Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Jokaisen oikeutta liikkua luonnossa ei tarvitse kirjata lakiin, mutta oikeuksien on oltava selvät kaikille

Suomalaiselle on selvää, että metsään saa mennä ja poimia siellä marjoja tai sieniä. Järven rannalle saa mennä onkimaan. Kyse on jokaisenoikeuksista, jotka kuuluvat ikiaikaiseen suomalaiseen perinteeseen. Toisin kuin joskus luullaan, ei näitä sääntöjä ole kirjoitettu lakitekstiin kuin pienin osin. Enimmäkseen jokaisenoikeudet ovat perimätietoa ja maan tapaa, joka sekin toki voidaan määritellä oikeudellisesti sitovaksi. Koska Suomi on luonnossa liikkumisen lupineen monessa mielessä maailman "vapain" maa, on nyt menossa hanke jokaisenoikeuksien saamiseksi Unescon elävän eli aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Suomen Latu tekee työtä asian eteen, ja vielä tänä viikonloppuna voi tehdä tekonsa sen hyväksi. Yleisradio pitää laskuria, johon kansalaiset voivat merkitä luontokäyntinsä kahden viikon aikana. Kertyneellä listalla tuetaan jokaisenoikeuksien pääsyä Unesco-listalle, jossa ovat jo esimerkiksi kiinalainen akupunktiohoito ja kuubalainen rumban tanssiminen. Kaikki eivät ole ehdoitta riemuissaan hankkeesta. Esimerkiksi metsänomistajien joukosta on kuulunut mutinaa siitä, ettei heidän ääntään ole kuultu. Jokaisenoikeudet eivät normaalisti aiheuta kustannuksia luontoalueiden omistajille. Marjoja ja sieniä metsässä riittää. Mutta joissain tapauksissa liikkumisvapaudet saatetaan tulkita turhan väljästi. Esimerkiksi maineikas linnunpönttökampanja vuosina 2016–2017 ärsytti osaa metsänomistajista. Kun puihin kiinnitettiin 1,3 miljoonaa kotia siivekkäille, tuli samalla 1,3 miljoonaa puuta suojelluksi spontaaneilla yksittäisten aktiivien päätöksillä. Omistajat eivät voineet sen jälkeen näitä puita noin vain kaataa ja myydä. Toisaalla on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan jokaisenoikeuksien pitäisi koskea vain Suomen kansalaisia. On mielenkiintoista, että näkemysten takana on tahoja, jotka mielellään viljelevät "maassa maan tavalla" -sanontaa. Eivätkö jokaisenoikeudet ole juuri maassa maan tavalla elämistä, jos niitä joku vierasmaalainen tai kansalaisuudeton maahanmuuttaja hyödyntää? Rajaamiset olisivat arveluttavia. Yhtä lailla arveluttavia ovat väitteet, että jokaisenoikeuksien mainostaminen maailmalla toisi Suomeen liikaa ei-toivottua turismia pilaamaan puhdasta luontoamme. Luotettavaa ja tarkkaa tietoa kuitenkin jokaisenoikeuksista tarvitaan koko ajan. On pystyttävä esimerkiksi tunnistamaan se, milloin pyörällä tai ratsain liikkuminen metsässä on satunnaista ja siksi luvallista – ja milloin se muuttuu pysyvämmän luonteiseksi eli milloin pitää ottaa yhteyttä maanomistajaan luvan saamiseksi. Joskus rajat tulevat vastaan myös nautittavaksi kerättävien luonnonantimien kohdalla. Metsästä kun voi sienten ja marjojen lisäksi poimia vaikkapa kallioimarretta, jonka maavarsi on toisille suurta herkkua. Mutta tämän saniaiskasvin ruoaksi noukkimiseen tarvitaankin alueen omistajan lupa. Kyse ei ole enää marjastamisesta tai sienestämisestä. Jokaisenoikeuksia ei ole tarpeen kirjata omaksi laikseen. Niiden on kuitenkin oltava kiistatta selvät lähes kaikille. Parasta Unesco-kampanjassa on, että se saa yhä useammat ottamaan selvää siitä, mikä on luvallista ja mikä ei. Aamulehti pyrkii sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön. Tästedes käytämme yleensä jokamiehenoikeuksina tunnetuista käytännöistä termiä jokaisenoikeudet.