Kun valtion budjetti on reilusti alijäämäinen, katseet kääntyvät yhteiskunnan jakamiin tukiin. Vihdoin kaikki puolueet ovat valmiit tarkastelemaan myös asumistuen tasoa ja laatua sekä sen vaikutuksia yhteiskunnan ja kaupunkien kehitykseen.
Asumistukipotti on kasvanut reippaasti viime vuoteen saakka. Kymmenen vuotta sitten asumistukeen kului noin miljardi euroa, viime vuonna yhteiskunnan lasku oli 2,2 miljardia euroa. Esimerkiksi Tampereella maksettiin asumistukia toiseksi eniten kaikista Suomen kaupungeista eli 127,5 miljoonaa euroa.
Tuensaajissa on kolme suurta ryhmää eli lähes 69 000 työssäkäyvää ruokakuntaa, yli 122 000 työtöntä ruokakuntaa ja yli 164 000 opiskelijaruokakuntaa.
Tuen nopea kasvu on johtunut siitä, että vuonna 2015 luovuttiin neliövuokranormista. Se korvattiin kokonaisvuokran ylärajalla. Uudistus teki tuesta avokätisemmän etenkin pienissä asunnoissa asuville.
Viimeisin uudistus tehtiin vuonna 2017, jolloin opiskelijat tulivat yleisen asumistuen piiriin. Tämän jälkeen opiskelijan on ollut järkevää asua yksin kimppakämpän sijaan. Uudistus on osittain vaikuttanut kasvukeskusten rakennusbuumiin, jonka aikana erityisesti pieniä asuntoja on rakennettu todella paljon. Muun muassa Tampereen keskustan alueella voi havaita useita uusia opiskelijataloja. Voidaan sanoa, että asumistuen kasvu on ollut myös vauhdittamassa alueellista keskittymistä.
Asuntomarkkinoihin erikoistunut professori Elias Oikarinen olettaa, että tuella on ollut laajemmassa kuvassa hieman vaikutusta vuokratasoon yleisemminkin. Kun asuntojen kysyntä kasvaa esimerkiksi Tampereella tukien ansiosta, kokonaisvuokrataso voi olla hieman korkeampi. Samalla tavalla tuki saattaa pitää esimerkiksi muuttotappioalueella vuokratasoa hieman korkeammalla.
Mikään tutkimus ei kuitenkaan osoita, että tuella olisi merkitystä yleisemmin asuntojen hintatasoon.
Asumistuessa on hyviä puolia. Se mahdollistaa esimerkiksi pienipalkkaisten henkilöiden asumisen suurissa kaupungeissa. Se toimii myös järkevänä osana sosiaaliturvaa, joka on sidottu selkeästi ihmisen kodin kustannuksiin toisin kuin vapaasti maksettava sosiaalituki.
Pahimmillaan asumistuki voi kuitenkin olla osa kannustinloukkua, jonka takia lisää töitä ei kannata ottaa vastaan. Esimerkiksi osa-aikaisesti työtä tekevän yksinhuoltajan ei välttämättä kannata ottaa vastaan täysiä työtunteja, koska käteen jäävä raha ei kasva tukien samalla laskiessa.
Tällaisia ansoja yhteiskunnassa ei saa olla ja sen takia myös asumistukea täytyy kehittää. Työn vastaanottaminen ei saa koskaan hävitä sosiaaliturvalle.