Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut Linnan juhlat

Hallitus tarjoaa taas temppuja työttömille

Työttömyys on tapana nimetä Suomen suurimmaksi ongelmaksi. Maaliskuun työttömyysaste oli Tilastokeskuksen mukaan 9,6 prosenttia, eli noin 260 000 suomalaista oli vailla töitä. Aihetta ilakointiin eivät anna myöskään Työ- ja elinkeinotoimiston tilastot. Niiden mukaan Suomessa oli maaliskuun lopussa noin 317 000 työttömäksi työnhakijaksi tilastoitua henkilöä. Poliittinen paine työttömyyden hillitsemiseksi on kova. Liki yleiseksi totuudeksi politiikan ja elinkeinoelämän piirissä onkin muodostunut toteamus, jonka mukaan kaikki toimet työttömyyden torjumiseksi ovat tarpeen ja tervetulleita. Kuluvalla hallituskaudella työttömyyttä on kuitenkin ollut tapana korjata väärästä päästä, eikä suunta kaikesta päätellen ole muuttumassa. Helsingin Sanomien ( HS 3.5.) mukaan hallitus aikoo julkaista perjantaina lakiesityksen, joka muuttaisi merkittävästi työttömyysturvaa. Jos laki menee läpi, se astuu voimaan vuoden 2019 alussa, kun vastuu työvoimapalveluista siirtyy maakunnille. Lehden tietojen mukaan työttömän pitäisi jatkossa hakea kolmen kuukauden aikana vähintään kahtatoista työpaikkaa, muuten hän menettää työttömyyskorvuksensa 60 päiväksi. Työttömille ei myöskään enää tarjottaisi työllistymissuunnitelmia tai haastatteluja, vaan työttömän pitäisi itse ottaa entistä suurempi vastuu omasta aktiivisuudestaan. Siitä pitäisi myös raportoida työvoimaviranomaisille vähintään kerran viikossa. Toimeliaisuus on tietysti hyve, mutta kaikkia sosiaalipalveluja ei voi ulkoistaa niiden asiakkaille. Kuten arvata saattaa , ei esitys hallituksen ulkopuolella ole herättänyt järin suurta innostusta. Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne pitää uudistuksen karenssia ”uskomattomana”. Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin mukaan uudistus tekisi jo valmiiksi byrokraattisesta järjestelmästä entistä monimutkaisemman. On kieltämättä erikoista, että tällaista valvontaa ja raportointia tahtoo nimenomaan hallitus, joka vielä toimikautensa alussa hekumoi normien purkamisella. Esitys on saanut myös työmarkkina- ja työttömyysjärjestöt varpailleen. Työmarkkinajärjestöjen mukaan kahdentoista hakemuksen velvoite saattaa johtaa näennäishakemusten tehtailemiseen. Se vähentää myös sitä kallisarvoista aikaa, jonka työttömänä oleva henkilö voisi käyttää osaamisensa kehittämiseen tai työhyvinvointinsa ylläpitämiseen. Työttömien keskusjärjestö näkee vaatimuksessa alueellista syrjintää niitä työttömiä kohtaan, joiden asuinpaikan lähellä on vain vähän sopivia työpaikkoja. Jopa Elinkeinoelämän keskusliitto suhtautuu uudistukseen varauksella. Se varoittaa, että tietyn hakemusmäärän vaatiminen voi rasittaa myös työnantajaa. Työllistämissuunnitelmista luopumista se vastustaa jyrkästi. Monet työttömyyden syistä johtuvat niin laajoista ja globaaleista kehityskuluista, ettei niitä lomakkeilla ratkota. Tempauksilla hallitus nostaa omia aktiivisuuspisteitään, mutta antaa varsin kalsean kuvan suhtautumisestaan työttömiin. Työttömyysturvaa pitäisi yksinkertaistaa eikä monimutkaistaa. Lomakkeiden ja tasapäistämisen sijaan nykymaailmassa kaivattaisiin henkilökohtaista ohjausta ja ymmärrystä erilaisille elämäntilanteille.