Uudella hallituksella on todennäköisesti edeltäjäänsä viileämpi suhtautuminen ilmastonmuutoshuoliin ja erinäköisiin velvoitteisiin. Varsinkin jos kokoomus saa matkaansa perussuomalaiset, jotka hallitustunnustelija Petteri Orpo (kok.) tapaa tiistaina. Näiden odottaisi vahtivan, ettei Suomi enää jää vaikkapa reagoimaan jälkijunassa EU:n suunnitelmiin kuten ennallistamisasetuksesta hermostuneet väittävät: muut määräävät mitä saamme metsillemme tehdä, Marinin hallituksen uinahtaminen väärään aikaan maksaa miljardeja.
Vähemmälle huomiolle ennallistamisväittelyssä jäi, että Suomessa on ojitettu ja yritetty kasvattaa puustoa myös sellaisilla turvemailla, joiden hakkuutulot olisivat joka tapauksessa jääneet olemattomiksi. Jos ojien tukkiminen auttaa ylläpitämään monimuotoisuutta, kahta parempi. Järvivesien paranemistakaan luulisi harvan vastustavan. Maatalouden ongelmana ovat runsaspäästöiset turvepellot, mutta niiden viljelyyn puuttuminen olisi viimeinen niitti ainakin Pohjois-Suomen tuottajien elinkeinonharjoittamiselle.
Suomessa on hermostuttanut myös EU-parlamentin tiukentama direktiivi rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi. Nopea aikataulu ja tiukat vaatimukset ovat herättäneet vastustusta ja pelottelua muissakin jäsenmaissa. Meillä hallitus arvioi ”pakkoremontteihin” joutuvan kolmasosan rakennuskannasta. Lasku olisi lähes 14 miljardia euroa. Neuvottelut direktiivistä jatkuvat koko vuoden.
Esimerkit kertovat, miten ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävä hiilineutraaliustavoite 2035 voi nousta hankalaksi aiheeksi uudelle hallitukselle. Siinä yhdistyvät perussuomalaisten epäluulo sekä Brysseliä että ”vihervouhotusta” vastaan. Kokoomukselle taas EU tai hiilineutraalius eivät ole vastentahtoisia: Suomesta on tulossa iso päästöttömän energian tuottaja, jonka pitäisi hyödyntää ja haalia vihreän siirtymän investointeja.
Tämä tavoite ei ole aivan pielessä. Ei ole järkevää rakentaa Suomeen valtavaa tuulivoimakapasiteettia pelkästään tuottamaan raakavetyä putkeen Keski-Eurooppaan. Jatkojalostuksella ja hiilidioksidin talteenotolla pystytään pienentämään sekä liikenteen että energia- ja terästeollisuuden päästöjä. Ne ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkeämpiä kuin paljon julkisuudessa ollut hiilinieluvaje, siis kinastelu hakkuumääristä. Energiasektorin osuus päästöistä on lähes kolme neljäsosaa. Sen suurimmat päästölähteet ovat energiateollisuus, liikenne, muu teollisuus ja rakentaminen.