Kolumnit

Kokemuksen puute tuottaa komiikkaa, taivastelua ja Liisa ihmemaassa -journalismia

Kokemuksen puute tuottaa komiikkaa, taivastelua ja Liisa ihmemaassa -journalismia

Kronikka: Suhteellisuudentaju ja kauhistelemattomuus ovat kultaa, kun kirjoitamme tai päätämme yhteisistä asioista.

Jussi Tuulensuu

Tietänette sen tunteen, kun jokin hyvin yleinen asia tulee itselle näkyväksi vasta sitten, kun on siihen omassa elämässään tutustunut.

Itse muistan, kuinka teininä silmälasit saatuani ällistyin siitä, että varmaankin joka toisella muullakin oli lasit. Ennen olin pannut merkille vain paksuimmat sarvisankaiset.

Ihminen, jonka läheinen tulee raskaaksi, alkaa yhtäkkiä nähdä raskaana olevia naisia kaikkialla. Harrastusvälineen hankkinut huomaa, kuinka monella muullakin on samanlainen. Koiranomistajat näkevät paljon enemmän koiria kuin muut.

Kesälomani jälkeen Tampere katutöineen on näyttänyt erilaiselta kuin ennen kesälomaa. Rakennamme veljeni kanssa kesäpaikkaamme saunaa, ja meillä on ollut saaressa pieni kaivinkone. Nyt kiinnitän tahtomattanikin huomiota siihen, minkä kokoisia ja merkkisiä kaivureita kaupungilla työskentelee sekä minkälaiset kauhat ja puskulevyt niissä on.

Tapa panna merkille silmälasimuotia tai ympäristön esineitä on jännittävä osoitus kokemusmaailman merkityksestä havainnon syntymiseen. Yleisesti merkittävää on se, kun kokemusmaailma vaikuttaa poliittisiin päätöksiin.

Liikkuminen kaupungilla liikuntaesteisen kanssa on hyväjalkaiselle tarpeellinen kokemus. Aiemmin huomaamattomat yksityiskohdat tulevat näkyviksi: rotvallit, askelmat, portaikot, vinot pinnat, raskaat ovet. Katukuva koostuu näkymättömistä barrikadeista, jotka estävät pääsemisen yllättävän moniin paikkoihin.

Vaikka omakohtainen kokeminen auttaakin asettumaan toisen asemaan, tulee toisaalta muistaa, että kokijuus tuskin koskaan pätevöittää arvioimaan ison joukon ilmiöitä. Esimerkki tästä ovat rokotevastaiset ihmiset, jotka perustelevat harhaista vakaumustaan sillä, että he itse tai heidän tuttavansa on pärjännyt mainiosti ilman rokotetta tai saanut sellaisesta vakavia sivuvaikutuksia. Yksittäinen kokemus voi ehkä olla kokijalleen totta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten terveydenhuolto pitää järjestää. On sotilaita, jotka ovat selvinneet hengissä talvisodasta, jatkosodasta ja Lapin sodasta, mutta sen perusteella kenellekään tuskin tulisi mieleen väittää, että sotiminen yleisesti olisi turvallista puuhaa.

Julkisessa sanassa suppean kokemusmaailman yleistäminen tuottaa komiikkaa. Kyseessä on niin sanottu Liisa ihmemaassa -kirjoittaminen: journalisti, blogisti tai verkkokommentoija käsittelee ilmiötä, joka on tuiki tavallinen mutta jostakin syystä kirjoittajalle vieras. Seuraa taivastelevia luonnehdintoja ja kauhistelua.

Ylinopeusuutinen saattaa kuvata 150 kilometrin tuntinopeutta moottoritiellä hurjaksi kaahaamiseksi. Kuluneen viikon budjettikeskusteluissa ja -kirjoituksissa solidaarisuusveroa on luonnehdittu rikkaiden veroksi, vaikka sillä ei ole varallisuuden kanssa mitään tekemistä. Nykyisin veron alaraja on 72 300 euron verotettavat ansiotulot, noin 6 000 euroa kuukaudessa. Sellaiset on yli sadalla tuhannella tavallisella suomalaisella, esimerkiksi monella koodarilla.

Kuopatusta veneverosta kirjoitettiin ökyveneiden maksuna, vaikka maksimiveroluokkaan olisi päässyt muutaman tonnin hintaisella 1970-luvun ht-veneellä. Aseet taas ovat sangen tavanomaisia ja tarpeellisia työkaluja ja harraste-esineitä, mutta nykyään niistä kirjoitetaan lähes yksinomaan kauhistellen.

On tarpeen kyetä empatiaan tehtäessä päätöksiä, jotka eivät kosketa itseä. Koska uskomme lähinnä asioita, jotka olemme kokeneet, pelkkä tieto ei riitä. Hyvä esimerkki on Helsingin diakonissalaitoksen luokkaretkikonsepti, jossa esimerkiksi päättäjät ovat tutustuneet huono-osaisten elämään konkreettisen retken muodossa. Jos kokemusta ei ole, sitä voi tuottamalla tuottaa.

Kirjoittaja on Aamulehden päätoimittaja.


Kommentit (1)

  • Terveisiä perussuomalaisille

    Istuin tv:n äärellä marraskuussa 1975 katsomassa, kun Kekkonen runnasi Suomelle hallitusta. Olin 29v. Pari kuukautta aikaisemmin oli pidetty eduskunnan hajotusvaalit, Suomen viimeiset, eikä hallitusta saatu aikaan ”luonnollisesti”. Syntyneen tai väkisin synnytetyn hallituksen ikä lasketaan kuukausissa, se ei kestänyt vuottakaan.

    Terveiset nuorelle, vuonna 1979 syntyneelle, Laura Huhtasaarelle kolmet Kekkosen hajotukset jälkipyykkeineen kokeneelta: hajotus ei automaattisesti ratkaise mitään vaikka se tulisi presidentin mahtikäskyllä, kuten ehdotat. Siihen ei pidä kovin helposti mennä, se ei ole ollut mikään oikotie onneen. Mielestäni nykyinen laki on hyvä.

    Pieni lisähuomio: Huhtasaaren luottamus istuvaan presidenttiin rapisi oitis, kun tuli presidentin taholta arvostelua oman puolueen uuteen johtoon. Valtaoikeudet ovat mukavia silloin, jos niitä käyttämässä on ”oma” henkilö.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet