on useita. Tultaisiin siihen, että samaa nimeä olisi taivutettava eri tavoilla sen mukaan, ketä nimen haltijoista tarkoitetaan. Ehkäpä pitäisi nimen taivutus ilmoittaa jo papinkirjassa. Jokaisen on näin ollen tyydyttävä siihen tosiasiaan, että hänen nimensä on kielen aines, joka taivutettaessa seuraa suomen kielen sääntöjä." (Toinen, uudistettu painos, sivut 39–40.)

Risto Rytiä on siis aina kuulunut taivuttaa Rydin.

Vuonna 2011 ilmestyi Kotuksen erityisasiantuntijan Sirkka Paikkalan toimittama verkkojulkaisu

Sukunimien taivutus.

Siinä toistettiin vanha ohje, että sukunimet taipuvat kuten vastaavat yleissanat. Julkaisussa on pulmallisten nimien hakemisto. Hakemiston rohkaisemana esimerkiksi Kouvolan Sanomat päätti alkaa noudattaa taivutussuositusta, "jonka mukaan nimet taivutetaan kieliopin mukaan". Entisen kaupunginjohtajan nimi muuttui lehden sivuilla muodosta Ahtin muotoon Ahdin. "Minulle on yksi ja sama, millä tavalla sukunimeni taivutetaan. Ahdin tai Ahtin, makuasia", Aimo Ahti itse lehdessä kommentoi.

Suomen Tietotoimisto alkoi noudattaa Kotuksen suositusta saman vuoden lokakuussa. Helsingin Sanomat puolestaan uutisoi: "Kielentutkijat: Sukunimi Lonka taipuu nyt Longan". Silloinen valtakunnansovittelija Esa Lonka oli tiettävästi toivonut, että hänen nimensä taivutettaisiin ’Lonkan’, mikä loukkasi monen kielitajua. Kotuksen hakemistosta toimittajien oli helppo tarkastaa virallisesti suositeltu muoto Longan.

Kaikesta uutisoinnista on saattanut jäädä kuva, että ohjeistus on muuttunut vuosina 1991 ja 2011, vaikka näin ei ole.


Kommentit (29)

  • Nimetön

    Siispä tuon naapurikunnan väki ei olekaan Kangasalla, vaan Kangasalalla. Väärässä ovat olleet, kymmeniä vuosia!

    SRa

  • Kyösti Huhtala

    Toki Aamulehti voisi keskittyä tärkeämpiinkin oikeakielisyysasioihin ja aloittaa vaikkapa joka- ja mikä-pronominien oikealla käytöllä.
    Mutta muuten hyvä juttu. Vierailin Johanna Oraan näyttelyssä Punkaharjulla. Näyttelyn opas (tms.) toi ilmi, että he haluavat taivuttaa Oraksen. Mielessäni ihmettelin.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet