Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Diginatiivius on myytti

Vuoden 2000 jälkeen syntyneitä nimitetään diginatiiveiksi. Tämä ikäluokka kuulemma liikkuu ja vaikuttaa digitaalisessa mediassa yhtä sujuvasti kuin vanhemmat ikäluokat kalamarkkinoilla. Koko diginatiiviuden käsite on kuitenkin pelkkä myytti, eli kuvitelma, uskomus. Tämän todistaa viimeistään Pelastakaa lapset ry:n tiistaina julkaisema kysely seksuaalisesta häirinnästä ja siihen liittyvästä kiusaamisesta digitaalisessa mediassa. Kyselyyn haastateltiin lähes 3 000 yläkoulua tai lukiota käyvää 12–17-vuotiasta nuorta. Hätkähdyttävintä kyselyssä on nuorten alttius lähettää itsestään alastonkuvia tai muuten seksuaalisesti ladattuja kuvia seurustelukumppaneille tai täysin tuntemattomille. Kyselyyn kootut sitaatit nuorilta ovat erityisen karua luettavaa: "Lähetin puolialastoman kuvan itsestäni pojalle joka sanoi, että tallensi kuvan. Hän uhkasi, että lähettää sen eteenpäin, jos en laittaisi toista kuvaa. Olin todella peloissani ja tuntui siltä, että koko maailmani olisi romahtanut", kertoo yksi kyselyyn vastannut nuori. "Minulta on pyydetty nudeja muutaman kerran. Oon tyhmänä laittanut, mutta ne ei ole levinneet ainakaan vielä", jatkaa toinen. "Netissä joku tuntematon lähetti alastonkuvia ja toinen kerta oli, kun joku kyseli, alanko sekstailemaan. En ajatellut paljoa mitään, koska sitä näkee joka päivä", sanoo kolmas kyselyn nuori. Kyselyn nuorista joka kolmas kertoo nähneensä viimeksi kuluneen vuoden aikana seksuaalista häirintää digitaalisessa mediassa ikätovereiltaan. Seksuaalista häirintää nähneiden osuus on niin suuri, että siitä voi päätellä häirintäilmiön olevan nuorille arkipäivää. Kun seksuaalista häirintää ja siihen liittyvää kiusaamista tulee nuorille näin paljon, on heidän luultua vaikeampaa sanoa selvästi ja heti ei myös digitaalisessa mediassa saalistaville aikuisille seksuaalirikollisille. Näitä petoja eivät kattavampi valvonta netissä eivätkä entistä kovemmat rangaistukset pysäytä. Ainoa mikä netin seksuaalirikollisia ja alaikäisiä seksuaaliahdistelijoita vastaan auttaa, on kasvatus. Kasvatus on voimakkaasti ladattu, joidenkin mielestä vanhanaikainen, kansakoulumainen termi. Se ei kuitenkaan ole vanhentunut sekuntiakaan. Se on täyttä tätä päivää, myös digitaalisessa mediassa, niin sanotuille diginatiiveille. Lapset ja nuoret on pakko kasvattaa kotona ja opettaa koulussa siihen, ettei kukaan heistä lähetä digitaalisessa mediassa kenellekään ainuttakaan kuvaa, videota, podcastia tai tekstiä, jota nuori ei kehtaisi näyttää omille vanhemmilleen tai omalle opettajalleen. Joka ainut hivenenkin arveluttava omakuva voi tulla netissä ihmistä vastaan käytännössä ikuisesti. Digikasvatus pitää ottaa entistä painokkaammin mukaan koulujen opetusohjelmaan. Koulujen pitää myös sisäistää välitön digikiusaamiseen puuttuminen toimintakulttuuriinsa. Suurin vastuu kasvatuksesta on tietenkin lasten vanhemmilla ja huoltajilla. Aikuisenkin on hyvä laskea lasten kanssa älypuhelin ajoissa myös omasta kädestään ja puhua lastensa kanssa avoimesti omasta digitaalisen median käytöstään ja toimintamalleistaan. Lapsilta on turha odottaa avoimuutta netin käytöstään, jos aikuiset eivät anna siinäkin ajoissa hyvää esimerkkiä jälkikasvulleen.