Suomalaisten korkeakoulujen kehittämisessä huomio on kaksi viime vuosikymmentä kiinnittynyt aloituspaikkojen ja valmistuneiden määriin. Ne ovat olleet korkeakoulujen kehittämisestä ja rahoituksesta vastaaville riittävän konkreettisia suureita koulutuspolitiikan perustaksi. Niitä tuijottamalla ei suomalaisten korkeakoulutettujen nuorten määrä ole silti noussut lähellekään tarpeeksi.
Suomalaisista 25–34-vuotiaista vain 40 prosenttia on valmistunut joko ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta. Koska pienellä kansalla ei ole lopulta muuta talouskasvu- ja vientipotentiaalia kuin osaaminen, pitää korkeakoulutettujen määrää Suomessa nostaa. Helpointa on lisätä aloituspaikkojen määrää, mutta tämä yksinään ei riitä korjaamaan korkeakoulutettujen vajetta Suomessa.
Korkeakoulutuksen funktio pitää ajatella Suomessa kokonaan uusiksi. Tavoitteena ei voi olla tuottaa vain tutkintoja mahdollisimman paljon ja nopeasti. Eihän korkeakoulutuksen tavoitteena ole tutkinto vaan ajattelukykyinen ihminen.
Korkeakoulutuksen pääfunktio on tuottaa ajattelun työkaluja: tiedon hankkimisen ja analysoinnin kykyjä. Näilläkään ei tee paljoa, jos pohjalla ei ole riittävän kattavaa yleissivistystä. Siksi yliopistojen pitää Tampereen yliopiston tapaan tarjota mahdollisuus opiskella mahdollisimman moninaisia ja laaja-alaisia tutkintoja.
Miksi tutkinnon moninaisuus ja laaja-alaisuus sitten on korkeakoulutuksessa niin tärkeää? Yhteiskunta ja maailma ovat aina muuttuneet nopeammin kuin niihin valmistavat koulutukset ja tutkinnot. Siksi yliopistojen paras anti maailmalle ovat aina olleet ajattelukykyiset ihmiset, jotka pystyvät katsomaan asioita laajempina kokonaisuuksina ja ymmärtämään pientenkin asioiden vaikutuksen kokonaisuuksiin, oli tutkinnon nimi tai tieteenala mikä tahansa. Tätä perusymmärrystä ja -näkemystä ei erityisen hyvin palvele tavoite tuottaa mahdollisimman paljon tutkintoja mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Myös lukukausimaksujen laajemmassa tuomisessa suomalaiseen korkeakoulutukseen pitää olla erityisen tarkka. Lukukausimaksut Suomen kansalaisille rikkoisivat pohjoismaisen hyvinvointivaltion ideaa, joka on toteutunut juuri maksuttoman perus- ja korkeakoulutuksen kautta.
On muistettava myös, että mahdollisimman korkea koulutustaso on ratkaisevan tärkeä maanpuolustuskyvyn voimistaja. Siksi sitä ei saa lyhytnäköisesti heikentää, ei sen enempää säästämisellä kuin rahastamisellakaan.