Hallituksen muodostaja Petteri Orpo (kok.) tavoittelee huomattavaa työllisyyden kohenemista. 100 000 lisätyöllistä oikaisisi kestävyysvajetta merkittävästi. Tähän tähdätään muun muassa sosiaaliturvan ja työttömyystukien heikennyksillä. Kotimaisen työvoimareservin patistelun lisäksi tarvitaan lisää työperäistä maahanmuuttoa. Työehdoista pitäisi sopia nykyistä enemmän paikallisesti.
Hallitusneuvottelujen saavutuksia ja niiden realisoitumista odotellessa voi tutkailla, miltä työllisyyskehitys näyttää nykyisillä reunaehdoilla. Maahanmuutosta oli iso apu jo viime vuonna, jolloin nettomaahanmuutto oli ennätyksellisesti noin 35 000. Tällä tasolla elinkeinoelämä haluaa tulijoiden määrän pysyvänkin. Huomattava parannus on, että maahanmuuttajien 72 prosentin työllisyysaste on jo lähes tavoittanut Suomessa syntyneiden 75 prosentin tason.
Luvussa eivät ole mukana ukrainalaiset sotapakolaiset. Maassa olevista noin 40 000 ukrainalaisesta on TE-palveluihin rekisteröitynyt noin viidesosa. Työttöminä työnhakijoina on 3 700. Heidän siirtymisensä TE-palveluihin on ollut viranomaisten odotuksia hitaampaa, sillä työikäisiä ukrainalaisista on 30 000. Monella töihin pääsy ei kuitenkaan ole ymmärrettävästi suurin murhe, sillä traumoja ja kärsimystä tuottanut sota jatkuu.
Muuten työllisyysasteen nousu on ikääntyvien harteilla. Työ- ja elinkeinoministeriön työmarkkinaennusteen mukaan työllisyys kasvaa tänä vuonna enää 5 000 ihmisellä, pääasiassa ikääntyvien työllisyyskasvun ansiosta. Kasvu jää ensi vuonna enää tuhanteen, mutta nousee 2025 noin 18 000 henkilöllä. Kokoomuksen 100 000:n tavoitteesta puuttuisi tuolloin siis kolme neljäsosaa.
Ikäryhmistä 25–54-vuotiaiden työllisyysaste on jo niin korkea, lähes 88 prosenttia, ettei siinä ole juuri kasvunvaraa. Sen sijaan työ- ja elinkeinoministeriö ennustaa, että 55–64-vuotiaiden työllisten määrä nousee 10 000:lla kolmessa vuodessa. Tästä ikäryhmästä noin 80 prosenttia kävisi töissä 2025. Myös yli 65-vuotiaiden työssäkäynti kasvaa niin, että työssä käy sitkeästi noin joka seitsemäs.
Ikääntyvät pysyvät töissä, jos työtehtävät vastaavat työkykyä. Työkyvyn ylläpitoon tarvitaan iän noustessa monenlaista tukea, jossa yksi avaintekijä on nopeasti toimiva työterveyshuolto. Sen aseman heikentämisestä ei hyvää seuraisi. Jos työntekijät passitettaisiin sairauksineen jo ennestään rapautuneeseen ja hitaaseen perusterveydenhuoltoon, sairauspoissaolot pitkittyisivät ja työhyvinvointi heikkenisi. Siitä ei hyödy kukaan.