Maanantaina Tampereen kaupungin poliittisessa johdossa tapahtui merkittävä muutos, kun ylin vallankäyttäjä vaihtui. Entinen pormestari Anna-Kaisa Ikonen on siirtynyt eduskuntaan ja saattaa nousta jopa ministeriksi. Pormestarin paikan ottaa nyt 77-vuotias pitkä linjan vaikuttaja ja paikallispoliitikko Kalervo Kummola.
Millaisen pormestarin Tampere Kummolasta saa?
Ikosen positiivisen ja diplomaattisen johtamistyylin jälkeen näyttää tapahtuvan lähes täyskäännös. Julkisuudessa Kummola tunnetaan jyrähtelyistään ja viime vuosina myös tiukoista kannanotoistaan Twitterissä. Yleensä hän sanoo voimakkaan mielipiteensä suoraan eikä juuri pyörittele erilaisia näkökulmia.
Toisaalta muutos ei välttämättä ole näin dramaattinen. Pormestarin tehtävässä Kummola joutuu asettelemaan sanojaan aiempaa tarkemmin. Aamulehden haastattelussa (Uutiset A4–5) hän sanookin, että lopettavansa uudessa tehtävässään vahvat kannanotot.
On myös hyvä muistaa, että seuraavat kaksi vuotta jatketaan tutulla pormestariohjelmalla, johon tuskin isoja muutoksia tulee.
Entä millainen on Kalervo Kummolan johtama Tampere?
Kaupunki on viime vuodet ollut Suomen vetovoimaisin paikka asua. Tänne halutaan tulla kaikkialta Suomesta: maan sisäisissä muuttovoittotilastoissa kaupunki on ollut viime vuodet selvä ykkönen. Tästä asemasta on myös pidettävä kiinni.
Pormestarin valtavat verkostot ovat etu kasvavalle kaupungille. Kummola tuntee ison määrän tärkeissä tehtävissä olevia ihmisiä, ja esimerkiksi Tampereen areenalle myönnetty iso valtionosuus kertoo siitä, että tällaisilla asioilla voi olla merkitystä.
Aamulehden haastattelussa Kummola visioi tulevaisuuden Tamperetta, jossa on runsaasti tontteja yrityksille ja töitä opinnoista valmistuville. Hyvä niin, sillä tonttitarjonnan vähäisyys ja aivovuoto pääkaupunkiseudulla todella ovat keskeisiä ongelmia, joihin on etsittävä ratkaisuja.
Toki kysymyksiäkin herää. Tampere on ollut otsikoissa, kun esimerkiksi kaupungin liikuntatoimen lukuisat epäselvyydet ja taidemuseon rahasotkut ovat paljastuneet. Kummola lupaa asioihin muutosta, mutta nähtäväksi jää, mitä todella tapahtuu.
Kysymysmerkki on myös se, miten yksityisautoilun puolustajana tunnettu Kummola suhtautuu kaupungin tiukkoihin hiilineutraaliustavoitteisiin ja joukkoliikenteen priorisointiin kaupungissa.
Kummolan mukaan Tampereen päätöksenteon vahvuus on vähäinen tarve äänestää. On totta, että koalitiomallilla on saatu isoja päätöksiä nopeasti nuijittua, mutta toisaalta poliittisen keskustelun vähentäminen tai vaimentaminen ei ole ikinä tavoiteltavaa demokratiassa.